Päätös, josta valitetaan

Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 17.7.2019 kumota patentti numero FI 126300 (liitteenä 1)

Asian tausta

UPM-Kymmene Corporation on 4.12.2012 tehnyt patenttihakemuksen numero FI 20126268 keksinnöstä nimeltä ”Method and apparatus for transporting viscous material” (Menetelmä ja laitteisto viskoosin materiaalin kuljettamiseksi)”.

Patentti- ja rekisterihallitus on 30.9.2016 myöntänyt keksinnölle patentin numero FI 126300.

Stora Enso Oyj on 29.6.2017 tehnyt Patentti- ja rekisterihallitukselle väitteen patenttia vastaan ja vaatinut, että patentti kumotaan kokonaisuudessaan.

Patentti- ja rekisterihallitus on 17.7.2019 antamallaan päätöksellä kumonnut patentin.

UPM-Kymmene Corporation on valittanut päätöksestä markkinaoikeuteen ja esittänyt kymmenen vaihtoehtoista patenttivaatimusasetelmaa.

Asian käsittely markkinaoikeudessa

Valitus

Vaatimukset

UPM-Kymmene Corporation on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen 17.7.2019 ja pysyttää patentin numero FI 126300 voimassa myönnettyjen patenttivaatimusten mukaisessa muodossa tai toissijaisesti yhtiön markkinaoikeudelle esittämässä jonkin vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman 1–10 (liitteet 2–11) mukaisessa muutetussa muodossa.

UPM-Kymmene Corporation on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Stora Enso Oyj:n korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen.

Perusteet

Ensisijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisessä patenttivaatimuksessa 16 määritelty laitteisto nanofibrilliselluloosan kuljettamiseksi on uusi viitejulkaisuihin D2 ja D3 nähden, sillä viitejulkaisuista D2 tai D3 ei suoraan tai epäsuorasti, yksiselitteisesti ja varmasti, ilmene piirre, jonka mukaan säiliön poistoaukon ja pumpun liitävän yhdysletkun pituus on maksimissaan 10 metriä. Viitejulkaisussa D2 ei ole myöskään kuvattu laitteistoa nanofibrilliselluloosan kuljettamiseksi siinä merkityksessä, miten se on patentissa, selityksessä ja piirustuksissa esitetyn valossa tulkittava, koska viitejulkaisu D2 kuvaa kiinteää laitejärjestelyä kuten myös viitejulkaisu D3.

Viitejulkaisu D2 on tullut julkiseksi patentin tekemispäivän jälkeen, jolloin se ei ole keksinnöllisyyden este. Itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 määritelty menetelmä viskoosin materiaalin kuljettamiseksi ja itsenäisessä patenttivaatimuksessa 16 määritelty laitteisto nanofibrilliselluloosan kuljettamiseksi myös eroaa olennaisesti aiemmin tunnetusta tekniikasta.

Lähimmän tunnetun tekniikan julkaisun tulee liittyä nimenomaan nanofibrilliselluloosaan. Nanofibrilliselluloosan nestedispersio on ns. ei-newtoniaaninen fluidi, eli leikkausoheneva fluidi, jonka dynaaminen viskositeetti muuttuu leikkausjännityksen funktiona, vaikka paine ja lämpötila pysyisivätkin vakiona. Viitejulkaisun D3 mukaiset tavanomaiset newtoniaaniset viskoosit materiaalit eivät käyttäydy samalla tavalla kuin nanofibrilliselluloosan nestedispersio, joten alan ammattimies tietää, että näihin materialeihin liittyvät opetukset eivät ole suoraan sovellettavissa nanofibrilliselluloosan nestedispersioon. Tällöin viitejulkaisu D3 ei sovellu lähimmän tekniikan tason julkaisuksi. Mikäli alan ammattimies olisi tutkinut viitejulkaisua D3, olisi viitejulkaisu D3 vain opettanut laimentamaan viskoosia materiaalia juoksevuuden parantamiseksi.

Vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman 1 itsenäisten patenttivaatimusten 1 ja 16 mukaiset keksinnöt, jotka viittaavat kuljetettavaan säiliöön, ovat keksinnöllisiä viitejulkaisuun D3 nähden. Itsenäisen patenttivaatimuksen 1 määritelmä, jonka mukaan nanofibrilliselluloosan nestedispersiolla on säiliössä käsittelysakeudessa nollaleikkausviskositeetti yli 10.000 Pa·s, erityisesti yli 20.000 Pa·s, on siirretty patenttivaatimuksen johdanto-osaan, jolloin se paremmin määrittelee tekniikan alan, johon menetelmä kohdistuu.

Vaihtoehtoisten patenttivaatimusasetelmien 2, 3 ja 4 itsenäisten patenttivaatimusten 1 ja 16 mukaiset keksinnöt eivät ole ilmeisiä viitejulkaisujen valossa. Vaihtoehtoisten patenttivaatimusasetelmien 5–8 itsenäisten patenttivaatimusten 1 mukaiset keksinnöt ovat uusia ja keksinnöllisiä esitettyjen viitejulkaisujen suhteen.

Patentti- ja rekisterihallituksen lausunto

Patentti- ja rekisterihallitus on esittänyt, että sen valituksenalainen päätös on ollut oikea. Ensisijaisen patenttivaatimusasetelman laitteistoon kohdistuvan itsenäisen patenttivaatimuksen 16 mukainen keksintö ei ole uusi viitejulkaisuihin D2 ja D3 nähden, sillä kaikki kyseisen patenttivaatimuksen piirteet käyvät ilmi kummastakin viitejulkaisusta. Viitejulkaisun D2 laitteisto soveltuu viskoosin materiaalin pumppaamiseen säiliöstä ja patenttivaatimuksessa 16 ei määritellä liikuteltavaa tai ajoneuvoon kiinnitettyä säiliötä. Viitejulkaisun D3 laitteistoon sisältyy epäsuorasti imuputki, jonka pituus on välillä 0–10 m, ja laitteisto sisältää muut patenttivaatimuksen mukaisen laitteiston rakenteelliset piirteet, joten se soveltuu myös nanofibrilliselluloosan nestedispersion kuljettamiseen.

Ensisijaisen patenttivaatimusasetelman patenttivaatimusten 1–21 mukainen keksintö ei eroa olennaisesti viitejulkaisusta D3. Alan ammattimies päätyisi viitejulkaisun D3 opetuksen perusteella itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 esitettyihin vaihtoehtoihin. Itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä materiaalin kuljettamiseksi ei kohdistu liikuteltavaan säiliöön. Viitejulkaisu D3 kohdistuu viskoosin mutamaisen katalyyttilietteen siirtämiseen, ja alan ammattimiehelle olisi ilmeistä viitejulkaisun D3 perusteella soveltaa viitejulkaisun D3 menetelmää myös nanofibrilliselluloosan nestedispersion purkamiseksi säiliöstä. Viitejulkaisun D3 perusteella alan ammattimiehelle on ilmeistä säiliön sisätilavuuden suippeneminen poistokohtaa kohti ja pumppauksen parantaminen riittävän lyhyellä imuputkella tai säiliön paineistamisella.

Vaihtoehtoisten patenttivaatimusasetelmien 1–4 patenttivaatimusten mukainen keksintö ei eroa olennaisesti viitejulkaisusta D3, sillä alan ammattimiehen yleistietämykseen kuuluvat siirreltävät säiliöt tai ajoneuvosäiliöt. Itsenäisen menetelmävaatimuksen 1 vaihtoehto, jossa säiliön sisätilavuus suippenee poistokohtaa kohti ja nanofibrilliselluloosan nestedispersion poistuminen taataan valitsemalla imupuolen etäisyys poistokohdasta välille 0–10 metriä sekä paineistamalla säiliö kaasun paineella, on alan ammattimiehelle ilmeinen, kun huomioidaan, että alan ammattimiehen yleistietämykseen kuuluu säiliön muuntaminen kuljeteltavaksi esimerkiksi osaksi ajoneuvoa.

Vaihtoehtoisten patenttivaatimusasetelmien 5–8 patenttivaatimusten mukainen keksintö ei eroa olennaisesti viitejulkaisusta D3.

Stora Enso Oyj:n vastaus

Vaatimukset

Stora Enso Oyj on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen.

Stora Enso Oyj on lisäksi vaatinut, että UPM-Kymmene Corporationin oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään kokonaisuudessaan.

Stora Enso Oyj on vielä vaatinut, että mikäli markkinaoikeus arvioi jonkin vaihtoehtoisen vaatimusasetelman olevan hyväksyttävissä, asia tulee palauttaa Patentti- ja rekisterihallituksen käsiteltäväksi.

Perusteet

Patentin selitys ei ole riittävä, jotta alan ammattimies voi sen perusteella käyttää myönnettyjen patenttivaatimusten mukaista tai minkään vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman 1–8 mukaista keksintöä. Itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä on rajoitettu sellaisiin nanofibrilliselluloosan nestedispersioihin, joiden nollaleikkausviskositeetti säiliössä käsittelysakeudessa on yli 10.000 Pa·s. Patentin selityksessä ei kuitenkaan ole esitetty, miten nollaleikkausviskositeetti määritetään, esimerkiksi miten näyte valmistetaan, missä olosuhteissa ja minkälaisella laitteella leikkausviskositeetti mitataan, eikä myöskään nollaleikkausviskositeetin mittausmenetelmää ja olosuhteita. Lisäksi alan ammattimies ei tiedä määritykselle yhtä, yksiselitteistä menetelmää, eikä valintaohjeiden puuttuessa patentista pysty valitsemaan määritystapaa.

Koska itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 ei ole esitetty tarkennusta nollaleikkausviskositeetin mittaustapaan, on alan ammattimiehelle epäselvää, milloin nanofibrilliselluloosan nestedispersion nollaleikkausviskositeetti käsittelysakeudessa on itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisesti yli 10.000 Pa·s, jolloin alan ammattimies ei tiedä onko hän patentin suojapiirin sisällä.

Patentin selityksen mukaan nollaleikkausviskositeetti on viskositeetti vakioviskositeetin alueella alhaisilla leikkausrasituksilla, kun leikkausrasitus lähenee nollaa, mutta selityksessä ei kuitenkaan määritellä vakioviskositeettia. Nanofibrilliselluloosan nestedispersiot ovat voimakkaasti leikkausohentuvia, eli niiden viskositeetti laskee jyrkästi, kun niihin kohdistuu leikkausvoimia, esimerkiksi sekoittamista, jolloin vakioviskositeetin määrittäminen on niille erityisen vaikeaa.

Patentin ainoassa esimerkissä esitetään yhden erän viskositeetti mitattuna Brookfield-laitteella, muttei selvitetä minkälainen mittalaite oli kyseessä. Testissä käytetty kierrosnopeus 10 rpm ei ole riittävä tieto testin toistamiseen. Myöskään testin mittausolosuhteita ei ole esitetty.

Ensisijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 16 mukainen laitteisto ei ole uusi suhteessa viitejulkaisuun D2 tai D3, sillä sen kaikki piirteet löytyvät yhtenä suoritusmuotona sekä viitejulkaisusta D2 että viitejulkaisusta D3. Patenttivaatimuksen 16 mukaisessa laitteistossa on kyseessä laitteisto säiliön tyhjentämiseksi, koska laitteiston osat kykenevät ainoastaan purkamaan säiliön sisällön pumpun avulla. Viitejulkaisuista D2 ja D3 selviää epäsuorasti, että säiliön poistoaukon ja pumpun yhdistävän yhdysletkun pituus on alhainen, eli 0–10 metriä.

Ensisijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 16 mukainen laitteisto eroaa viitejulkaisussa D3 esitetystä laitteistosta siltä osin, että viitejulkaisussa D3 ei nimenomaisesti mainita yhdysletkun pituudeksi 0–10 metriä. Patentin selityksessä yhdysletkun pituuden rajoittamisella ei ole esitetty olevan mitään erityistä teknistä vaikutusta, jolloin kyseessä on ainoastaan sattumanvarainen yhdysletkun pituuden valinta, joka ei tee patenttivaatimusta keksinnölliseksi, sillä kyse on alan ammattimiehelle ilmeisestä laitesuunnittelusta.

Ensisijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän nanofibrilliselluloosan nestedispersion nollaleikkausviskositeettiin liittyvä piirre on epäolennainen, koska nanofibrilliselluloosan nestedispersion purku säiliöstä, joko pelkän pumpun avulla tai lisäksi käyttäen säiliön kallistusta tai kaasupainetta, tapahtuu leikkausvoimien alaisena. Ensisijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä 1 ei ole keksinnöllinen suhteessa viitejulkaisuun D3 yhdessä viitejulkaisun D4 kanssa, koska viitejulkaisu D4 opettaa viitejulkaisun D3 mukaisen epäkeskoruuvipumpun soveltuvan erilaisten viskoosisten seosten pumppaamiseen myös paperiteollisuudessa, jolloin alan ammattimiehelle olisi ilmeistä käyttää viitejulkaisun D3 esittämää menetelmää nanofibrilliselluloosan nestedispersion kuljettamiseen.

Vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman 1 itsenäisen patenttivaatimuksen 16 mukainen laitteisto ei ole keksinnöllinen. Patenttivaatimuksen 16 mukainen laitteisto eroaa viitejulkaisusta D3 esitetystä laitteistosta yhdysletkun pituuden ja kuljetettavan säiliön osalta. Erottavilla piirteillä ei ole osoitettu olevan mitään synergististä vaikutusta, joten ne ratkaisevat eri osaongelmia. Yhdysletkun pituuden osaongelman ratkaisulta puuttuu keksinnöllisyys ensisijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 16 kohdalla esitetyillä perusteilla.

Patentin selityksessä ei ole esitetty kuljetettavalle säiliölle mitään erityistä etua tai teknistä vaikutusta ja se on esitetty vain yhtenä vaihtoehtona. Kyseessä on siis sattumanvarainen valinta, jolla ei voida katsoa olevan keksinnöllisyyttä. Lisäksi kuljetettava säiliö on tunnettu viitejulkaisusta D1.

Vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman 1 itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä ei ole keksinnöllinen. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä eroaa viitejulkaisusta D3 esitetystä nanofibrilliselluloosan nestedispersion ja kuljetettavan säiliön osalta. Erottavilla piirteillä ei ole osoitettu olevan mitään synergististä vaikutusta, joten ne ratkaisevat eri osaongelmia. Nanofibrilliselluloosan nestedispersion osaongelman ratkaisulta puuttuu keksinnöllisyys ensisijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 1 kohdalla esitetyillä perusteilla.

Vaihtoehtoisten patenttivaatimusasetelmien 2–8 itsenäisten patenttivaatimusten mukaiset keksinnöt eivät ole keksinnöllisiä.

Valittajan lausuma

UPM-Kymmene Corporation on esittänyt, että itsenäinen patenttivaatimus 1 on täsmällinen. Alan ammattimies osaa määritellä käsiteltävän materiaalin nollaleikkausviskositeetin, sillä rotaatioreometrillä mitatun nanofibrilliselluloosan nestedispersion nollaleikkausviskositeetin ollessa yli 10.000 Pa·s kyse on pitkälle fibrilloidusta nanoselluloosasta, joka on selvästi erotettavissa matalammin fibrilloidusta materiaalista, esimerkiksi mikrofibrilloidusta selluloosasta, jonka nollaleikkausviskositeetti jää merkittävästi alle kyseisen raja-arvon.

Stora Enso Oyj:n väitettä patentin selityksen riittämättömyydestä ei tule ottaa lainkaan tutkittavaksi, koska sitä ei ole esitetty Patentti- ja rekisterihallituksessa käsitellyssä väitteessä eikä se siten ole ollut väiteasiassa annetun ratkaisun kohteena.

Patentin selitys on riittävä, jotta alan ammattimies nanofibrilliselluloosan alalla osaa käyttää keksintöä. Nollaleikkausviskositeetti on alan ammattimiesten käyttämä piirre leikkausohenevien fluidien, erityisesti ei-newtoniaanisen nanofibrilliselluloosan vesidispersioiden, karakterisointiin. Vaikka nanofibrilliselluloosan nestedispersion purku säiliöstä, joko pelkän pumpun avulla tai lisäksi käyttäen säiliön kallistusta tai kaasupainetta, tapahtuu leikkausvoimien alaisena, niin nollaleikkausviskositeetti on olennainen piirre, sillä mikä tahansa nanofibrilliselluloosan nestedispersioon kohdistuva voima ei tee siitä helposti käsiteltävää. Nollaleikkausviskositeetti voidaan mitata rotaatioreometrillä patentin selitysosassa esitetyn mukaisesti. Säiliöstä purettavan nanofibrilliselluloosan nestedispersion viskositeetti pumppaus- ja kuljetussakeudessa vaikuttaa nanofibrilliselluloosan nestedispersion käsiteltävyyteen ja on keksinnön tärkeä piirre.

Nanofibrilliselluloosan nestedispersio on itsenäisten patenttivaatimusten 1 ja 16 mukaisten keksintöjen olennainen tekninen piirre. Nanofibrilliselluloosan nestedispersiolla on erikoisia ei-newtoniaanisia viskoottisia ominaisuuksia, joten sen käsittelyn tiedetään olevan erityisen haastavaa, ja sen vuoksi jonkin muun ominaisuuksiltaan ja rakenteeltaan erilaisen viskoosin materiaalin käsittely ei ole suoraan sovellettavissa nanofibrilliselluloosan nestedispersioon. Näin ollen sitä ei voida suoraan verrata viitejulkaisussa D2 esitettyihin viskositeettimittausten kuvauksiin, joissa pyritään karakterisoimaan nanofibrilliselluloosaa vakioimalla mittausolosuhteita. Lisäksi viitejulkaisussa D2 mitattava Brookfield-viskositeetti on eri asia kuin nollaleikkausviskositeetti.

Ensisijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 16 mukainen laitteisto on uusi, koska yhdysletkun maksimipituus on keksinnön mukaista laitteistoa määrittelevä tekninen piirre, joka ei ilmene mistään esitetyistä estejulkaisuista nimenomaisesti eikä epäsuorasti.

Viitejulkaisu D3 ei koske nanofibrilliselluloosan nestedispersiota, ja siinä esitetty newtoniaanisen materiaalin käsittelyyn soveltuva laitteisto ei sovellu nanofibrilliselluloosan nestedispersion purkamiseen säiliöstä, jolloin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 määrittelemä menetelmä ja itsenäisen patenttivaatimuksen 16 määrittelemä laitteisto eroavat olennaisesti viitejulkaisussa D3 esitetystä ratkaisusta. Viitejulkaisussa D3 opetetaan myös laimentamaan viskoosia materiaalia sen juoksevuuden parantamiseksi toisin kuin patentissa, jossa nanofibrilliselluloosan nestedispersio halutaan kuljettaa suhteellisen korkeassa viskositeetissa.

Alan ammattimies ei yhdistäisi viitejulkaisun D1 opetusta viitejulkaisuun D3, jolloin viitejulkaisujen D3 ja D1 yhdistelmä on jälkikäteispäättelyn tulos. Vaikka alan ammattimies lukisi viitejulkaisuja D3 ja D1 yhdessä, alan ammattimies etsisi ratkaisua viitejulkaisussa D3 esitetyn viskoosin materiaalin laimennuksen kautta.

Alan ammattimiehellä ei olisi syytä tarkastella viitejulkaisua D4 saati yhdistää viitejulkaisussa D4 esitettyä ratkaisua epäkeskoruuvipumpun käytöstä viitejulkaisun D3 opetukseen, sillä kumpikaan viitejulkaisuista D3 tai D4 ei koske nanofibrilliselluloosaa.

Uudessa vaihtoehtoisessa patenttivaatimusasetelmassa 9 itsenäisiä patenttivaatimuksia on yhtenäistetty ja rajoitettu kohdistumaan Patentti- ja rekisterihallituksen lausunnossa uusiksi ja keksinnöllisiksi esitettyihin vaihtoehtoihin.

Muut lausumat

Stora Enso Oyj on ensimmäisessä lisälausumassaan esittänyt muun ohella, että nanofibrilliselluloosan nestedispersio on leikkausoheneva fluidi, jolloin alan ammattimies tietää, että siihen kohdistuvat leikkausvoimat, kun säiliötä kallistetaan tai siihen kohdistetaan kaasupainetta, saavat sen muuttumaan helpommin liikkuvaksi, jolloin se voidaan purkaa säiliöstä.

Stora Enso Oyj:n mukaan vaihtoehtoista patenttivaatimusasetelmaa 9 ei tule ottaa huomioon valitusta tutkittaessa, sillä se on toimitettu liian myöhään. Vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman 9 patenttivaatimus 1 ei ole täsmällinen, patenttivaatimuksessa 1 on piirre, joka ei saa tukea alkuperäisistä asiakirjoista, ja patenttivaatimuksiin on tehty muutoksia, jotka eivät johdu väiteperusteista. Patentin selitys ei ole riittävä, jotta alan ammattimies voisi käyttää vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman 9 patenttivaatimuksissa määriteltyä keksintöä. Vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman 9 itsenäisten patenttivaatimusten 1 ja 14 mukainen laitteisto ja menetelmä eivät ole keksinnöllisiä.

UPM-Kymmene Corporation on ensimmäisessä lisälausumassaan esittänyt, että vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman 9 itsenäinen patenttivaatimus 1 on täsmällinen, mutta täsmällisyyttä ei tutkita valitusvaiheessa, ja että patenttivaatimukselle 1 löytyy tuki perusasiakirjan selitysosasta, ja että patenttivaatimusten 1 ja 14 mukaiset keksinnöt ovat keksinnöllisiä.

UPM-Kymmene Corporation on toimittanut lisäksi vielä vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman 10 ja esittänyt muun ohella, että alan ammattimies on tottunut käyttämään nanofibrilliselluloosan nestedispersioon kohdistuvia leikkausvoimia tehokkaiden sekoitinten avulla eikä ole itsestään selvää, että jo pelkkä kallistaminen tai kaasun paine saisi aikaan muutosta nanofibrilliselluloosan nestedispersion käsiteltävyydessä. UPM-Kymmene Corporationin mukaan alan ammattimiehelle on selvää, että säiliössä käsittelysakeudessa rotaatioreometrillä nanofibrilliselluloosan nestedispersiolle määritelty nollaleikkausviskositeetti yli 10.000 Pa·s tarkoittaa käytännössä sitä, että nanofibrilliselluloosa on erittäin pitkälle fibrilloitua nanofibrilliselluloosaa, jonka fibrillien läpimitta on selvästi alle 200 nanometriä.

Patentti- ja rekisterihallitus on lausumassaan esittänyt, että vaihtoehtoisten vaatimusasetelmien 9 ja 10 mukaiset keksinnöt on kuvattu perusasiakirjassa riittävässä laajuudessa, ja että ne ovat uusia ja eroavat olennaisesti ennestään tunnetusta tekniikasta. Patentti- ja rekisterihallituksen mukaan patentin selitys on riittävä, jotta ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä.

Stora Enso Oyj on toisessa lisälausumassaan esittänyt muun ohella, ettei itsenäistä patenttivaatimusta 1 ole rajoitettu nanofibrilliselluloosaan, jonka läpimitta olisi alle 200 nanometriä.

UPM-Kymmene Corporation on toisessa lisälausumassaan esittänyt muun ohella, että myönnetyt patenttivaatimukset sekä vaihtoehtoiset patenttivaatimusasetelmat ovat täsmällisiä ja perustuvat perusasiakirjaan.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Perustelut

1 Kysymyksenasettelu

Asiassa on UPM-Kymmene Corporationin valituksen ja asiassa annetun vastauksen johdosta ensiksi ratkaistava, voidaanko asiassa esitetyt patenttivaatimusten täsmällisyyteen ja selityksen riittävyyteen liittyvät väitteet tutkia. UPM-Kymmene Corporation on esittänyt asiassa ensisijaisen patenttivaatimusasetelman ja lisäksi kymmenen vaihtoehtoista patenttivaatimusasetelmaa. Niiden osalta tulee ratkaistavaksi tutkittavilta osin edellä mainittuja patenttivaatimusten täsmällisyyteen ja selitykseen riittävyyteen liittyviä väitteitä ja lisäksi väitteitä esitettyjen patenttivaatimusten mukaisen keksinnön uutuudesta ja keksinnöllisyydestä.

2 Asian tutkiminen

Stora Enso Oyj on asiaa markkinaoikeudessa käsiteltäessä esittänyt, että patentin selitys ei ole riittävä, jotta alan ammattimies voisi sen perusteella käyttää kysymyksessä olevan ensisijaisen patenttivaatimusasetelman sekä vaihtoehtoisten patenttivaatimusasetelmien 1–10 itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä.

UPM-Kymmene Corporation on esittänyt, että edellä mainitulta osin kyse on sellaisesta vaatimuksesta, johon Stora Enso Oyj ei ole perustanut Patentti- ja rekisterihallitukselle tekemäänsä väitettä, minkä vuoksi kyseinen vaatimus tulee jättää huomiotta valitusasiaa markkinaoikeudessa käsiteltäessä.

Stora Enso Oyj on esittänyt lisäksi, että vaihtoehtoinen patenttivaatimusasetelma 9 tulee jättää tutkimatta, koska se on toimitettu liian myöhään.

Asiassa sovellettavan oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 4 luvun 16 §:n 1 momentin (100/2013) mukaan siltä osin kuin mainitussa laissa taikka lain 1 luvun 4 §:n 1 momentin 1 tai 5–14 kohdassa mainituissa laeissa ei toisin säädetä, valitusasian käsittelyyn markkinaoikeudessa sovelletaan, mitä hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Patenttilaissa tai Patentti- ja rekisterihallituksesta annetussa laissa ei ole uusien perusteiden eikä uusien patenttivaatimusten taikka patenttivaatimusasetelmien esittämistä koskevaa rajoitusta valitettaessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksestä patentin myöntämistä koskevassa asiassa eli oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain mukaisessa valitusasiassa markkinaoikeuteen.

Asiassa sovellettavassa hallintolainkäyttölaissa (586/1996) ei ole ollut säännöstä siitä, saako sen paremmin valittaja valituksessaan kuin valittajan vastapuoli valitukseen vastatessaan esittää uusia perusteita suhteessa hallintomenettelyssä esitettyihin. Hallintolainkäyttölain valituksen muuttamista koskevassa 27 §:n 2 momentissa ainoastaan säädetään, että valittaja saa valitusajan päättymisen jälkeen esittää uusia perusteita vaatimuksensa tueksi, jollei asia sen johdosta muutu toiseksi.

Markkinaoikeus toteaa, että Patentti- ja rekisterihallitus on 30.9.2016 myöntänyt UPM-Kymmene Corporationille patentin numero FI 126300. Stora Enso Oyj on tehnyt väitteen edellä mainittua patenttia vastaan. Stora Enso Oyj on perustanut väitteensä muun ohella siihen, että patenttivaatimusten mukainen keksintö ei ole eronnut olennaisesti tunnetusta tekniikasta. Patentti- ja rekisterihallitus on 17.7.2019 antamallaan valituksenalaisella päätöksellä kumonnut kysymyksessä olevan patentin numero FI 126300. Päätöksessään Patentti- ja rekisterihallitus on muun ohella katsonut, että tarkasteltavina olleiden patenttivaatimusten mukainen keksintö ei ole ollut uusi eikä ole eronnut olennaisesti tunnetusta tekniikasta. UPM-Kymmene Corporation on markkinaoikeudessa vaatinut, että edellä mainittu Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 17.7.2019 kumotaan ja että patentti numero FI 126300 pidetään voimassa 30.9.2016 myönnettyjen patenttivaatimusten mukaisessa muodossa tai toissijaisesti esitettyjen vaihtoehtoisten patenttivaatimusasetelmien mukaisessa muodossa.

Edellä lausuttuun nähden ja kun otetaan huomioon, että asian käsittelyyn sovellettavista säännöksistä ei ole katsottava johtuvan estettä sille, että valittajan vastapuoli käsillä olevan kaltaisessa tilanteessa esittää uusia perusteita sen tueksi, että valitus olisi hylättävä, markkinaoikeus katsoo, että valittajan vaatimus siitä, että vastaajan markkinaoikeudessa esittämä seikka, jonka mukaan patentin selitys ei ole riittävä, jotta alan ammattimies voisi sen perusteella käyttää kysymyksessä olevan ensisijaisen patenttivaatimusasetelman sekä vaihtoehtoisten patenttivaatimusasetelmien 1–10 itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä, tulisi jättää asiaa markkinaoikeudessa käsiteltäessä huomiotta, on hylättävä. Näin ollen mainitut selityksen riittävyyttä koskevat väitteet on tutkittava kunkin patenttivaatimusasetelman osalta.

Vastaavasti asian käsittelyyn sovellettavista säännöksistä ei ole katsottava johtuvan estettä sille, että UPM-Kymmene Corporation käsillä olevan kaltaisessa tilanteessa esittää uusia patenttivaatimusasetelmia sen tueksi, että valitus olisi hyväksyttävä. Tällä perusteella markkinaoikeus katsoo, että Stora Enso Oyj:n vaatimus siitä, että valittajan markkinaoikeudessa esittämä vaihtoehtoinen patenttivaatimusasetelma 9 tulisi jättää tutkimatta, on hylättävä.

3 Sovellettavat oikeusohjeet

Patenttilain 2 §:n 1 momentin mukaan patentti myönnetään ainoastaan keksintöön, joka on uusi verrattuna siihen, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää, ja lisäksi olennaisesti eroaa siitä. Pykälän 2 momentin mukaan tunnetuksi katsotaan kaikki, mikä on tullut julkiseksi, joko kirjoituksen tai esitelmän välityksellä, hyväksikäyttämällä tai muulla tavalla.

Patenttilain 8 §:n 2 momentin mukaan patenttihakemuksen tulee sisältää keksinnön selitys, tarvittaessa piirustuksineen, sekä täsmällisesti ilmaistuna se, mitä patentilla halutaan suojata (patenttivaatimus). Saman momentin mukaan selityksen tulee olla niin selvä, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä.

Patenttilain 13 §:n mukaan patenttihakemusta ei saa muuttaa siten, että patenttia haetaan johonkin, joka ei ole käynyt selville hakemuksesta, kun se on tehty.

Patenttilain 25 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan patenttiviranomaisen tulee väitteen johdosta kumota patentti, milloin patentti on myönnetty, vaikkei mainitun lain 1, 1a,1b ja 2 §:ssä säädettyjä ehtoja ole täytetty; 2 kohdan mukaan milloin patentti tarkoittaa keksintöä, jota ei ole esitetty niin selvästi, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä ja 3 kohdan mukaan milloin patentti käsittää sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä.

4 Tunnettu tekniikka

Asiaa Patentti- ja rekisterihallituksessa sekä markkinaoikeudessa käsiteltäessä on viitattu seuraaviin valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittuihin viitejulkaisuihin:

D1: RU 2051844 C1 ja englanninkielinen konekäännös
D2: WO 2013121104 A2
D3: US 20120275931 A1
D4: GB 2320067 A
D5: JP 2001140769 ja tiivistelmän englanninkielinen konekäännös
D6: US 5769618 A
D7: JP 2000218105 A ja englanninkielinen konekäännös
D8: JPH 069617 A ja tiivistelmä EPODOC
D9: US 6213139 B1
D10: JP 2011069276 A ja tiivistelmän englanninkielinen konekäännös
D11: CA 2110521 A
D12: US 7470347 B2
D13: PCT/FI2013/051132 kirjallinen kannanotto

5 Ensisijainen patenttivaatimusasetelma

5.1 Patenttivaatimukset

Kysymyksessä olevan patentin mukainen keksintö koskee menetelmää viskoosin materiaalin kuljettamiseksi, joka materiaali on
nanofibrilliselluloosaa nestedispersiona, ja laitteistoa nanofibrilliselluloosan kuljettamiseksi.

Ensisijaisen patenttivaatimusasetelman mukainen keksintö käsittää itsenäisen patenttivaatimuksen 1 kohdistuen menetelmään viskoosin materiaalin kuljettamiseksi sekä epäitsenäiset menetelmävaatimukset 2–15. Keksinnössä on myös itsenäinen patenttivaatimus 16 laitteistosta nanofibrilliselluloosan kuljettamiseksi sekä epäitsenäiset laitteistovaatimukset 17–21.

Edellä mainittu itsenäinen patenttivaatimus 1 kuuluu seuraavasti:

”1. Menetelmä viskoosin materiaalin kuljettamiseksi, joka materiaali on nanofibrilliselluloosaa nestedispersiona, jossa menetelmässä nanofibrilliselluloosa puretaan säiliöstä poistokohdasta, joka on ainakin poistohetkellä säiliössä olevaan nanofibrilliselluloosan tilavuuteen nähden alin kohta, ja mainitulla nanofibrilliselluloosalla on säiliössä käsittelysakeudessa nollaleikkausviskositeetti yli 10.000 Pa·s, erityisesti yli 20.000 Pa·s, jolloin

ennen purkamista säiliötä kallistetaan niin, että poistokohdasta tulee säiliössä olevaan nanofibrilliselluloosan tilavuuteen nähden alin kohta, tai

säiliön sisätilavuus suippenee poistokohtaa kohti,

ja nanofibrilliselluloosa puretaan ja kuljetetaan putkea pitkin kohdepaikkaan syrjäytysperiaatteella toimivalla epäkeskoruuvipumpulla (engl. progressive cavity pump), jonka imupuoli on etäisyyden päässä poistokohdasta, ja nanofibrilliselluloosan poistuminen taataan

valitsemalla pumpun imupuolen etäisyys poistokohdasta niin lyhyeksi, että nanofibrilliselluloosa virtaa säiliöstä pumpun imun vaikutuksesta, tai

paineistamalla säiliössä oleva nanofibrilliselluloosa kaasun paineella, joka vaikuttaa säiliössä olevan nanofibrilliselluloosan tason yläpuolella, sellaiseen paineeseen, että se imupuolen ollessa valitulla etäisyydellä poistokohdasta virtaa nanofibrilliselluloosan paineen ja pumpun imun yhteisvaikutuksesta.”

Edellä mainittu itsenäinen patenttivaatimus 16 kuuluu seuraavasti:

”16. Laitteisto nanofibrilliselluloosan kuljettamiseksi, joka laitteisto käsittää

säiliön, jossa on täyttöaukko ja poistoaukko, joka poistoaukko on säiliön suippenevan osan päässä ja on sijoitettu tai sijoitettavissa säiliön sisätilavuuteen nähden alimpaan kohtaan,

syrjäytysperiaatteella toimivan epäkeskoruuvipumpun (engl. progressive cavity pump),

yhdysletkun, joka on liitettävissä säiliön poistoaukkoon ja epäkeskoruuvipumppuun säiliön sisällön pumppaamiseksi pois säiliöstä,

jolloin mainitun yhdysletkun pituus epäkeskoruuvipumpun imupuolen ja poistoaukon välillä on jokin patenttivaatimuksessa 3 määritellyistä etäisyyksistä ja/tai säiliöön on järjestetty välineet säiliön sisäosan paineistamiseksi kaasumaisella väliaineella.”

Edellä mainittu epäitsenäinen patenttivaatimus 3 kuuluu seuraavasti:

”3. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen menetelmä, tunnettu siitä,

että imupuolen etäisyys poistokohdasta on 0–10 m, 0–9 m, 0–8 m, 0–7 m, 0–6 m, 0–5 m, 0–4 m, 0–3 m, 0–2 m tai 0–1 m.”

5.2 Patenttivaatimusten täsmällisyys

Stora Enso Oyj on esittänyt ensisijaisen patenttivaatimusasetelman osalta, että alan ammattimies ei tiedä, milloin nanofibrilliselluloosan nestedispersion nollaleikkausviskositeetti käsittelysakeudessa on patenttivaatimuksen mukaisesti yli 10.000 Pa·s, eli onko hän patentin suojapiirin sisällä vai ulkopuolella. Stora Enso Oyj:n mukaan itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 tai patentin selityksessä ei ole esitetty mitään tarkennusta siihen, miten nollaleikkausviskositeetti mitataan ja miten nollaleikkausviskositeetti määritetään.

UPM-Kymmene Corporation on esittänyt, että itsenäinen patenttivaatimus 1 on täsmällinen. Alan ammattimies ymmärtää, että rotaatioreometrillä mitatun nanofibrilliselluloosan nestedispersion nollaleikkausviskositeetin ollessa yli 10.000 Pa·s kyse on pitkälle fibrilloidusta nanoselluloosasta, joka on selvästi erotettavissa matalammin fibrilloidusta materiaalista, esimerkiksi mikrofibrilloidusta selluloosasta, jonka nollaleikkausviskositeetti jää selvästi paljon alle kyseisen raja-arvon.

Patentti- ja rekisterihallitus on lausunnossaan markkinaoikeudelle esittänyt, että alan ammattimiehellä on kyky säätää nanofibrilliselluloosan nestedispersion nollaleikkausviskositeetti arvoon yli 10.000 Pa·s.

Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että alan ammattimiehen kyky todeta toimivansa patenttivaatimuksen suojapiirin sisäpuolella tai ulkopuolella on patenttivaatimuksen täsmällisyyteen liittyvä asia eikä selityksen riittävyyteen (ks. esim. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien ratkaisu T 2290/12, kohta 3.1).

Markkinaoikeus toteaa, että Stora Enso Oyj:n väite, että alan ammattimiehen ei ole mahdollista määrittää, milloin nanofibrilliselluloosan nestedispersion nollaleikkausviskositeetti käsittelysakeudessa on itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisesti yli 10.000 Pa·s, jolloin on epäselvää, toimitaanko menetelmään kohdistuvan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 suojapiirin sisällä, koskee edellä esitetyn perusteella itsenäisen patenttivaatimuksen 1 täsmällisyyttä.

Patenttilain 8 §:n 2 momentissa on hakemuksen hyväksymisen yhdeksi edellytykseksi asetettu se, että patentissa tulee olla täsmällisesti ilmaistuna se, mitä halutaan suojata (patenttivaatimus).

Markkinaoikeus toteaa, että patenttilain 8 §:n 2 momentissa säädettyä vaatimusta patenttivaatimusten täsmällisyydestä ei ole sisällytetty patenttilaissa sen paremmin niihin perusteisiin, jonka puuttumisen perusteella myönnettyä patenttia vastaan voitaisiin tehdä väite tai edelleen valitus tuomioistuimeen myönnetyn patentin kumoamiseksi.

Markkinaoikeus edelleen toteaa, että edellä mainitussa suhteessa patenttilain säännökset vastaavat Euroopan patenttisopimuksen määräyksiä. Myöskään Euroopan patenttisopimuksen 84 artiklassa säädettyä vaatimusta patenttivaatimusten täsmällisyydestä ei ole sisällytetty Euroopan patenttisopimuksessa sen paremmin niihin perusteisiin, joiden puuttumisen perusteella myönnettyä eurooppapatenttia vastaan voitaisiin tehdä väite tai edelleen valitus Euroopan patenttiviraston valituslautakuntiin myönnetyn eurooppapatentin kumoamiseksi.

Euroopan patenttiviraston laajennettu valituslautakunta on päätöksessään G 3/14 katsonut eurooppapatentteihin liittyen, että muutettujen patenttivaatimusten osalta kysymys patenttivaatimusten täsmällisyydestä on mahdollista ottaa väitemenettelyssä tarkasteltavaksi, mutta vain tietyissä tilanteissa ja tietyin edellytyksin. Euroopan patenttiviraston laajennettu valituslautakunta on kyseisessä päätöksessään katsonut, että eurooppapatentin myöntämisen jälkeisissä väite- tai valitusmenettelyssä muutettujen patenttivaatimusten täsmällisyyttä ei tule arvioida, mikäli patenttivaatimuksia koskeva muutos sisältää ainoastaan sellaisia piirteitä, jotka kokonaisuutena ovat sisältyneet aikaisemmin myönnettyihin patenttivaatimuksiin. Muutettujen patenttivaatimusten täsmällisyyttä arvioidaan ainoastaan, mikäli selityksestä otetaan piirteitä muutettuihin patenttivaatimuksiin tai mikäli aikaisemmin myönnetyn epäitsenäisen patenttivaatimuksen piirteitä ei oteta kokonaisuudessaan muutettuun itsenäiseen patenttivaatimukseen ja mikäli viimeksi mainittuun patenttivaatimukseen tehty muutos siten saa siinä aikaan epätäsmällisyyden.

Viimeksi mainitussa Euroopan patenttiviraston laajennetun valituslautakunnan ratkaisussa on sinänsä ollut kysymys Euroopan patenttisopimuksen määräysten tulkinnasta. Patenttilain muuttamista koskeneissa lainvalmistelutöissä on kuitenkin korostettu, että Euroopan patenttisopimuksen ja patenttilain tulkinnan tulee olla mahdollisimman yhdenmukaisia oikeusvarmuuden turvaamiseksi (ks. esim. HE 92/2005 vp s. 28). Suomi on liittynyt Euroopan patenttisopimukseen vuonna 1996. Lainsäätäjän tarkoituksena voidaan siten katsoa olleen, että patenttilakia pyrittäisiin tulkitsemaan mahdollisimman samalla tavalla kuin Euroopan patenttisopimusta.

Markkinaoikeus toteaa, että patenttilain säännökset edellä mainitulta osin vastaavat asiallisesti täysin Euroopan patenttisopimuksen vastaavia määräyksiä.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että edellä mainitulle Euroopan patenttiviraston laajennetun valituslautakunnan ratkaisulle G 3/14 on annettavissa merkitystä arvioitaessa sitä, missä määrin kysymykseen muutettujen patenttivaatimusten epätäsmällisyydestä on kiinnitettävissä huomiota muutettujen patenttivaatimusten hyväksyttävyyttä arvioitaessa.

Edellä kuvatun ja asiassa sovellettavan Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien ratkaisukäytännön perusteella asiassa on siten arvioitava, voidaanko täsmällisyyttä tutkia markkinaoikeudessa ja, mikäli voidaan, onko patenttivaatimus tältä osin täsmällinen.

Markkinaoikeus toteaa, että Stora Enso Oyj:n on katsottava esittäneen, että itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirre, jonka mukaan nanofibrilliselluloosan nestedispersion nollaleikkausviskositeetti käsittelysakeudessa on patentin mukaisesti yli 10.000 Pa·s, on epätäsmällinen.

Markkinaoikeus toteaa, että nyt tarkasteltavina olevien ensisijaisten patenttivaatimusten itsenäinen patenttivaatimus 1 vastaa aikaisempaa myönnettyä itsenäistä patenttivaatimusta 1. Näin ollen edellä esitetyn perusteella itsenäisen patenttivaatimuksen 1 täsmällisyyttä ei ole tutkittava.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei Stora Enso Oyj:n esittämä patenttivaatimusten epätäsmällisyys muodosta ensisijaisen patenttivaatimusasetelman mukaisten patenttivaatimusten osalta perustetta patentin kumoamiselle.

5.3 Selityksen riittävyys

Stora Enso Oyj on esittänyt selityksen riittävyyteen liittyen ensisijaisen patenttivaatimusasetelman osalta, että itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä ei ole esitetty niin selvästi, että alan ammattimies voisi sen perusteella käyttää keksintöä. Stora Enso Oyj:n mukaan nollaleikkausviskositeettia on tyypillisesti hankalaa mitata, joten se yleensä määritetään laskemalla hyvinkin erilaisia tuloksia tuottavien erilaisten matemaattisten mallien avulla, ja patentissa ei ole esitetty nollaleikkausviskositeetin määrittelyyn käytettyä mallia. Stora Enso Oyj on lisäksi esittänyt, että viskositeettimittauksen olosuhteet ja näytteen valmistus vaikuttavat viskositeettimittauksen lopputulokseen, ja lisäksi ekstrapoloitaessa nollaleikkausviskositeetti mitatusta viskositeetista vaikuttaa käytetty matemaattinen malli voimakkaasti saatuun lopputulokseen. Stora Enso Oyj on vielä esittänyt, että patentin esimerkissä ei ole mitattu nollaleikkausviskositeettia vaan viskositeettia, ja että esimerkin sakeuksissa on lisäksi epäselvyyttä.

UPM-Kymmene Corporation on esittänyt, että rotaatioreometrillä mitatun nanofibrilliselluloosan nestedispersion nollaleikkausviskositeetin ollessa yli 10.000 Pa·s alan ammattimies ymmärtää, että kyse on pitkälle fibrilloidusta nanoselluloosasta, joka on selvästi erotettavissa matalammin fibrilloidusta materiaalista, esimerkiksi mikrofibrilloidusta selluloosasta, jonka nollaleikkausviskositeetti jää selvästi paljon alle kyseisen raja-arvon.

Patentti- ja rekisterihallitus on lausunnossaan markkinaoikeudelle esittänyt, että alan ammattimiehellä on kyky säätää nanofibrilliselluloosan nestedispersion nollaleikkausviskositeetti arvoon yli 10.000 Pa·s.

Markkinaoikeus toteaa, että Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien ratkaisukäytännön mukaan keksinnön selitys voidaan katsoa riittämättömäksi, jos asiassa esitettyjen todennettavissa olevien seikkojen perusteella on syytä vakavasti epäillä selityksen riittävyyttä.

Markkinaoikeus toteaa, että menetelmään kohdistuvassa itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 on piirre, jonka mukaan nanofibrilliselluloosan nestedispersion nollaleikkausviskositeetti säiliössä käsittelysakeudessa on yli 10.000 Pa·s, erityisesti yli 20.000 Pa·s. Markkinaoikeus tulkitsee patenttivaatimuksen sanamuotoa siten, että käsittelysakeudella tarkoitetaan patentin selityksen mukaan sakeutta, jossa nanofibrilliselluloosan nestedispersiota pumpataan säiliöstä (s. 8, r. 6–10), ja vielä siten, että nanofibrilliselluloosan nestedispersion nollaleikkausviskositeetin arvo määritetään nanofibrilliselluloosan nestedispersiosta sen olosuhteissa säiliössä, kuten esimerkiksi lämpötilassa ja paineessa säiliössä.

Markkinaoikeus toteaa, että patentin selityksen mukaan nollaleikkausviskositeetti on viskositeetti vakioviskositeetin alueella alhaisilla leikkausrasituksilla, kun leikkausrasitus lähenee nollaa. Patentin selityksestä ilmenee nollaleikkausviskositeetin mittauslaite, joka on rotaatioreometri (s. 7, r. 29–32). Patentin esimerkissä kuvataan TEMPO-hapetuksella valmistetun nanofibrilliselluloosan kuljetusta säiliöstä toiseen. Esimerkissä nanofibrilliselluloosan pitoisuus oli 2,4 painoprosenttia. Nanofibrilliselluloosaerän viskositeetti oli 21.000 mPa·s pitoisuudessa 0,8 painoprosenttia (s. 8, r. 30–32). Samassa esimerkissä on myös mainittu mittauslaitteen valmistaja, Brookfield, ja mittauksessa käytetty kierrosnopeus 10 rpm.

Markkinaoikeus toteaa, että nollaleikkausviskositeetti on siten määritelty, ja että alan ammattimies pystyy kokonaisuutena otetun selityksen perusteella ja käyttämällä omaa yleistietoaan tunnistamaan tarvittavia teknisiä toimenpiteitä käyttääkseen patenttivaatimuksissa esitettyä keksintöä ilman kohtuutonta työtä. Markkinaoikeus toteaa lisäksi, että keksinnön selityksessä on selkeästi esitetty ainakin yksi tapa, jolla alan ammattimies kykenee käyttämään keksintöä.

Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, että patentin selitys on riittävä, jotta alan ammattimies voi sen perusteella ja käyttämällä omaa yleistietoaan käyttää keksintöä.

Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, ettei Stora Enso Oyj ole esittänyt sellaisia todennettavissa olevia seikkoja, joiden perusteella olisi syytä vakavasti epäillä patenttivaatimuksessa 1 esitetyn menetelmän selityksen riittävyyttä. Patenttivaatimuksessa 1 esitetyn menetelmän selitys on siten niin selvä, että alan ammattimies voi sen perusteella käyttää kyseistä menetelmää. Ensisijaisen patenttivaatimusasetelman hyväksymiselle ei näin ollen ole patenttilain 25 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua estettä.

5.4 Uutuus

5.4.1 Uutuus suhteessa viitejulkaisuun D2

Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä on esitetty, että itsenäisen patenttivaatimuksen 16 mukainen keksintö ei ole uusi suhteessa viitejulkaisuun D2, sillä viitejulkaisun D2 laitteisto soveltuu viskoosin materiaalin pumppaamiseen säiliöstä ja patenttivaatimus 16 ei määrittele liikuteltavaa tai ajoneuvoon kiinnitettyä säiliötä, ja koska laitteiston yhdysletkulla on oltava jokin pituus.

UPM-Kymmene Corporation on esittänyt, että itsenäisessä patenttivaatimuksessa 16 määritelty laitteistoon kohdistuva keksintö on uusi viitejulkaisuun D2 nähden, koska viitejulkaisusta D2 ei ilmene säiliön poistoaukkoon ja epäkeskoruuvipumppuun liitettävän yhdysletkun pituutta eikä viitejulkaisussa D2 esitetty laitejärjestely ole kuljetettavissa.

Stora Enso Oyj on esittänyt, että itsenäisessä patenttivaatimuksessa 16 määritelty laitteisto ei ole uusi viitejulkaisuun D2 nähden, koska patenttivaatimus 16 ei määrittele säiliötä liikuteltavaksi. Lisäksi Stora Enso Oyj:n mukaan viitejulkaisussa D2 käytetty pumppu on samanlainen kuin patenttivaatimuksessa 16, jolloin on epäsuorasti selvää, että yhdysletkun pituus on alhainen, eli 0–10 metriä.

Markkinaoikeus toteaa, että itsenäisessä patenttivaatimuksessa 16 on esitetty laitteiston käyttötarkoitukseksi nanofibrilliselluloosan kuljettaminen. Patentin selitysosassa kohdassa keksinnön yhteenveto esitetään, että tarkoituksena on esittää menetelmä nanofibrilliselluloosan siirtämiseksi pumpun avulla putkea pitkin säiliöstä määräpaikkaan, kuten käyttöpisteeseen, varastointipisteeseen tai jatkokuljetuspisteeseen. Pumpun, pumpun imupuolen ja nanofibrilliselluloosan säiliöstä poistumiskohdan välisen lyhyen imuetäisyyden sekä säiliön sisällä olevan nanofibrilliselluloosatilavuuden muodon sopivalla yhdistelmällä säiliön purkamishetkellä on mahdollista poistaa viskoosi nanofibrilliselluloosamassa säiliöstä ja kuljettaa se putkea pitkin määräpaikkaan (s. 3, r. 3–12). Kyseisen patentin selitysosassa esitetyn perusteella itsenäisessä patenttivaatimuksessa 16 mainitussa ”kuljettamisessa” on kyse nanofibrilliselluloosan ”kuljettamisesta” pois säiliöstä eli sen purkamisesta patenttivaatimuksen mukaisesta säiliöstä eikä nanofibrilliselluloosan säiliön liikuttamisesta paikasta toiseen. Englanninkielinen selitys tukee tätä tulkintaa. Sen mukaan:” It is the purpose to provide a method for transport of nanofibrillar cellulose (NFC) along a pipe using a pump from a container to a target location…”. Ilmaisun ”transport…along a pipe” on tulkittava tarkoitettavan kyseisen massan ”kuljettamista” eli sen purkamista putkea pitkin.

Markkinaoikeus toteaa lisäksi, että uutuuden esteen muodostaa sellainen viitejulkaisu, josta patenttivaatimuksessa esitetty keksintö käy selvästi ja yksiselitteisesti ilmi vähintäänkin epäsuorasti. Keksinnön jokaisen teknisen piirteen tulee ilmetä viitejulkaisusta joko suoraan ilmaistuna tai implisiittisesti siten, että piirteen voidaan yksiselitteisesti ja varmasti päätellä sisältyvän viitejulkaisussa esitettyyn ratkaisuun.

Viitejulkaisussa D2 on esitetty menetelmä, järjestelmä ja laitteisto kemiallisesti muokatun fibrilliselluloosan prosessointiin. Viitejulkaisun D2 selityksen taustaosuudessa on esitetty, että fibrilliselluloosa tunnetaan myös nimellä nanofibrilliselluloosa (NFC), jolloin viitejulkaisussa D2 esitetty fibrilliselluloosa vastaa patentissa käsiteltävää nanofibrilliselluloosaa. Viitejulkaisun D2 selityksessä (s. 15, r. 20–24) ja kuvassa 2 on esitetty kartiomaisella pohjalla varustettu kemiallisesti muokatun fibrilliselluloosan syöttösäiliö, jonka poistoaukko sijaitsee säiliön suippenevan osan päässä. Kuvan 2 perustella on alan ammattimiehelle ilmeistä, että syöttösäiliössä on myös täyttöaukko. Menetelmässä johdetaan kemiallisesti muokattua fibrilliselluloosaa syöttösäiliöstä lämpökuivatuslaitteelle käyttäen laitetta ”Mono-pumppu”, joka on liitetty kuljetinputkella etäisyyden päähän säiliön poistoaukosta. Käsiteltävänä olevan patentin selityksessä on esitetty, että patenttivaatimuksen 16 mukaisesta epäkeskoruuvipumpusta käytetään myös nimitystä ”Mono-pumppu” (s. 4, r. 1–2). Viitejulkaisun D2 kuvassa 2 esitetystä syöttösäiliöstä lämpökuivatuslaitteeseen johdetun fibrilliselluloosan viskositeetti on viitejulkaisun D2 selityksen mukaan fibrilliselluloosan syöttösakeudessa ainakin 10.000 mPa·s, edullisesti 20.000 mPa·s, ja edullisimmin 40.000 mPa·s tai ainakin 50.000 mPa·s (s. 16, r. 34–37). Viitejulkaisun D2 selityksessä on myös esitetty, että mikäli kemiallisesti muokatun fibrilliselluloosan viskositeetti on matala, se saattaa valua viiran sisään, jolloin sen poistaminen viirasta on hankalaa. Viitejulkaisun D2 kuvassa 2 ei kuitenkaan kuvata eikä sen selityksessä esitetä patenttivaatimuksen 16 mukaista pumpun imupuolen etäisyyttä syöttösäiliön poistokohdasta eikä syöttösäiliön poistoaukkoon liitettävissä olevaa yhdysletkua.

Viitejulkaisun D2 kuvassa 5 on esitetty varastosäiliö fibrilliselluloosalle, joka on uudelleen dispergoitu. Varastosäiliössä on täyttöaukko ja poistoaukko, ja poistoaukko on säiliön suippenevan osan päässä sijoitettuna säiliön sisätilavuuteen nähden alimpaan kohtaan. Varastosäiliöstä pumpattavan uudelleen dispergoidun fibrilliselluloosan (11c) nollaleikkausviskositeetti on 1.000–50.000 Pa·s, myötöjännitys on 1–30 Pa ja edullisemmin 3–15 Pa mitattuna 0.5 % konsentraatiossa vedessä. Käsiteltävänä olevan patentin selityksessä on esitetty, että nanofibrilliselluloosalaadut, joiden nollaleikkausviskositeetti on yli 5.000 Pa·s, erityisesti yli 10.000 Pa·s, mitattuna 1 painoprosentin pitoisuudessa vesidispersiossa rotaatioreometrillä, ovat vaikeasti käsiteltäviä ja että vaativien nanofibrilliselluloosalaatujen myötöjännitys on yleensä yli 3 Pa mitattuna 1 painoprosentin pitoisuudessa. Tällöin viitejulkaisun D2 kuvassa 5 esitetty uudelleen dispergoidun fibrilliselluloosan pumppaaminen varastosäiliöstä vastaa patentissa esitettyä vaikeasti käsiteltävän nanofibrilliselluloosan pumppaamista säiliöstä ja menetelmään kohdistuvan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen nanofibrilliselluloosan purkamista säiliöstä. Viitejulkaisun D2 kuvassa 5 ei kuitenkaan kuvata eikä sen selityksessä esitetä patenttivaatimuksen 16 mukaista pumpun imupuolen etäisyyttä syöttösäiliön poistokohdasta eikä syöttösäiliön poistoaukkoon liitettävissä olevaan yhdysletkua.

Patenttivaatimuksen 16 mukaan yhdysletkun pituus epäkeskoruuvipumpun imupuolen ja poistoaukon välillä on patenttivaatimuksessa 3 esitetyn mukaan 0–10 metriä.

Viitejulkaisun D2 kuvissa ei kuvata eikä sen selityksessä esitetä patenttivaatimuksen 16 mukaista pumpun imupuolen etäisyyttä syöttösäiliön poistokohdasta eikä syöttösäiliön poistoaukkoon liitettävissä olevaan yhdysletkua. Edellä esitetyn perusteella viitejulkaisusta D2 tunnettu laitteisto ei sisällä patenttivaatimuksen 16 mukaisen laitteiston kaikkia piirteitä, joten viimeksi mainittu laitteisto on uusi ensin mainittuun nähden.

5.4.2 Uutuus suhteessa viitejulkaisuun D3

Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä on esitetty, että viitejulkaisu D3 muodostaa uutuuden esteen, sillä viitejulkaisussa D3 esitetty laitteisto soveltuu nanofibrilliselluloosan kuljettamiseen, laitteistoon sisältyy epäsuorasti 0–10 metrin mittainen imuputki ja laitteisto sisältää lisäksi muut patenttivaatimuksen 16 rakenteelliset piirteet.

UPM-Kymmene Corporation on esittänyt, että itsenäisessä patenttivaatimuksessa 16 määritelty laitteisto on uusi viitejulkaisuun D3 nähden, koska viitejulkaisusta D3 ei ilmene säiliön poistoaukkoon ja epäkeskoruuvipumppuun liitettävän yhdysletkun pituutta, ja koska viitejulkaisussa D3 esitetty laitejärjestely ei ole kuljetettavissa. UPM-Kymmene Corporation on lisäksi esittänyt, että nanofibrilliselluloosa on patenttivaatimuksen 16 mukaisen laitteiston olennainen tekninen piirre, ja että viitejulkaisussa D3 esitetty laitteisto ei sovellu nanofibrilliselluloosan purkamiseen säiliöstä.

Stora Enso Oyj on esittänyt, että itsenäisessä patenttivaatimuksessa 16 määritelty laitteisto ei ole uusi viitejulkaisuun D3 nähden, koska patenttivaatimuksessa 16 ei ole määritelty liikuteltavaa säiliötä.

Markkinaoikeus toteaa, että edellä jaksossa 5.4.1 itsenäisen patenttivaatimuksen 16 mukaisen keksinnön uutuudesta esitetyn perusteella patenttivaatimuksessa 16 mainitussa ”kuljettamisessa” on kyse nanofibrilliselluloosan ”kuljettamisesta” pois säiliöstä eli sen purkamisesta patenttivaatimuksen mukaisesta säiliöstä eikä nanofibrilliselluloosan säiliön liikuttamisesta paikasta toiseen.

Viitejulkaisussa D3 on esitetty keksinnön perustuvan havaintoon, jonka mukaan hiukkasmaisen katalyytin mutamaisten muotojen erittäin suurta viskositeettia voidaan voimakkaasti pienentää kohdistamalla kohtalainen paineen alennus paksun lietekerroksen poikki ja avaamalla säiliön poistoaukko. Tällöin alan ammattimies tunnistaa katalyytin käyttäytyvän kuin leikkausoheneva fluidi, jollainen on myös nanofibrilliselluloosan nestedispersio. Viitejulkaisun D3 selityksessä kuvataan syrjäytysperiaatteella toimivan epäkeskoruuvipumpun pystyvän nostamaan paineen imuaukolla mille tahansa tasolle tarvittavan tilavuusvirran tuottamiseksi.

Edellä esitetyn perusteella itsenäisessä patenttivaatimuksessa 16 mainitussa kuljettamisessa on kyse nanofibrilliselluloosan purkamisesta patenttivaatimuksen mukaisesta säiliöstä. Viitejulkaisussa D3 on esitetty kiinteästi asennettu säiliö, josta puretaan katalyytin mutamaista muotoa polyeteenireaktoriin. Tältä osin niissä on kyse toisiaan vastaavasta toiminnasta.

Edellä esitetyn perusteella viitejulkaisussa D3 esitetty laitteisto soveltuu patenttivaatimuksen 16 mukaiseen nanofibrilliselluloosan kuljetukseen.

Viitejulkaisun D3 kuvassa 1 ja kuvan 1 selityksessä on esitetty, että säiliöön on liitetty poistoputki, jonka kautta katalyytin mutamaista muotoa pumpataan pois säiliöstä. Pumpun roottorin ja staattorin muodostama kokoonpano on liitetty poistoputken toiseen päähän. Viitejulkaisussa D3 ei siten esitetä patenttivaatimuksen 16 mukaista pumpun imupuolen etäisyyttä syöttösäiliön poistokohdasta eikä säiliön poistoputki vastaa syöttösäiliön poistoaukkoon liitettävissä olevaa yhdysletkua.

Edellä esitetyn perusteella viitejulkaisusta D3 tunnettu laitteisto ei sisällä patenttivaatimuksen 16 mukaisen laitteiston kaikkia piirteitä, joten viimeksi mainittu laitteisto on uusi ensin mainittuun nähden.

Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, että ensisijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 16 mukainen laitteisto on uusi verrattuna siihen, mikä on ollut tunnettua ennen patenttihakemuksen tekemispäivää.

5.5. Keksinnöllisyys

Markkinaoikeus arvioi ensin keksinnöllisyyden laitteistoa koskevan itsenäisen patenttivaatimuksen 16 osalta.

Stora Enso Oyj on esittänyt, että itsenäisessä patenttivaatimuksessa 16 esitetty keksintö ei ole keksinnöllinen viitejulkaisuun D3 nähden eikä viitejulkaisujen D3 ja D1 tai viitejulkaisujen D3 ja D4 yhdistelmään nähden. Stora Enso Oyj:n mukaan itsenäinen patenttivaatimus 16 eroaa viitejulkaisusta D3 siltä osin, että viitejulkaisussa D3 ei mainita yhdysletkun pituudeksi 0–10 metriä, mutta patentin selityksessä yhdysletkun pituuden rajoittamisella tiettyyn metrimäärään ei ole esitetty olevan mitään erityistä teknistä vaikutusta, eikä patentissa ole esitetty esimerkiksi vertailuesimerkkejä siitä, että pidempi yhdysletku ei toimisi itsenäisen patenttivaatimuksen 16 mukaisessa laitteistossa. Stora Enso Oyj:n esittämän mukaan kyseessä on siten yhdysletkun pituuden sattumanvarainen valinta, joka ei tee patenttivaatimusta keksinnölliseksi, sillä kyse on alan ammattimiehelle ilmeisestä laitesuunnittelusta.

UPM-Kymmene Corporation on esittänyt, että patenttivaatimusten keksinnöllisyyttä ei tule arvioida käyttämällä viitejulkaisua D3 lähtökohtana, vaan lähimmän tunnetun tekniikan julkaisun tulisi liittyä nimenomaan nanofibrilliselluloosaan, koska nanofibrilliselluloosan nestedispersio on menetelmään kohdistuvan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 olennainen tekninen piirre. Markkinaoikeus toteaa, että UPM-Kymmene Corporation ei ole esittänyt mitään julkaisua lähimmän tekniikan tason julkaisuksi.

UPM-Kymmene Corporation on lisäksi esittänyt, että itsenäisen patenttivaatimuksen 16 mukainen keksintö on keksinnöllinen viitejulkaisuihin nähden, sillä viitejulkaisussa D3 ei esitetä nanofibrilliselluloosan kuljettamista. UPM-Kymmene Corporationin mukaan, vaikka alan ammattimies lukisi viitejulkaisuja D3 ja D1 yhdessä, olisi todennäköistä, että alan ammattimies etsisi ratkaisua nimenomaan viitejulkaisussa D3 esitetyn laimennuksen kautta.

Patentti- ja rekisterihallitus on esittänyt, että itsenäisen patenttivaatimuksen 16 mukainen keksintö ei eroa olennaisesti viitejulkaisusta D3 tunnetusta tekniikasta, sillä viitejulkaisun D3 laitteistoon sisältyy epäsuorasti imuputki, jonka pituus on välillä 0–10 m, ja laitteisto sisältää muut patenttivaatimuksen mukaisen laitteiston rakenteelliset piirteet, joten se soveltuu myös nanofibrilliselluloosan nestedispersion kuljettamiseen.

Markkinaoikeus toteaa, että, että edellä perustelujen jaksossa 5.4.2 ensisijaisen patenttivaatimusasetelman osalta uutuudesta lausutun perusteella viitejulkaisussa D3 esitetty laitteisto soveltuu patenttivaatimuksen 16 mukaiseen nanofibrilliselluloosan kuljettamiseen säiliöstä. Keksinnöllä ja viitejulkaisulla D3 on sama tarkoitus, jolloin viitejulkaisu D3 soveltuu lähimmän tekniikan tason julkaisuksi.

Markkinaoikeus toteaa, että, että edellä perustelujen jaksossa 5.4.2 ensisijaisen patenttivaatimusasetelman osalta uutuudesta lausutun perusteella viitejulkaisussa D3 esitetty laitteisto soveltuu patenttivaatimuksen 16 mukaiseen nanofibrilliselluloosan kuljettamiseen säiliöstä, joten mainitussa patenttivaatimuksessa ilmaistu laitteiston käyttötarkoitus, eli nanofibrilliselluloosan kuljettaminen, ei ole mainitun patenttivaatimuksen mukaista laitteistoa viitejulkaisusta D3 tunnetusta laitteistosta erottava piirre. Itsenäisessä patenttivaatimuksessa 16 määritelty laitteisto eroaa viitejulkaisussa D3 esitetystä laitteistosta syöttösäiliön poistoaukkoon liitettävissä olevan yhdysletkun ja yhdysletkun poistoaukosta epäkeskoruuvipumpun imupuoleen mitattavan pituuden osalta.

Patentin perusasiakirjasta ei käy ilmi mainittujen piirteiden yhdistelmän teknistä vaikutusta, joka olisi otettava huomioon objektiivista teknistä ongelmaa muodostettaessa. Perusasiakirjasta ei myöskään käy ilmi, että mainitut piirteet vaikuttaisivat toisiinsa siten, että niiden välillä olisi toiminnallinen riippuvuus. Keksinnöllisyysarviointi on siten tehtävä kummankin mainitun piirteen osalta erikseen osaongelmatarkastelun mukaisesti.

Perusasiakirjasta ei käy ilmi, että yhdysletkulla saataisiin aikaan jokin muu kuin lähimmällä tekniikan tasolla aikaan saatava tekninen vaikutus eli säiliön sisällön siirtäminen pois säiliöstä, joten yhdysletkulla ei saavuteta teknistä vaikutusta viitejulkaisussa D3 esitettyyn kanavaan tai putkeen (conduit) nähden. Yhdysletkun osalta objektiiviseksi tekniseksi ongelmaksi ei tule valita sellaista ongelmaa, jonka lähin tekniikan taso D3 jo ratkaisee jollakin tavalla, vaan ratkaistavana objektiivisena teknisenä ongelmana on vaihtoehtoisen ratkaisun löytäminen. Letkun valintaa nanofibrilliselluloosan siirtokanavaksi on pidettävä alan ammattimiehelle täysin tavanomaisena valintana, kun alan ammattimies etsii vaihtoehtoa kanavalle tai putkelle.

Viitejulkaisussa D3 ei ole viittausta yhdysletkuun ja sen suurimpaan pituuteen eikä opastusta käyttää hyvin lyhyitä yhdysletkun pituuksia. Yhdysletkun pituuden valinta kuuluu kuitenkin alan ammattimiehen yleistietoihin, joiden soveltamiseen alan ammattimies ei tarvitse tekniikan tasoon sisältyvää ohjetta tai vihjettä.

Patentin selityksessä yhdysletkun pituuden rajoittamisella enintään juuri 10 metriin ei ole esitetty olevan mitään erityistä teknistä vaikutusta. Kyse on siten alan ammattimiehelle ilmeisestä laitesuunnittelusta.

Markkinaoikeus katsoo edellä esitetyillä perusteilla, että itsenäinen patenttivaatimus 16 ei eroa olennaisesti viitejulkaisusta D3 tunnetusta tekniikasta, eikä asiassa ole tarpeen ottaa kantaa muihin esitettyihin väitteisiin.

5.6 Johtopäätös

Markkinaoikeus on edellä katsonut, että ensisijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisessä patenttivaatimuksessa 16 määritelty keksintö ei täytä patenttilain 2 §:n 1 momentin uutuuden ja keksinnöllisyyden vaatimuksia, minkä johdosta itsenäisen patenttivaatimuksen 16 mukainen keksintö ei jo sanotun vuoksi ole patentoitavissa. Tällä perusteella ensisijainen patenttivaatimusasetelma ei ole hyväksyttävissä.

6 Vaihtoehtoinen patenttivaatimusasetelma 1

6.1 Patenttivaatimukset

Markkinaoikeus toteaa, että vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman 1 mukainen itsenäinen patenttivaatimus 1, joka kohdistuu menetelmään viskoosin materiaalin kuljettamiseksi, on muodostettu lisäämällä ensisijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 patentin selitysosasta piirre, jonka mukaan säiliö on kuljetettava. Vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman 1 mukainen itsenäinen patenttivaatimus 16, joka kohdistuu laitteistoon nanofibrilliselluloosan kuljettamiseksi, on muodostettu lisäämällä ensisijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäiseen patenttivaatimukseen 16 patentin selitysosasta piirre, jonka mukaan säiliö on kuljetettava.

Markkinaoikeus toteaa lisäksi, että itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 on siirretty määritelmä, jonka mukaan mainitulla nanofibrilliselluloosalla on säiliössä käsittelysakeudessa nollaleikkausviskositeetti yli 10.000 Pa·s, erityisesti yli 20.000 Pa·s, eri kohtaan patenttivaatimusta.

Edellä mainittu itsenäinen patenttivaatimus 1 kuuluu seuraavasti:

”1. Menetelmä viskoosin materiaalin kuljettamiseksi, joka materiaali on nanofibrilliselluloosaa nestedispersiona ja mainitulla nanofibrilliselluloosalla on säiliössä käsittelysakeudessa nollaleikkausviskositeetti yli 10.000 Pa·s, erityisesti yli 20.000 Pa·s, jossa menetelmässä nanofibrilliselluloosa puretaan kuljetettavasta säiliöstä poistokohdasta, joka on ainakin poistohetkellä säiliössä olevaan nanofibrilliselluloosan tilavuuteen nähden alin kohta, jolloin

ennen purkamista säiliötä kallistetaan niin, että poistokohdasta tulee säiliössä olevaan nanofibrilliselluloosan tilavuuteen nähden alin kohta, tai

säiliön sisätilavuus suippenee poistokohtaa kohti,

ja nanofibrilliselluloosa puretaan ja kuljetetaan putkea pitkin kohdepaikkaan syrjäytysperiaatteella toimivalla epäkeskoruuvipumpulla (engl. progressive cavity pump), jonka imupuoli on etäisyyden päässä poistokohdasta, ja nanofibrilliselluloosan poistuminen taataan

valitsemalla pumpun imupuolen etäisyys poistokohdasta niin lyhyeksi, että nanofibrilliselluloosa virtaa säiliöstä pumpun imun vaikutuksesta, tai

paineistamalla säiliössä oleva nanofibrilliselluloosa kaasun paineella, joka vaikuttaa säiliössä olevan nanofibrilliselluloosan tason yläpuolella, sellaiseen paineeseen, että se imupuolen ollessa valitulla etäisyydellä poistokohdasta virtaa nanofibrilliselluloosan paineen ja pumpun imun yhteisvaikutuksesta.”

Edellä mainittu itsenäinen patenttivaatimus 16 kuuluu seuraavasti:

”16. Laitteisto nanofibrilliselluloosan kuljettamiseksi, joka laitteisto käsittää

kuljetettavan säiliön, jossa on täyttöaukko ja poistoaukko, joka poistoaukko on säiliön suippenevan osan päässä ja on sijoitettu tai sijoitettavissa säiliön sisätilavuuteen nähden alimpaan kohtaan,

syrjäytysperiaatteella toimivan epäkeskoruuvipumpun (engl. progressive cavity pump),

yhdysletkun, joka on liitettävissä säiliön poistoaukkoon ja epäkeskoruuvipumppuun säiliön sisällön pumppaamiseksi pois säiliöstä,

jolloin mainitun yhdysletkun pituus epäkeskoruuvipumpun imupuolen ja poistoaukon välillä on jokin patenttivaatimuksessa 3 määritellyistä etäisyyksistä ja/tai säiliöön on järjestetty välineet säiliön sisäosan paineistamiseksi kaasumaisella väliaineella.”

6.2 Patenttivaatimusten täsmällisyys

Stora Enso Oyj on esittänyt samansisältöisen väitteen itsenäisen patenttivaatimuksen 1 epätäsmällisyydestä ensisijaisen patenttivaatimusasetelman kohdalla.

Kun huomioidaan edellä jaksossa 5.1 ensisijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 1 täsmällisyydestä lausuttu markkinaoikeus katsoo, ettei Stora Enso Oyj:n esittämä patenttivaatimusten epätäsmällisyys muodosta vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman 1 mukaisten patenttivaatimusten osalta perustetta patentin kumoamiselle.

6.3 Selityksen riittävyys

Stora Enso Oyj on esittänyt samansisältöisen väitteen selityksen riittämättömyydestä ensisijaisen patenttivaatimusasetelman kohdalla.

Kun huomioidaan edellä jaksossa 5.2 ensisijaisen patenttivaatimusasetelman selityksen riittävyydestä lausuttu markkinaoikeus katsoo, että vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman 1 hyväksymiselle ei ole patenttilain 25 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua estettä.

6.4 Keksinnöllisyys

6.4.1 Itsenäinen patenttivaatimus 1

UPM-Kymmene Corporation on esittänyt vastaavasti kuin ensisijaisen patenttivaatimusasetelman osalta, että patenttivaatimusten keksinnöllisyyttä ei tule arvioida käyttämällä viitejulkaisua D3 lähtökohtana. UPM-Kymmene Corporation on lisäksi esittänyt, että vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman 1 patenttivaatimuksessa 1 esitetty keksintö on keksinnöllinen.

Stora Enso Oyj on esittänyt, että itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 esitetty keksintö ei ole keksinnöllinen viitejulkaisuun D3 nähden. Stora Enso Oyj on lisäksi esittänyt, että itsenäinen patenttivaatimus 1 eroaa viitejulkaisusta D3 siltä osin, että viitejulkaisussa D3 materiaali ei ole nanofibrilliselluloosan nestedispersiota eikä säiliö ole kuljetettava, ja että erottavilla piirteillä ei ole osoitettu olevan mitään synergististä vaikutusta, joten ne ratkaisevat eri osaongelmia. Stora Enso Oyj on vielä esittänyt, että patentin selityksessä ei ole esitetty kuljetettavalle säiliölle mitään erityistä etua tai teknistä vaikutusta, ja se on esitetty vain yhtenä vaihtoehtona. Stora Enso Oyj on edelleen esittänyt, että kyseessä on siis sattumanvarainen valinta, jolla ei voida katsoa olevan keksinnöllisyyttä, etenkin kun kuljetettava säiliö on tunnettu viitejulkaisusta D1.

Patentti- ja rekisterihallitus on esittänyt, että itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö ei eroa olennaisesti viitejulkaisusta D3 tunnetusta tekniikasta, sillä alan ammattimiehen yleistietämykseen kuuluu siirreltävät säiliöt tai ajoneuvosäiliöt, joita on esitetty esimerkiksi viitejulkaisussa D1.

Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että keksinnöllisyyden arvioinnissa käytettävä lähin tekniikan taso on tavanomaisesti tekniikan tason julkaisu, jonka esittämä sisältö on kehitetty samaan tarkoitukseen tai pyrkii samaan tavoitteeseen kuin tarkasteltavassa patenttivaatimuksessa esitetty keksintö ja jolla on yhteiset olennaisimmat tekniset piirteet. Lisäperuste lähimmän tekniikan tason julkaisun valintaan on teknisen ongelman samankaltaisuus.

Markkinaoikeus toteaa, että itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä kohdistuu nanofibrilliselluloosan nestedispersion kuljettamiseen eli sen siirtämisen pois säiliöstä, joka on kuljetettava eli liikuteltavissa oleva.

Patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän käyttötarkoitus on viskoosin materiaalin kuljettaminen, ja sen erityinen sovellus on nanofibrilliselluloosan nestedispersion kuljettaminen, jota sovellusta tarkentaa tietty viskositeetti, joka on säiliössä käsittelysakeudessa nollaleikkausviskositeetti yli 10.000 Pa·s, erityisesti yli 20.000 Pa·s. Viitejulkaisussa D3 esitetyn menetelmän käyttötarkoitus on sama, joten viitejulkaisu D3 soveltuu lähimmäksi tekniikan tasoksi.

Itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 määritellyn menetelmän ero viitejulkaisussa D3 esitettyyn menetelmään nähden on säiliöstä purettava materiaali, nanofibrilliselluloosan nestedispersio, ja se, että säiliö on kuljetettava ja kallistettava. Selityksen mukaan menetelmän tavoitteena on mahdollistaa nanofibrilliselluloosan käsittely ja kuljettaminen isoina yhtenäisinä tilavuuksina, jolloin kuljetus suoritetaan ajoneuvossa olevalla säiliöllä.

Markkinaoikeus arvioi seuraavaksi, onko patenttivaatimukseen 1 lisätty piirre, että kyseessä on kuljetettava säiliö, alan ammattimiehelle ilmeinen markkinaoikeudessa esitetyn perusteella.

Tarkasteltavana olevassa patentissa ei ole esitetty mitään erityistä teknistä ongelmaa, jonka säiliön kuljettaminen ratkaisisi, vaan ratkaistavana teknisenä ongelmana on esitetty erityisesti nanofibrilliselluloosan nestedispersion jäykkäliikkeisyydestä aiheutuvat vaikeudet säiliön tyhjentämisessä pumppaamalla. Patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän piirteen, jonka mukaan säiliö on kuljetettava, ei voida katsoa ratkaisevan kyseistä ongelmaa viitejulkaisusta D3 tunnettuun laitteistoon nähden. Tarkasteltavana olevan patentin myöntämiseen johtaneen patenttihakemuksen perusasiakirjasta ei käy ilmi muutakaan teknistä vaikutusta, jonka säiliön kuljetettavuus saisi aikaan viitejulkaisusta D3 tunnettuun laitteistoon ja erityisesti sen säiliöön nähden. Kyseisestä erottavasta piirteestä muodostettava objektiivinen tekninen osaongelma on siten viitejulkaisusta D3 tunnetulle laitteistolle vaihtoehtoisen menetelmän aikaansaaminen.

Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien ratkaisukäytännön mukaan tunnetulle ratkaisulle vaihtoehtoa etsivä alan ammattimies ottaa huomioon kaikki sellaiset asianomaisella tekniikan alalla tunnetut vaihtoehdot, jotka eivät ole vastoin lähimmän tekniikan tason sisältämää opetusta (ks. esim. T 1179/16, perustelujen kohta 3.4.4).

Viitejulkaisusta D3 tunnettu laitteisto on asennettu kiinteästi tehtaaseen osaksi tehtaan prosessijärjestelmää. Sen katalyyttilietesäiliön paine pyritään pitämään hieman korkeampana kuin kyseiseen säiliöön kiinteässä yhteydessä olevan polyolefiinireaktorin paine, mikä estää materiaalin takaisinvirtauksen reaktorista säiliöön. Katalyyttilietesäiliön paineen pitämiseksi reaktorin painetta korkeampana viitejulkaisun D3 laitteistossa on paineensäätöjärjestelmä, joka mittaa säiliön ja reaktorin välistä paine-eroa ja ohjaa sen perusteella säätöventtiiliä, jonka avulla säädetään paineistetun laimentimen virtausta katalyyttilietesäiliöön. Viitejulkaisusta D3 tunnetun katalyyttisäiliön ja sen paineensäädön on katsottava muodostavan niin kiinteän osan viitejulkaisun D3 mukaista laitteistoa ja menetelmää, että kyseisen katalyyttisäiliön korvaaminen kuljetettavalla ja kallistettavalla säiliöllä olisi vastoin viitejulkaisun D3 opetusta. Viitejulkaisun D3 laitteistolle ja menetelmälle vaihtoehtoa etsivän alan ammattimiehen ei siten olisi ilmeistä korvata sen menetelmän kiinteästi osaksi järjestettyä säiliötä kuljetettavalla säiliöllä.

Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, että patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä eroaa säiliön kuljetettavuuden osalta olennaisesti markkinaoikeudessa keksinnöllisyyden esteeksi esitetystä viitejulkaisusta D3 tunnetusta laitteistosta ja menetelmästä, vaikka asiassa otetaan huomioon alan ammattimiehen yleistietämys siitä, että säiliöitä voi sinänsä kuljettaa taikka se, että säiliöiden kuljettaminen on esitetty viitejulkaisussa D1. Asiassa ei siten ole tarpeen arvioida olennaista eroa muiden edellä todettujen erottavien piirteiden osalta.

6.4.2 Itsenäinen patenttivaatimus 16

Stora Enso Oyj on esittänyt, että itsenäisen patenttivaatimuksen 16 mukainen laitteisto eroaa viitejulkaisusta D3 siltä osin, että viitejulkaisussa D3 ei ole esitetty yhdysletkun pituutta eikä viitejulkaisusta D3 tunnetun laitteiston säiliö ole kuljetettava. Mainituilla erottavilla piirteillä ei ole osoitettu olevan mitään synergististä vaikutusta, joten ne ratkaisevat eri osaongelmia. Sen mukaan patentin selitysosassa ei ole esitetty yhdysletkun pituudelle mitään teknistä vaikutusta, eikä patentissa ole esitetty esimerkiksi vertailuesimerkkejä siitä, että patenttivaatimuksessa esitettyä pidempi yhdysletku ei toimisi itsenäisen patenttivaatimuksen 16 mukaisessa laitteistossa. Kyseessä on siten sattumanvarainen valinta, joka ei tee patenttivaatimusta keksinnölliseksi, sillä kyse on alan ammattimiehelle ilmeisestä laitesuunnittelusta. Lisäksi sen mukaan kuljetettava säiliö on tunnettu viitejulkaisusta D1. Näin ollen sen mukaan patenttivaatimuksen 16 mukainen laitteisto ei ole keksinnöllinen.

UPM-Kymmene Corporation on esittänyt, että itsenäisen patenttivaatimuksen 16 mukainen laitteisto on keksinnöllinen, koska viitejulkaisusta D3 tunnetun laitteiston säiliö ei ole kuljetettava eikä sen muuttaminen kuljetettavaksi ole alan ammattimiehelle ilmeistä viitejulkaisun D1 perusteella.

Patentti- ja rekisterihallitus on esittänyt, ettei itsenäisen patenttivaatimuksen 16 mukainen laitteisto eroa olennaisesti viitejulkaisusta D3 tunnetusta laitteistosta, koska siirreltävät säiliöt ja ajoneuvosäiliöt kuuluvat alan ammattimiehen yleistietämykseen.

Markkinaoikeus toteaa, että itsenäisessä patenttivaatimuksessa 16 esitetty laitteisto eroaa viitejulkaisusta D3 tunnetusta laitteistosta syöttösäiliön poistoaukkoon liitettävissä olevan yhdysletkun ja yhdysletkun pituuden sekä säiliön kuljetettavuuden osalta. Patentin perusasiakirjasta ei käy ilmi mainittujen piirteiden yhdistelmän teknistä vaikutusta, joka olisi otettava huomioon objektiivista teknistä ongelmaa muodostettaessa. Perusasiakirjasta ei myöskään käy ilmi, että mainittujen piirteiden välillä olisi sellainen toiminnallinen riippuvuus, että niiden yhteinen tekninen vaikutus olisi suurempi kuin piirteiden yksittäisten teknisten vaikutusten summa. Keksinnöllisyysarviointi on siten tehtävä kunkin mainitun piirteen osalta erikseen osaongelmatarkastelun mukaisesti. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaan objektiivisen teknisen ongelman muodostamisen lähtökohta on tarkasteltavana olevassa patenttihakemuksessa esitetty tekninen ongelma (ks. esim. T 1060/11 kohta 7.2).

Markkinaoikeus arvioi seuraavaksi, onko patenttivaatimukseen 16 lisätty piirre, että kyseessä on kuljetettava säiliö, alan ammattimiehelle ilmeinen markkinaoikeudessa esitetyn perusteella.

Tarkasteltavana olevassa patentissa ei ole esitetty mitään erityistä teknistä ongelmaa, jonka säiliön kuljettaminen ratkaisisi, vaan ratkaistavana teknisenä ongelmana on esitetty erityisesti nanofibrilliselluloosan nestedispersion jäykkäliikkeisyydestä aiheutuvat vaikeudet säiliön tyhjentämisessä pumppaamalla.

Patenttivaatimuksen 16 mukaisen laitteiston piirteen, jonka mukaan säiliö on kuljetettava, ei voida katsoa ratkaisevan kyseistä ongelmaa viitejulkaisusta D3 tunnettuun laitteistoon nähden. Tarkasteltavana olevan patentin myöntämiseen johtaneen patenttihakemuksen perusasiakirjasta ei käy ilmi muutakaan teknistä vaikutusta, jonka säiliön kuljetettavuus saisi aikaan viitejulkaisusta D3 tunnettuun laitteistoon ja erityisesti sen säiliöön nähden. Kyseisestä erottavasta piirteestä muodostettava objektiivinen tekninen osaongelma on siten viitejulkaisusta D3 tunnetulle laitteistolle vaihtoehtoisen laitteiston aikaansaaminen.

Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien ratkaisukäytännön mukaan tunnetulle ratkaisulle vaihtoehtoa etsivä alan ammattimies ottaa huomioon kaikki sellaiset asianomaisella tekniikan alalla tunnetut vaihtoehdot, jotka eivät ole vastoin lähimmän tekniikan tason sisältämää opetusta (ks. esim. T 1179/16, perustelujen kohta 3.4.4).

Viitejulkaisusta D3 tunnettu laitteisto on asennettu kiinteästi tehtaaseen osaksi tehtaan prosessijärjestelmää. Sen katalyyttilietesäiliön paine pyritään pitämään hieman korkeampana kuin kyseiseen säiliöön kiinteässä yhteydessä olevan polyolefiinireaktorin paine, mikä estää materiaalin takaisinvirtauksen reaktorista säiliöön. Katalyyttilietesäiliön paineen pitämiseksi reaktorin painetta korkeampana viitejulkaisun D3 laitteistossa on paineensäätöjärjestelmä, joka mittaa säiliön ja reaktorin välistä paine-eroa ja ohjaa sen perusteella säätöventtiiliä, jonka avulla säädetään paineistetun laimentimen virtausta katalyyttilietesäiliöön. Viitejulkaisusta D3 tunnetun katalyyttisäiliön ja sen paineensäädön on siten katsottava muodostavan niin kiinteän osan viitejulkaisun D3 mukaista laitteistoa ja menetelmää, että kyseisen katalyyttisäiliön korvaaminen kuljetettavalla säiliöllä olisi vastoin viitejulkaisun D3 opetusta. Viitejulkaisun D3 laitteistolle vaihtoehtoa etsivän alan ammattimiehen ei siten olisi ilmeistä korvata sen kiinteästi osaksi laitteistoa järjestettyä säiliötä kuljetettavalla säiliöllä.

Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, että patenttivaatimuksen 16 mukainen laitteisto eroaa säiliön kuljetettavuuden osalta olennaisesti markkinaoikeudessa keksinnöllisyyden esteeksi esitetystä viitejulkaisusta D3 tunnetusta laitteistosta, vaikka asiassa otetaan huomioon alan ammattimiehen yleistietämys siitä, että säiliöitä voi sinänsä kuljettaa taikka se, että säiliöiden kuljettaminen on esitetty viitejulkaisussa D1. Asiassa ei siten ole tarpeen arvioida olennaista eroa muiden edellä todettujen erottavien piirteiden osalta.

6.5 Johtopäätös

Markkinaoikeus on edellä katsonut, että vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman 1 itsenäisissä patenttivaatimuksissa 1 ja 16 määritelty keksintö täyttää patenttilain 2 §:n 1 momentin vaatimukset, minkä johdosta itsenäisten patenttivaatimusten 1 ja 16 mukainen keksintö on jo sanotun perusteella patentoitavissa ja vaihtoehtoinen patenttivaatimusasetelma 1 on hyväksyttävissä.

7 Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Oikeudenkäyntikuluista on säädetty muun ohella hallintolainkäyttölain (586/1996) 74 §:ssä. Mainitun lain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asiassa annettu ratkaisu tai muut seikat huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että UPM-Kymmene Corporation pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Lopputulos

Markkinaoikeus kumoaa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen 17.7.2019 ja palauttaa asian Patentti- ja rekisterihallitukselle patentin numero FI 126300 pysyttämiseksi voimassa vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman 1 mukaisessa muodossa.

Markkinaoikeus hylkää UPM-Kymmene Corporationin vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.

Muutoksenhaku

Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 7 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomari Petri Rinkinen sekä markkinaoikeusinsinöörit Pasi Nikkonen ja Merja Heikkinen-Keinänen.

Huomaa

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.