Asian riidaton tausta

A on suomalainen autourheilija ja Formula 1 (F1) sarjan maailmanmestari. Hän on sekä Suomessa että ulkomailla erittäin tunnettu ja suosittu urheilija sekä kiinnostava persoona. Hänet tunnetaan julkisuudessa varsin vakavamielisenä henkilönä, josta on käytetty jo vuosien ajan muun ohella nimitystä ”Jäämies” tai ”Iceman”. Yleisö haluaa saada tietoa paitsi A:n F1urasta myös hänen yksityiselämästään.

A ylläpitää tiliä Instagram-mediapalvelussa käyttäjänimellä ”a”. A:n Instagram-tili on julkinen. A käyttää Instagram-tiliään elinkeinotoiminnassaan, ja tilillä on noin 2,3 miljoonaa seuraajaa. A kuuluu Suomen seuratuimpiin brändeihin, henkilöbrändeihin ja urheilijoihin sosiaalisessa mediassa. A:lla on laajat sosiaalisen median verkostot, joiden kautta hän voi halutessaan jakaa kuviaan laajemmalle yleisölle.

Tammikuussa 2021 A on julkaissut häntä itseään esittävän valokuvan Instagram-tilinsä Stories-osiossa, jossa valokuva on ollut näkyvillä 24 tunnin ajan. Kyseessä olevan valokuvan on ottanut A:n puoliso, joka on luovuttanut oikeudet kuvaan A:lle. A:n Instagramtilin Stories-osiossa julkaistun valokuvan yhteydessä ei ole mainittu A:n puolison nimeä. Valokuvan julkaisemisessa ei ole ollut kyse kaupallisesta yhteistyöstä eli vaikuttajamarkkinoinnista.

Sanoma Media Finland Oy (jäljempänä myös Sanoma Media) on mediatalo, joka tavoittaa päivittäin lähes kaikki suomalaiset niin sanoma ja aikakauslehdissä, televisiossa, radiossa, verkossa kuin mobiilissakin. Sanoma Media julkaisee ja kustantaa muun ohella Pohjoismaiden suurinta sanomalehteä Helsingin Sanomia. Helsingin Sanomat ilmestyy paperilehtenä, minkä lisäksi Helsingin Sanomat julkaisee sisältöä ja uutisia myös verkkosivuillaan www.hs.fi.

Helsingin Sanomat on 13.1.2021 julkaissut edellä mainitun A:sta esittävän valokuvan kuvakaappauksen lehden verkkosivuilla www.hs.fi artikkelissa, jonka otsikko on ollut ”A hauskuutti seuraajiaan ja poseerasi lumesta tehdyn ’kolmannen veljen’ kanssa”. Kuvakaappauksen yhteydessä Helsingin Sanomien artikkelissa ei ole mainittu A:n puolison nimeä.

Kyseinen artikkeli ja siihen sisältyvä kuvakaappaus ovat edelleen saatavilla Helsingin Sanomien verkkosivuilla.

A ei ole antanut Sanoma Medialle lupaa kyseessä olevan valokuvan kopiointiin, julkaisemiseen tai käyttöön.

Kanne

Vaatimukset

A on vaatinut, että markkinaoikeus

1. vahvistaa, että Sanoma Media Finland Oy:llä ei ole ollut oikeutta valmistaa A:n asiakirjatodisteen 2 mukaisesta A:n tammikuussa 2021 Instagram-palvelussa julkaisemasta A:sta esittävästä kuvasta kappaleita ja että Sanoma Media Finland Oy:llä ei ole oikeutta saattaa A:n asiakirjatodisteen 2 mukaisesta A:n tammikuussa 2021 Instagram-palvelussa julkaisemasta A:ta esittävästä kuvasta valmistamaansa kappaletta yleisön saataviin internetin välityksellä;
   
   
2. kieltää Sanoma Media Finland Oy:tä jatkamasta vaatimuskohdassa 1 tarkoitettua yleisön saataviin saattamista koskevaa loukkausta ja lisäksi määrää 50.000 euron sakon uhalla, että vaatimuskohdassa 1 kuvatusta kuvasisällöstä Sanoma Media Finland Oy:n valmistaman kappaleen saattaminen yleisön saataviin on lopetettava;
   
   
3. kieltää Sanoma Media Finland Oy:tä jatkamasta ja toistamasta kappaleen valmistamista vaatimuskohdassa 1 kuvatusta kuvasisällöstä sekä vaatimuskohdassa 1 kuvatusta kuvasisällöstä valmistamansa kappaleen yleisön saataviin saattamista internetin välityksellä;
   
   
4. velvoittaa Sanoma Media Finland Oy:n suorittamaan A:lle hyvityksenä 7.000 euroa viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut markkinaoikeuden tuomion antamispäivästä.

Lisäksi A on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Sanoma Media Finland Oy:n korvaamaan hänen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulunsa kulujen osalta 2.353,26 eurolla ja palkkion osalta 108.479,25 eurolla eli yhteensä 110.832,51 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Tekijänoikeuden loukkaus

Koska A on julkaissut kyseessä olevan valokuvan Instagramtilinsä Stories-osiossa, valokuva on poistunut automaattisesti Instagram-palvelusta 24 tunnin kuluttua sen julkaisusta eikä se ole tämän jälkeen ollut enää kenenkään nähtävillä.

Edellä mainittua valokuvaa suojataan tekijänoikeuslain perusteella. Kyseessä olevaa valokuvaa on pidettävä ensisijaisesti tekijänoikeuslain 1 §:ssä tarkoitettuna teoksena tai toissijaisesti tekijänoikeuslain 49 a §:n mukaisena valokuvana. Valokuva on siinä määrin itsenäinen ja omaperäinen muun ohella kuvan asettelun, kuvakulman ja rajauksen ansiosta, että se ylittää teoskynnyksen. Valokuvan syntyminen on edellyttänyt muun ohella oikean kohteen, oikean ajankohdan ja oikean kuvakulman valintaa harmonisen kokonaisuuden luomiseksi. Valokuva ei ole perinteinen henkilövalokuva, jossa henkilö kuvataan suoraan edestäpäin. Valokuvaaja on käyttänyt luovia ratkaisujaan myös ohjaamalla kuvan kohteena olevaa A:ta asettelemalla hänet tiettyyn kohtaan kuvaa tietynlaiseen asentoon sekä asettumaan lumiukon lähelle jäljitellen niin sanottuja perinteisiä perhepotretteja, joissa perheen tai suvun jäsenet seisovat lähellä toisiaan. Lisäksi valokuvaaja on valinnut kuvan tunnelman ohjaten kuvan kohteena olevaa A:ta tietynlaisen ilmeen ja tunnelman aikaansaamiseksi.

A:lla on yksinoikeus määrätä kyseessä olevasta valokuvasta sekä valmistaa siitä kappaleita ja saattaa se yleisön saataviin. Asiassa ei ole sinänsä merkitystä, arvioidaanko kuvaa teostason ylittävänä valokuvana vai niin sanottuna tavallisena valokuvana, joka saa niin sanottua lähioikeussuojaa tekijänoikeuslain 49 a §:n nojalla, sillä nyt käsiteltävänä olevan asian kannalta näitä koskeva sääntely ei eroa toisistaan.

Sanoma Media on joko loukannut A:n tekijänoikeutta tai toissijaisesti rikkonut tekijänoikeuslain 49 a §:n säännöstä valokuvaajan oikeudesta ottamalla A:n Instagram-tilin valokuvasta kopion ja julkaisemalla sen ainakin verkkosivuillaan www.hs.fi. Kuva on otettu Helsingin Sanomien verkkosivuille sellaisenaan. Helsingin Sanomat on siis julkaissut verkkosivuillaan kopion kuvasta eikä ainoastaan linkkiä. Linkittämällä kuva olisi ollut nähtävillä Helsingin Sanomien verkkolehden lukijoille vain 24 tunnin ajan kuvan julkaisemisesta Instagram-palvelun Stories-osiossa. Sen sijaan ottamalla kuvasta kopion ja julkaisemalla sen Helsingin Sanomien verkkosivulla se on lukijoiden nähtävillä Sanoma Median itse määrittelemän ajan, mahdollisesti pysyvästi.

Tekijänoikeuden haltijalla on yksinoikeus päättää missä, miten ja minkälaisen yleisön saataville hän saattaa teoksensa. Nyt kyseessä olevassa tapauksessa A on halunnut saattaa valokuvan vain oman Instagram-tilinsä seuraajien saataville ja vain 24 tunnin ajaksi. Kun Helsingin Sanomat on ottanut valokuvasta kuvakaappauksen ja julkaissut kuvan verkkosivuillaan, tämä A:n yksinoikeus määrätä teoksen julkaisemisajasta, -paikasta ja -kestosta sekä yleisöstä on vesittynyt.

Mikään tekijänoikeuslain mukainen oikeuden rajoitussäännös ei sovellu käsillä olevaan asiaan. Näin ollen kappaleiden valmistamiseen tai yleisön saataville saattamiseen olisi tullut pyytää A:n suostumus. Vaikka A onkin julkisuuden henkilö, hänelle tekijänoikeuslain perusteella kuuluvat oikeudet eivät ole vähäisemmät kuin vähemmän tunnettujen henkilöiden oikeudet. Käsillä olevaa asiaa ei ole aihetta arvioida toisin kuin markkinaoikeuden 22.4.2021 antamissa ratkaisuissa numero 125/21 ja 126/21.

Tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdan rajoitussäännös ei sovellu käsillä olevaan asiaan. Säännöksen soveltaminen olisi ristiriidassa lain sanamuodon, lainsäätäjän tarkoituksen sekä kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamisesta tehdyn Bernin yleissopimuksen (jäljempänä ”Bernin yleissopimus”) kanssa. Säännöksen tulkinnassa on otettava huomioon Bernin yleissopimuksen 10 bis artiklan 2 kappale, joka on tekijänoikeuslaissa jaettu kahteen eri pykälään: tekijänoikeuslain 25 §:ään, joka koskee lehdistöä, ja lain 25 b §:ään, joka koskee televisio ja radiolähetyksiä. Tekijänoikeuslain 25 §:n tulkinnassa on käytettävä apuna Bernin yleissopimuksen mainittua kappaletta riippumatta siitä, onko kyseessä teoskynnyksen ylittävä teos vai niin sanottu tavallinen valokuva. Koska Bernin yleissopimus on pantu täytäntöön tekijänoikeuslailla, asiassa ei ole merkitystä sillä, onko Bernin yleissopimuksen alkuperäisenä tarkoituksena ollut kattaa myös tavalliset valokuvat tai ei. Kyseinen tekijänoikeuslain 25 §:n rajoitussäännös soveltuu vain ajankohtaisessa tapahtumassa nähtyihin tai kuultuihin teoksiin. Myös sanomalehdissä ja aikakauskirjoissa esiintyvien valokuvien kohdalla edellytetään, että suojattu teos itsessään on näkynyt päiväntapahtuman yhteydessä. Säännöksellä pyritään siten turvaamaan vapaa tiedonvälitys tilanteissa, joissa päiväntapahtuman kuvaaminen olisi mahdotonta ilman, että samalla tulisi kuvanneeksi suojattua teosta. Sen sijaan säännös ei mahdollista Sanoma Median menettelyn kaltaista toimintaa, jossa on luvattomasti otettu toisen henkilön ottama valokuva sanomalehteen.

Tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY (jäljempänä ”tietoyhteiskuntadirektiivi”) säännökset eivät muuta edellä todettua johtopäätöstä. Kyseistä direktiiviä on tulkittava Bernin yleissopimuksen 1–21 artiklan valossa. Suomessa on katsottu tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan c alakohdan säännöksen vastaavan Bernin yleissopimuksen 10 bis artiklan 2 kappaletta. Tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan d alakohdalla ei puolestaan ole merkitystä käsillä olevassa asiassa sen koskiessa arvostelua tai selostusta, ei päiväntapahtumaa.

Käsillä olevassa asiassa tapahtuma, jonka osalta on arvioitava, onko se tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu päiväntapahtuma, on se, että A julkaisee Instagram-palvelun Stories-osiossa kuvan itsestään ja lumiukosta, tai se, että A poseeraa valokuvassa lumiukon kanssa. Kyseessä olevassa tapahtumassa ei ole kyse tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta päiväntapahtumasta. Mainittua käsitettä on tulkittava suppeasti. Päiväntapahtuman on oltava objektiivisella mittapuulla tarkasteltuna siinä määrin merkittävä tapahtuma, että sen voidaan katsoa oikeuttavan rajoituksen tekijän yksinoikeuteen, joka on lain lähtökohta. Pelkkä yleisön kiinnostus ei tee ajankohtaisesta aiheesta päiväntapahtumaa.

Lisäksi nyt kyseessä olevan valokuvan käyttö ei joka tapauksessa ole ollut asiallisessa yhteydessä päiväntapahtumaan. Valokuvan käyttö ei ole ollut tarpeen tiedotustarkoituksen vuoksi.

Myöskään tekijänoikeuslain 22 §:n yleistä sitaattioikeutta koskevaa rajoitussäännöstä ei voida soveltaa käsillä olevassa asiassa. Kyseinen säännös koskee pääsääntöisesti vain teoksen osan tai osien käyttöä. Nyt kyseessä olevan valokuvan siteeraukselle ei ole ollut minkäänlaista demokraattiseen yhteiskuntaan kuuluvaa tiedonvälitystarkoitusta, joka olisi voinut oikeuttaa siteerauksen kaupallisessa toiminnassa. Kyse on ollut yksinomaan kaupallisessa tarkoituksessa tapahtuneesta siteerauksesta, jonka tarkoituksena on ollut saada julkaisulle mahdollisimman paljon klikkausmääriä ja siten mainostuloja. Merkitystä ei ole sillä, että valokuvaa on siteerattu osana toimituksellista sisältöä.

Myöskään seuraavat edellytykset tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdan ja 22 §:n soveltamiselle eivät ole täyttyneet.

Lainaus ei ole ollut hyvän tavan mukainen, sillä se ei ole täyttänyt niin sanottua vetoamisfunktiota eli ollut avuksi henkisessä luomistyössä. Sanoma Median uutinen on koostunut käytännössä yksinomaan valokuvan siteeraamisesta, ja henkisen luomistyön osuus on ollut pieni.

Lainaus ei myöskään ole ollut erotettavissa sitaatiksi. On sinänsä mahdollista, että niin sanotut diginatiivit ymmärtävät, että kyse on ollut kuvakaappauksesta. Voidaan kuitenkin pitää varsin epätodennäköisenä, että vanhemmat lukijaryhmät ovat nopealla vilkaisulla ymmärtäneet, että kyse on ollut kuvakaappauksesta. Myöskään tekijän nimeä ei ole ilmoitettu asianmukaisesti lainauksen yhteydessä. Uutisesta ei ole käynyt ilmi, että kuva on alun perin nimenomaan A:n Instagram-tililtä, eikä Sanoma Media ole siten ilmoittanut lähdettä riittävällä tavalla. Epämääräinen viittaaminen Instagram-palveluun ei tietona ole yksilöinyt lähdettä.

Sanoma Media on kaupallinen toimija, joten on selvää, että kyseessä olevan valokuvan siteeraaminen on tapahtunut kaupallisessa tarkoituksessa. Merkitystä ei ole sillä, että valokuvaa on siteerattu osana toimituksellista sisältöä, sillä itsestään selvästi myös toimituksellisen sisällön tarkoituksena on edistää lehden kaupallista menekkiä.

Kanteen kohteena olevan kuvan siteeraamisessa ei ole Sanoma Median esittämin tavoin ollut kyse vakiintuneesta käytännöstä. Tällä ei ole joka tapauksessa merkitystä käsillä olevassa asiassa, koska tekijänoikeuslaki ei sisällä säännöstä, joka oikeuttaisi rajoittamaan tekijän yksinoikeutta vakiintuneen tavan perusteella. Instagram-palvelun Storiesosiossa julkaistuihin sisältöihin voidaan viitata ja viitataan alalla myös muilla tavoin kuin kuvakaappauksia ottamalla.

Lainaus on lisäksi ylittänyt tarkoituksen edellyttämän laajuuden. Kanteen kohteena oleva valokuva on ollut Sanoma Median uutisen pääasia, kun uutisessa ei käytännössä ole ollut mitään muuta sisältöä.

Kanteen hyväksyminen ei merkitsisi rajoitusta sananvapauteen. A ei ole esittänyt, että hänen Instagram-tilinsä sisällöstä ei saisi uutisoida, kunhan uutisoinnin yhteydessä ei loukata hänen tekijänoikeuslain mukaisia oikeuksiaan. Sanoma Medialla olisi siten kanteen hyväksymisestä huolimatta edelleen mahdollisuus välittää tietoa journalistisin perustein.

Sen sijaan kanteen hylkääminen tarkoittaisi A:n omaisuuden ja yksityiselämän suojan rajoittamista perusteettoman laajasti. A:n oikeus valokuvaan kuuluu omaisuudensuojan piiriin, ja lisäksi kyse on ollut A:n yksityiselämää esittävästä valokuvasta. Asian arvioinnissa on siten punnittava toistensa kanssa vastakkain asettuvia perusoikeuksia ja otettava huomioon perustuslain etusija tavallisten lakien säännöksiin nähden. Omaisuudensuojaan ja yksityiselämän suojaan tehtävät rajoitukset ovat mahdollisia ainoastaan perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten nojalla, kun taas sananvapauden käytöstä annetaan perustuslain viittaussäännöksen mukaan tarkempia säännöksiä lailla, kuten tekijänoikeuslain rajoitussäännöksillä.

Tekijänoikeuslain rajoitussäännöksiä ei voida tulkita laajentavasti sillä perusteella, että niiden taustalla on vaikuttanut sananvapauteen ja lehdistönvapauteen liittyvät näkökohdat. Tekijänoikeuslain rajoitussäännökset ovat poikkeussäännöksiä tekijän omaisuudensuojaan, joten rajoitussäännöksiä on tulkittava suppean tulkinnan periaatteen mukaisesti. Lainsäätäjä on jo sovittanut nämä näkökohdat yhteen tekijänoikeuslain säätämisen yhteydessä sallimalla lainaukset laissa säädetyin edellytyksin. Näin ollen suojattujen aineistojen käyttäjien sananvapaudelle ja sen alaan kuuluvalle lehdistönvapaudelle ei tule antaa etusijaa oikeudenhaltijan taloudellisiin oikeuksiin nähden tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohtaa ja 22 §:ää sovellettaessa.

Vahvistus-, kielto- ja uhkasakkovaatimukset

Sanoma Media on ilman A:n lupaa valmistanut kanteen kohteena olevasta kuvasta kappaleita sekä saattanut kanteen kohteena olevan kuvan yleisön saataviin, ja loukkaus jatkuu edelleen. Loukkauksen jatkaminen on kiellettävä. Samalla markkinaoikeuden on sakon uhalla määrättävä, että kanteen kohteena olevan kuvan yleisön saataviin saattaminen on lopetettava. Lisäksi markkinaoikeuden on kiellettävä edellä todetun oikeuden loukkaamisen toistaminen.

Tekijänoikeuslain 60 b §:n mukainen kielto ja uhkasakko tulevat kyseeseen paitsi tekijänoikeuslain 1 §:ssä tarkoitetun teoskynnyksen ylittävän valokuvan myös tekijänoikeuslain 49 a §:n mukaisen valokuvan tapauksessa. Myös tekijänoikeuslain 56 g §:n mukainen kielto tulee kyseeseen molemmissa edellä mainituissa tapauksissa.

Sakon uhkaa koskevan määräyksen liittäminen lopettamismääräykseen on tarpeen, koska tällöin voidaan varmistaa paremmin, että Sanoma Media tosiasiassa noudattaa kieltotuomiota. Sanoma Media ei ole suostunut lopettamaan kanteen kohteena olevasta kuvasta ottamansa kuvakaappauksen yleisön saataviin saattamista, eikä se tule vapaaehtoisesti lopettamaan tätä. Uhkasakko on tarpeen myös siksi, että Sanoma Median toimintaa voidaan pitää tahallisena ja siten erityisen moitittavana. Sanoma Media on jo aiemmin syyllistynyt vastaavaan lainvastaiseen menettelyyn. Koska Sanoma Media on suuri toimija ja ammattimaisesti julkaisutoimintaa harjoittava taho, sen piittaamattomuus valokuvaajan oikeuksista voi merkittävissä määrin vahingoittaa oikeudenhaltijoita. On olemassa suuri vaara, että ilman sakon uhkaa Sanoma Media jatkaa loukkausta. Silloin kiellolla ei olisi myöskään jatkossa loukkauksia ehkäisevää vaikutusta.

Kiellon tehosteeksi asetettavan uhkasakon tulee olla määrältään 50.000 euroa, jotta sen voidaan olettaa johtavan kiellon noudattamiseen. Vaaditun uhkasakon määrä on kohtuullinen suhteessa asian olosuhteisiin ja Sanoma Median maksukykyyn. Kun otetaan huomioon hinnat, joilla A yleensä luovuttaa oikeudet kuviensa käyttöön, Sanoma Medialle olisi selvästi kannattavampaa loukata sille asetettua kieltoa ja maksaa uhkasakko useitakin kertoja kuin ostaa A:lta oikeudet kuvan käyttöön, jos uhkasakon määräksi hyväksyttäisiin vähemmän kuin 50.000 euroa.

A:n vahvistus-, kielto- ja uhkasakkovaatimukset eivät ole liian laajoja tai yleisiä. Loukkaavaksi katsottu menettely on määritelty vaatimuksissa riittävän täsmällisesti. Vaatimukset on muotoiltu riittävällä tarkkuudella ja oikeuskäytännössä vakiintuneesti hyväksyttäväksi katsotulla tavalla. Esitetyt kielto, vahvistus- ja uhkasakkovaatimukset koskevat luonnollisesti vain lainvastaista toimintaa. Kannevaatimusten hyväksyminen ei merkitsisi sitä, etteikö laillinen toiminta olisi edelleen mahdollista, eikä hyväksyminen näin ollen merkitsisi myöskään ennakkosensuuria. Mikäli markkinaoikeus katsoisi, ettei kannevaatimuksia voitaisi tietyiltä osin hyväksyä, se voisi hyväksyä vaatimukset rajoitetummassa muodossa.

Helsingin Sanomat ei ole oma erillinen oikeushenkilönsä. Siksi kieltoa tai uhkasakkoa ei voida kohdistaa siihen. Asiassa ei siten ole muuta mahdollisuutta kuin kohdistaa vaatimukset Sanoma Mediaan. Vain Sanoma Medialla on oikeushenkilönä sekä oikeudellinen että tosiasiallinen mahdollisuus noudattaa päävelvoitetta. Vaikka Helsingin Sanomilla olisikin itsenäistä toimituksellista päätösvaltaa, Sanoma Media on viime kädessä oikeudellisessa vastuussa Helsingin Sanomissa julkaistusta sisällöstä.

Asiassa on kyse valokuvaan liittyvistä oikeuksista, ei toimituksellisesta päätösvallasta. Vaikka A:n vaatimukset hyväksyttäisiin, se ei merkitsisi toimituksellisen päätösvallan siirtämistä Helsingin Sanomilta Sanoma Medialle. Helsingin Sanomat voisi luonnollisesti edelleen julkaista uutisia haluamistaan ja itse päättämistään aiheista sekä julkaista kuvia tekijänoikeuden sallimilla tavoilla. Sen sijaan se ei voisi Journalistin ohjeisiin vedoten toimia lainvastaisesti A:n tekijänoikeuden lähioikeuksia loukaten.

Vaatimuksia ei myöskään ole tullut rajata koskemaan vain Helsingin Sanomien toimintaa. Muu johtopäätös vaarantaisi A:n oikeusturvan, kun sama oikeushenkilö voisi jatkaa loukkausta muun kustantamansa median alustalla.

Hyvitysvaatimus

Sanoma Media on velvollinen suorittamaan A:lle hyvitystä valokuvan luvattomasta käytöstä. Vaaditun hyvityksen määrä on erittäin kohtuullinen sen ollessa vain murto-osa A:n kuvaoikeuksia koskevista tavanomaisista hinnoista.

Marraskuussa 2020 A:lla oli noin 2,1 miljoonaa Instagramseuraajaa, joten on selvää, että loukkauksen alkaessakin seuraajia on ollut vähintään mainittu määrä. Asian vireille tulon hetkellä A:lla on ollut noin 2,3 miljoonaa Instagramseuraajaa. A pyrkii ohjaamaan itseään koskevia mediasisältöjä yksinomaan Instagramtililleen, eikä anna yksityiselämäänsä liittyviä henkilöhaastatteluja lehdistölle. Suuri osa A:n yksityisemmistä, hauskemmista tai vähemmän silotelluista valokuvista julkaistaan Instagram-palvelun Stories-osiossa 24 tunnin ajaksi. Kun osa sisällöstä on näkyvillä ainoastaan Stories-osiossa ja vain A:n Instagramseuraajille, yhä useampi henkilö ryhtyy seuraamaan A:n Instagram-tiliä päästäkseen näkemään näitä julkaisuja.

A käyttää Instagram-tiliään elinkeinonharjoittamiseen. Kaupallinen arvo ja A:n ansaintalogiikka hänen Instagramjulkaisuissaan perustuu siihen, että A:n julkaisema aineisto on vain hänen seuraajiensa saatavilla ja näillekin vain rajoitetun ajan. Nämä tekijät ovat omiaan kasvattamaan A:n seuraajamäärän lisäksi A:n kaupallisten yhteistyökumppanien yhteistyöstä saaman hyödyn arvoa ja välillisesti myös A:n tuloja. Mikäli A:n aineistoa ilman hänen lupaansa julkaistaisiin muissa lähteissä, tämä saattaisi vaikuttaa siihen, että A:sta kiinnostuneet tahot eivät ryhdy hänen Instagram-seuraajikseen.

Kaupallista arvoa on myös sillä, että seuraajat ovat sitoutuneita A:n Instagram-tiliin. Sitoutuminen on mahdollista tarjoamalla Instagram-tilin julkaisuissa vaihtelevaa sisältöä. Vaikuttajamarkkinointi perustuu siihen, ettei kaikki julkaistava sisältö ole kaupallista, koska esimerkiksi liian kaupalliselle Instagram-tilille ei saa seuraajia. Kanteen kohteena olevassa valokuvassa on ollut kysymys vaikuttajamarkkinoinnin yhteydessä julkaistusta valokuvasta, jonka tarkoituksena on ollut hankkia lisää seuraajia A:n Instagram-tilille ja sitouttaa hänen nykyisiä Instagram-seuraajiaan.

Koska kanteen kohteena oleva valokuva on julkaistu vaikuttajamarkkinoinnin yhteydessä, hyvityksen määrää ei voida perustaa korvaustasoon, jonka perusteella sanomalehdet maksavat palkkioita valokuvaajille tai valokuvia myyville tahoille, joiden valokuvia käytetään lehtiartikkeleissa. Kanteen kohteena olevaa kuvaa ei voida rinnastaa kenen tahansa ottamaan tai mitä tahansa esittävään valokuvaan, vaan nimenomaan julkisuuden henkilöiden harjoittaman vaikuttajamarkkinoinnin yhteydessä julkaisemiin valokuviin, joista maksettavat korvaukset ovat toista luokkaa kuin tuntemattomien valokuvaajien kuvapankkivalokuvat. Siten vaikuttajamarkkinointi on se ala, joka voidaan ottaa huomioon hyvityksen suuruutta arvioitaessa.

Niin sanotuille vaikuttajille heidän valokuvistaan maksettujen korvausten summat ovat erittäin merkittäviä. Myös A:n vaikuttajamarkkinoinnin yhteydessä julkaisemista valokuvista maksettavat korvaukset ovat huomattavan korkeita.

Vaikuttajalle valokuvasta maksettava käyttökorvaus riippuu eri tekijöistä. Hintaan korottavasti vaikuttavia tekijöitä ovat luonnollisesti vaikuttajan tunnettuus ja hänen seuraajamääränsä sosiaalisessa mediassa. Vaikuttajille kuvista maksettavat korvaukset ovat suuria etenkin silloin, kun kyseessä on urheilija.

A on maailmanmestari, erittäin tunnettu urheilija niin Suomessa kuin kansainvälisestikin ja hänellä on paljon faneja. A on läsnä vain yhdessä sosiaalisen median kanavassa, Instagrampalvelussa. Muiden seuratuimpien brändien, henkilöiden ja urheilijoiden kohdalla seuraajamäärä koostuu muistakin sosiaalisen median kanavista. Jos huomioon otetaan vain Instagram-seuraajien määrä, A on yksi Suomen eniten seuratuista Instagrambrändeistä, toiseksi seuratuin Instagram-henkilö ja seuratuin Instagram-urheilija.

Lisäksi on otettava huomioon A:n muut verkostot kuin pelkästään hänen omat seuraajansa. A:ta seuraa Instagram-palvelussa muun ohella virallinen F1-sarjan Instagram-tili, jolla on noin 13,7 miljoonaa seuraajaa, Alfa Romeo -autovalmistaja, jolla on 1,6 miljoonaa seuraajaa, vaate- ja asustemalliston A by West Coast Choppers valmistaja, jolla on noin 15.300 seuraajaa, ja lukuisat epäviralliset A:n faniklubit, joilla on myös merkittäviä määriä seuraajia. Nämä eri A:n verkostot voivat toisinaan jakaa A:n jakamaa sisältöä Instagrampalvelussa, jolloin A:n Instagram-julkaisun potentiaalinen seuraajamäärä on paljon suurempi kuin hänen omat seuraajansa.

Valokuvan hintaan vaikuttaa myös vaikuttajan henkilöllisyys. A:n persoonallisuuden vuoksi hänen valokuvansa ovat haluttuja. Lisäksi kyseessä olevan kuvan hintaan vaikuttaa korottavasti se, että kuvassa näkyy A itse, eikä kuva esitä esimerkiksi maisemaa, ja se, että kuva liittyy vaikuttajan yksityiselämään eikä hänen harjoittamaansa ammattiin. Kanteen kohteena oleva kuva ei ole lakannut liittymästä A:n yksityiselämään riippumatta siitä, olisiko se mahdollisesti ollut laajankin joukon nähtävillä Instagram-palvelun Stories-osion kautta. Kanteen kohteena kuva ei myöskään ole ollut kenen tahansa nähtävillä Sanoma Median väittämin tavoin. A:n Instagram-julkaisut ovat nähtävillä lähinnä vain hänen omille, Instagram-käyttäjiksi kirjautuneille seuraajilleen. Yleisöä on rajannut lisäksi se, että Instagram-palvelun Stories-osiossa julkaistu sisältö on ollut näkyvillä vain 24 tunnin ajan.

Kuvan hinnoitteluun vaikuttaa myös se, millaiseen tarkoitukseen tai mille taholle oikeus valokuvaan myydään. Vaikuttajat myyvät valokuvansa mielellään hieman huokeammalla hinnalla ostajille, joista he itse pitävät, tai hyvään tarkoitukseen. Vaikuttajat ovat myös hyvin tarkkoja siitä, minkälaisissa yhteyksissä he haluavat kuviensa näkyvän ja minkälaisille brändeille he haluavat ”antaa kasvonsa”. Kun A:n ja median suhde ei aina ole ollut paras mahdollinen, on selvää, ettei A olisi lainkaan myynyt nyt kyseessä olevaa valokuvaansa Sanoma Medialle.

Käsillä olevassa asiassa Sanoma Media on julkaissut kuvakaappauksen verkkosivuillaan tarkoituksenaan, että kuva olisi siellä saatavilla pysyvästi. Kyse olisi siis ollut tavanomaista kalliimmasta ajallisesti rajoittamattomasta kuvan käyttöoikeudesta.

Hyvitystä määriteltäessä tulee ottaa huomioon myös luvattoman käytön tarkoitus. Kanteen kohteena oleva kuva on julkaistu kaupallisessa tarkoituksessa ansiotoiminnan yhteydessä. Lisäksi Sanoma Median toiminta on ollut tahallista, ammattimaista ja on vahingoittanut A:n etua.

Kun otetaan huomioon kaikki edellä mainitut tekijät, on selvää, että kyseessä olevan kuvan käyttöoikeudesta maksettava hinta olisi joka tapauksessa ollut pitkälle yli 10.000 euroa.

A:n hyväksymien Instagram-palvelun käyttöehtojen ei ole katsottava tarkoittavan sitä, että kohtuullisen hyvityksen määrä on nolla euroa. Mainittujen käyttöehtojen hyväksymisellä ei ole merkitystä hyvityksen määrää arvioitaessa. Instagram-palvelulle annettava lisenssi tarkoittaa ainoastaan sitä, että käyttäjä antaa palvelulle luvan kuvien käyttämiseen kyseisessä palvelussa. Käyttöehtojen hyväksyminen ei tarkoita, että kenellä tahansa muulla taholla olisi oikeus käyttää valokuvia. Lisäksi Instagram-palvelulle annettu käyttöoikeus päättyy, kun käyttäjän julkaisema sisältö poistuu palvelusta. Valokuvan julkaiseminen Helsingin Sanomissa on täysin erilainen kuvan käyttötapa kuin välttämättömien lupien antaminen Instagram-palvelulle, eikä niihin senkään vuoksi voitaisi soveltaa samoja lisenssiperusteita. Instagram-palvelun käyttöä varten annettavaa välttämätöntä lupaa ei voida pitää objektiivisena mittapuuna kohtuullista lisenssimaksun suuruutta määriteltäessä.

Kolmansille tahoille myönnetyillä käyttöoikeuksilla ei ole Sanoma Median väittämää merkitystä kohtuullisen lisenssimaksun suuruutta arvioitaessa. Käyttöoikeuksien myöntämisessä ja niiden ehdoissa on lisäksi kyse A:n sopimusvapauden piiriin kuuluvasta asiasta.

Vastaus

Vaatimukset

Sanoma Media Finland Oy on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää kanteen.

Lisäksi Sanoma Media Finland Oy on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa A:n korvaamaan sen arvonlisäverottomat, palkkiosta koostuvat oikeudenkäyntikulut 101.115 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Tekijänoikeuden loukkaus

A:n Instagram-palvelussa julkaisema valokuva ei ole sellaisen luovan henkisen työn tulos, joka kuvastaisi tekijänsä yksilöllisyyttä ja joka kävisi ilmi niistä vapaista luovista ratkaisuista, joihin tekijä on päätynyt valokuvaa toteuttaessaan. Kyseinen valokuva on tyypillinen matkapuhelimen kameralla nopeasti otettu valokuva. Näin ollen se ei yllä teostasoon eli kyse ei ole tekijänoikeuslain 1 §:ssä tarkoitetusta teoksesta vaan tekijänoikeuslain 49 a §:ssä tarkoitetusta valokuvasta. Asian lopputulos olisi sinänsä kuitenkin sama, eli kanne olisi hylättävä, vaikka vastoin Sanoma Median käsitystä katsottaisiin asiassa olevan kyse tekijänoikeuslain 1 §:ssä tarkoitetusta teoksesta.

Tekijänoikeuslain 49 a § ei anna oikeudenhaltijalle ehdotonta yksinoikeutta määrätä teoksen julkaisemisajasta, -paikasta ja -kestosta sekä yleisöstä. Oikeudenhaltijan sanotun pykälän mukaista yksinoikeutta määrätä valokuvasta rajoittavat muun ohella tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdan mukainen lehdistön kuvasitaattioikeus ja tekijänoikeuslain 22 §:n mukainen yleinen sitaattioikeus.

Sanoma Median menettely ei ole loukannut A:n yksinoikeutta valokuvaan, vaan kuvakaappauksen ottaminen valokuvasta ja sen julkaiseminen Helsingin Sanomien verkkosivuilla olevan uutisen osana on ollut sallittua ensisijaisesti edellä mainitun lehdistön kuvasitaattioikeuden ja toissijaisesti edellä mainitun yleisen sitaattioikeuden nojalla.

Tekijänoikeuslain 22 §:llä ja 25 §:n 1 momentin 2 kohdalla on pantu täytäntöön tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan c ja d alakohdat, joten kyseisiä alakohtia koskeva unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö tulee ottaa huomioon asian arvioinnissa. Tekijänoikeuslain 22 §:n ja 25 §:n 1 momentin 2 kohdan kannalta relevantit Bernin yleissopimuksen säännökset ovat 9 artiklan 2 kappale ja 10 artiklan 1 kappale.

Sitä vastoin A:n viittaama Bernin yleissopimuksen 10 bis artiklan 2 kappale ei ole asian kannalta relevantti, sillä kansainväliset sopimukset eivät sovellu tekijänoikeuslain 49 a §:n mukaisten valokuvien suojaan.

Joka tapauksessa Bernin yleissopimuksen 10 bis artiklan sanamuodon perusteella on ilmeistä, että kyseinen säännös on tarkoitettu otettavaksi huomioon yksinomaan tekijänoikeuslain 25 b §:n ja sen kanssa osin päällekkäisen tekijänoikeuslain 25 §:n 2 momentin tulkinnassa, joista käsillä olevassa asiassa ei ole kysymys.

Toisin kuin A on esittänyt, tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 sanamuodon ja lisäksi kyseisen säännöksen soveltamisessa relevantin tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan c alakohdan sanamuodon perusteella on ilmeistä, ettei ensiksi mainitun säännöksen soveltaminen edellytä, että siteerattava teos olisi näkynyt tai kuulunut päiväntapahtumassa. Tämä vaatimus siteerattavan teoksen näkymisestä tai kuulumisesta päiväntapahtumassa sisältyy nimenomaisesti ainoastaan tekijänoikeuslain 25 b §:ään, jonka Sanoma Media ei ole edes väittänyt soveltuvan käsillä olevassa asiassa.

Lisäksi vaikka A:n esittämällä tavalla katsottaisiin, että tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdalla on pantu täytäntöön Bernin yleissopimuksen 10 bis artiklan 2 kappale siltä osin kuin siinä mainitaan ajankohtaisen tapahtuman selostaminen valokuvan välityksellä, tästä ei kuitenkaan seuraa, että tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdan soveltamisala rajoittuisi sen sanamuodosta poiketen vain Bernin yleissopimuksen 10 bis artiklan 2 kappaleessa tarkoitettuihin tilanteisiin, joissa teos tai valokuva on näkynyt ajankohtaisessa tapahtumassa. Tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohta voi samanaikaisesti toteuttaa sekä Bernin yleissopimuksen 10 bis artiklan 2 kappaletta että 10 artiklan 1 kappaletta ja/tai 9 artiklan 2 kappaletta ja siten mahdollistaa sanomalehdessä tai aikakauskirjassa päiväntapahtumaa selostettaessa sellaistenkin teosten siteeraamisen, jotka eivät ole näkyneet ajankohtaisessa tapahtumassa mutta jotka selventävät tai havainnollistavat sitä.

Toisaalta kanteen kohteena olevan valokuvan voidaan joka tapauksessa myös katsoa näkyneen siinä päiväntapahtumassa, jota Helsingin Sanomien artikkelissa selostetaan, sillä kyseiseen päiväntapahtumaan sisältyy keskeisesti se, että A on julkaissut kanteen kohteena olevan valokuvan Instagram-tilinsä Stories-osiossa.

Tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohtaa sovellettaessa käsitettä ”päiväntapahtuma” on tekijänoikeuden rajoituksiin pääsääntöisesti soveltuvasta suppean tulkinnan periaatteesta huolimatta tulkittava joustavasti. Päiväntapahtumalle ei voida asettaa muita laadullisia kriteereitä kuin se, että se on ajankohtainen ja yleisöä kiinnostava. Tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohtaan sisältyvää vaatimusta päiväntapahtuman selostamisesta tulee tulkita yhdenmukaisesti tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan c alakohtaan sisältyvän ajankohtaisista tapahtumista kertomisen vaatimuksen kanssa.

Valokuvien merkitys tiedon välittäjänä on nyky-yhteiskunnassa entistä korostuneempi. Yksittäiset valokuvat, jotka ovat nähtävillä internetissä tai vastaavasti Instagram-palvelun kaltaisilla valokuvapohjaisilla sosiaalisten median alustoilla, voivat hyvinkin olla keskeinen osa päiväntapahtumaa tai päiväntapahtuma itsessään. Lehdistön on pystyttävä siteeraamaan niitä selostaessaan päiväntapahtumaa.

Ottaen huomioon, että A on maailmanlaajuisesti erittäin tunnettu ja kiinnostava henkilö, jonka yksityiselämästä yleisö haluaa saada tietoa, A:n arkipäiväiset ja jonkun mielestä mahdollisesti triviaaliltakin vaikuttavat tekemiset voivat olla tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja päiväntapahtumia. Tiedotusvälineillä itsellään on parhaat edellytykset arvioida, mitkä tapahtumat ovat ajankohtaisia ja yleisöä kiinnostavia ja siten uutisoimisen arvioisia. Muunlainen lähestymistapa olisi ristiriidassa tiedotusvälineiden itsenäisyyden ja riippumattomuuden vaatimuksen kanssa.

Uutinen, jonka osana kuvakaappaus kanteen kohteena olevasta valokuvasta on julkaistu, käsittelee A:n arkea F1-kausien välissä. Sitä, miten A on tätä arkea viettänyt, on pidettävä asiassa arvioitavana tapahtumana. Uutisessa kerrotaan, kuinka A on päässyt kotimaisemissaan Sveitsissä nauttimaan lumesta, ja erityisesti, että hän on siinä ohessa esitellyt julkisen Instagram-tilinsä Stories-osiossa hymyssä suin pihalle tehtyä lumiukkoa viitaten veljeensä. Vaikka kyseessä on kevyt ja viihteellinen uutinen, siinä on kuitenkin kyse päiväntapahtumasta eli uutisen julkaisuhetkellä ajankohtaisesta tapahtumasta, joka on yleisöä kiinnostava. Näin on erityisesti ottaen huomioon, että A esiintyy valokuvassa rentona ja hymyilevänä kotioloissa ja perheeseensä viitaten, vaikka hänet tunnetaan julkisuudessa varsin vakavamielisenä henkilönä, joka on pääasiassa esiintynyt julkisuudessa vain F1-kuljettajan roolissa.

Kanteen kohteena olevasta valokuvasta kuvakaappauksen muodossa otettu sitaatti on asiallisessa yhteydessä Helsingin Sanomien uutisessa selostettavaan päiväntapahtumaan. Se, että A on ladannut uutisessa siteeratun valokuvan Instagram-palveluun, on itsessään keskeinen osa artikkelissa selostettua päiväntapahtumaa. Valokuvaa koskeva sitaatti selventää ja havainnollistaa, mitä A on tehnyt ja minkälainen on se valokuva, jonka hän on artikkelin mukaan jakanut Instagram-päivityksenä. Uutiseen sisältyvää selostusta A:n tekemisistä ja valokuvasta olisi olennaisesti vaikeampi ymmärtää ilman kuvakaappausta. Valokuvaa ei ole käytetty pelkästään asiayhteydestä irrallisena kuvituksena. Näin ollen valokuvasta otettu sitaatti täyttää vetoamisfunktion, jonka ainoa edellytys tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohtaa tai myös tekijänoikeuslain 22 §:ää sovellettaessa on, että sitaatilla on oltava asiallinen yhteys teokseen, jota varten lainaaminen tapahtuu.

Sitaatti kanteen kohteena olevasta valokuvasta on otettu hyvän tavan mukaisesti. Helsingin Sanomien uutisessa kuvakaappaus kanteen kohteena olevasta valokuvasta on lukijan iästä riippumatta ja pikaisellakin vilkaisulla selvästi tunnistettavissa sitaatiksi muun ohella siksi, että siinä näkyy A:n Instagram-tilin käyttäjänimi ”a”, viestikenttä ”Vastaa käyttäjälle a” ja muita onlinemaailmasta tuttuja elementtejä. Lisäksi välittömästi kuvakaappauksen alla olevassa kuvatekstissä lukee ”KUVA: KUVAKAAPPAUS INSTAGRAMISTA” ja uutisessa kerrotaan, kuka valokuvan on alun perin julkistanut ja missä. Lukijalle ei ole voinut jäädä epäselväksi, että valokuva on alun perin julkistettu A:n Instagramtilin Stories-osiossa ja että kyseisen Instagram-tilin löytää käyttäjänimellä ”a”.

Sille, ettei valokuvan ottaneen A:n puolison nimeä ole mainittu kuvakaappauksen yhteydessä, ei voida antaa merkitystä asiassa. A:n puoliso ei ole asiassa asianosaisena, eikä A itsekään ole maininnut valokuvaajan nimeä julkistaessaan valokuvan Instagramtilinsä Stories-osiossa. Helsingin Sanomat ei ole kuvakaappauksen julkaisemishetkellä voinut tietää, kuka valokuvan on ottanut, eikä se voi nytkään tietää, onko A:n puoliso nimenomaisesti tahtonut, ettei hänen nimeään mainita valokuvan yhteydessä.

Valokuvan siteeraaminen ei ole myöskään tapahtunut kaupallisessa tarkoituksessa vaan puhtaasti tiedonvälitystarkoituksessa. Asiaa ei ole arvioitava toisin sen vuoksi, että Helsingin Sanomat on tilaaja- ja mainosrahoitteinen media. Vaikka laadukas toimituksellinen sisältö edistää Helsingin Sanomien suosiota mediana, tämä ei tee toimituksellisesta sisällöstä kaupallista.

Sitaatti kanteen kohteena olevasta valokuvasta on otettu osaksi Helsingin Sanomien uutista tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa. Valokuvan siteeraaminen tarkoituksenmukaisella tavalla on edellyttänyt koko valokuvan käyttämistä. Valokuva ei kuitenkaan ole ollut Helsingin Sanomien uutisessa pääasia eikä uutinen ole koostunut pelkästään sitaateista, vaan uutisessa on kerrottu sekä ennen kuvasitaattia että sen jälkeen A:n arjesta F1-kausien välissä, ja tämän tekstin laatiminen on edellyttänyt Helsingin Sanomien toimittajalta henkistä luomistyötä. Lisäksi sitaatti on koskenut vain hyvin pientä osaa A:n Instagramtilin sisällöstä.

Mikäli markkinaoikeus vastoin Sanoma Median käsitystä katsoisi, ettei kanteen kohteena olevan valokuvan siteeraaminen ole ollut sallittua lehdistön kuvasitaattioikeuden nojalla, se on joka tapauksessa ollut sallittua tekijänoikeuslain 22 §:n yleisen sitaattioikeuden nojalla. Edellä todetuin tavoin siteerattava valokuva on julkistettu ennen sitaatin ottamista, sitaatti on otettu hyvän tavan mukaisesti ja sitaatti on otettu tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa.

Tekijänoikeuslain 49 a §:n 3 momentin viittaussäännöksen nojalla tekijänoikeuslain 22 § soveltuu yksiselitteisesti myös valokuviin, jotka eivät ylitä teoskynnystä. Valokuvien siteeraamisen on katsottava olevan mahdollista tekijänoikeuslain 22 §:n nojalla myös silloin, kun valokuvaa siteerataan kokonaisuudessaan. Muu johtopäätös olisi oikeudellisesti kestämätön, sillä se johtaisi käytännössä siihen, että lähioikeussuojaa nauttivia valokuvia olisi tekijänoikeussuojaa nauttivista teoksista poiketen sallittua siteerata vain hyvin rajatuissa poikkeustapauksissa ja että lähioikeussuojaa nauttivat valokuvat saisivat näin ollen huomattavasti laajempaa suojaa kuin tekijänoikeussuojaa nauttivat teokset. Tekijänoikeuslain 22 §:llä on pantu täytäntöön tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan d alakohta, ja tekijänoikeuslain 22 §:ää on siten tulkittava yhteensopivalla tavalla tietoyhteiskuntadirektiivin tavoitteiden kanssa. Toisin kuin A on esittänyt, tietoyhteiskuntadirektiivin mainitulla säännöksellä on siten merkitystä asiassa, vaikka siinä ei mainita nimenomaisesti päiväntapahtumia vaan sen soveltamisala kattaa yleisemmin lainaukset muun ohella arvostelua ja selostusta varten. Tietoyhteiskuntadirektiivin mainitun säännöksen soveltamisalasta ei ole poissuljettu kokonaisia teoksia tai valokuvia.

Ei voida lähteä siitä, että ainoastaan linkittämällä tai sanallisella kuvailulla toteutetut viittaukset onlineympäristössä julkaistuun sisältöön olisivat sallittuja. Instagram-palvelun Stories-osion sisältöihin ei ole teknisesti mahdollista linkittää ainakaan tarkoituksenmukaisella tavalla, sillä ne lähtökohtaisesti poistuvat saatavilta 24 tunnin kuluttua niiden julkistamisesta, ja pelkkä sanallinen kuvaus jättää väistämättä paljon lukijan mielikuvituksen varaan, mikä lisää olennaisesti puutteellisen tai virheellisen ymmärryksen vaaraa. Kuvakaappauksen ottamisen on siten katsottava olleen välttämätöntä valokuvan siteeraamiseksi Helsingin Sanomien uutisessa tarkoituksenmukaisella tavalla, ja se on myös ollut alalla vallitsevan käytännön mukaista. Helsingin Sanomien menettely on tästäkin näkökulmasta arvioituna ollut tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdan tai tekijänoikeuslain 22 §:n nojalla sallittua.

Helsingin Sanomien menettely on ollut sallittua myös siitä näkökulmasta, että A:n Instagram-tili on julkinen eli kuka tahansa yleisöön kuuluva pystyy näkemään sillä julkaistun sisällön. Tämä koskee myös tilin Stories-osiossa olevaa sisältöä, joka on muidenkin kuin tilin seuraajien nähtävissä. Siten Instagram-tilillään ammattimaisesti sisältöä tuottavan A:n olisi tullut ymmärtää, ettei sisällön lataaminen Stories-osioon poissulje siihen kohdistuvaa tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdan tai tekijänoikeuslain 22 §:n mukaista sitaattioikeutta tai estä sisältöä jäämästä elämään internetiin.

Kanteen hylkääminen ei rajoittaisi perusteettoman laajasti A:n omaisuuden suojaa. Unionin tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä on katsottu, että suojattujen aineistojen käyttäjien sananvapaudelle ja sen alaan kuuluvalle lehdistönvapaudelle tulee puheena olevan mukaisia tekijänoikeuden rajoituksia sovellettaessa antaa etusija oikeudenhaltijan taloudellisiin oikeuksiin eli omaisuudensuojaan nähden.

Kanteen hylkääminen ei rajoittaisi myöskään A:n yksityiselämän suojaa. Vaikka kyseessä oleva valokuva esittää A:ta yksityiselämän tilanteessa, se on julkistettu A:n julkisella Instagram-tilillä, jota hän käyttää elinkeinotoiminnassaan, ja siten se koskee hänen yksityiselämänsä ohella yhtä lailla myös hänen ammatinharjoittamistaan, johon on katsottava kuuluneen paitsi F1-kuljettajana toimiminen myös hänen yksityiselämäänsä koskevien sisältöjen jakaminen ainakin Instagrampalvelussa yhtenä Suomen seuratuimmista brändeistä, henkilöbrändeistä ja urheilijoista. Joka tapauksessa valokuva on lakannut olemasta yksityinen, kun se on A:n toimesta tai suostumuksella julkistettu A:n julkisella Instagram-tilillä, jossa se on ollut maksutta tilin yli kahden miljoonan seuraajan ja kenen tahansa muunkin nähtävissä. Valokuva ei siten kuulu A:n yksityiselämän suojan piiriin. Näin ollen valokuvan siteeraaminen ei ole voinut loukata A:n yksityiselämän suojaa, eikä sananvapauden ja yksityiselämän suojan välistä perusoikeuspunnintaa ole tarpeen tehdä.

Vahvistus-, kielto- ja uhkasakkovaatimukset

A:n esittämät vahvistus- ja kieltovaatimukset ovat joka tapauksessa liian laajoja, sillä ne kattavat kanteen kohteena olevan valokuvan kappaleiden valmistamisen ja sellaisen yleisön saataviin saattamisen missä tahansa asiayhteydessä internetissä ja minkä tahansa Sanoma Median kustantaman median toimesta. Näin laveasti muotoiltujen vaatimusten hyväksyminen merkitsisi ennakkosensuuria eli olennaista rajoitusta sananvapauteen ja lehdistönvapauteen. Asiassa annettava tuomio on näin ollen joka tapauksessa rajattava koskemaan Helsingin Sanomien loukkaavaksi vahvistettua menettelyä. Kiellossa tulee yksilöidä se teos ja välittämistapa, johon kielto kohdistuu, ja tuomion tulee olla sillä tavoin yksilöity, että kielletty käyttö voidaan erottaa teoksen muusta käytöstä. Näin ollen annettava tuomio tulee rajata koskemaan Helsingin Sanomien menettelyä sen ottaessa kuvakaappauksen kanteen kohteena olevasta valokuvasta ja sisällyttäessä sen verkkosivuilla 13.1.2021 julkaistuun nyt kyseessä olevaan uutisartikkeliin. Tällainen rajaus olisi linjassa markkinaoikeuden 22.4.2021 antamissa ratkaisuissa numerot 125/21 ja 126/21 tehdyn rajauksen kanssa.

A:n vaatiman kiellon tehosteeksi ei myöskään voida asettaa Sanoma Medialle uhkasakkoa. Sanoma Medialta puuttuu uhkasakkolain 7 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla oikeudellinen ja tosiasiallinen mahdollisuus noudattaa päävelvoitetta. Sanoma Media ei voi määrätä tai edes ohjeistaa Helsingin Sanomien vastaavaa päätoimittajaa poistattamaan kuvakaappausta uutisesta, sillä muun ohella sanavapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain 4 §:n 3 momentin nojalla sekä Journalistin ohjeiden 2 ja 3 kohtien mukaisesti joukkoviestimen vastaavalla päätoimittajalla on myös joukkoviestimen omistajatahoon nähden itsenäinen päätösvalta julkaisun sisällöstä eli siitä, mistä uutisoidaan ja miten. Näin ollen Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja yksin päättää, poistetaanko kuvakaappaus nyt kyseessä olevasta uutisesta.

Uhkasakkovaatimus on myös määrällisesti ylimitoitettu. Uhkasakon suuruutta harkitessa huomioon otettavat uhkasakkolain 8 §:n mukaiset seikat puoltavat hyvin alhaista uhkasakon määrää, joka voi olla enintään 1.000 euroa. Kyseessä on uutinen, jota on luettu vain harvoja kertoja ja jonka voidaan odottaa keräävän enää vain yksittäisiä näyttökertoja, jos niitäkään. Siten julkinen etu tai kiireellisyys eivät edellytä korkeaa uhkasakkoa. Kuvakaappauksen poistaminen uutisartikkelista on myös teknisesti yksinkertainen toimenpide, jolloin toimen laajuutta tai kalleutta ei voida käyttää perusteena korkealle uhkasakolle. Sanoma Median maksukykyä ei tule arvioida yksinomaan sen vahingoksi, koska sillä ei ole oikeudellista eikä tosiasiallista mahdollisuutta määrätä Helsingin Sanomien vastaavaa päätoimittajaa ryhtymään Helsingin Sanomien sisältöä koskeviin toimenpiteisiin. Sanoma Mediaan ei voida kohdistaa uhkasakkoa, ja joka tapauksessa on ilmeistä, että uhkasakon määrän on käsillä olevissa olosuhteissa perustellusti oltava selvästi tavallista pienempi.

Hyvitysvaatimus

A:n vaatima hyvitys on perusteeton ja ylimitoitettu, sillä se perustuu virheelliseen oletukseen, että kohtuullisen hyvityksen määrää arvioitaessa olisi otettava lähtökohdaksi vaikuttajamarkkinoinnista maksettavat palkkiot.

Toisin kuin A on esittänyt, Helsingin Sanomat ei ole julkaissut valokuvaa kaupallisessa tarkoituksessa vaan puhtaasti journalistisessa tarkoituksessa. Valokuvassa ei ole kyse kaupallisesta yhteistyöstä eli vaikuttajamarkkinoinnista, eikä asiassa myöskään voida katsoa olevan kyse vaikuttajamarkkinointiin rinnastuvasta toiminnasta. Asiassa ei ole kyse siitä, että Helsingin Sanomat olisi saanut tai edes pyrkinyt saamaan A:n Instagram-tilin kautta tuotteilleen ja palveluilleen näkyvyyttä A:n seuraajien keskuudessa. Ei myöskään ole uskottavaa, että Helsingin Sanomien lukijat nähdessään kuvakaappauksen kanteen kohteena olevasta valokuvasta Helsingin Sanomien verkkosivuilla julkaistun uutisen osana tulkitsisivat, että A:n ja Helsingin Sanomien välillä olisi sovittu jonkinlaisesta kaupallisesta yhteistyöstä, että A muutoin suosittelisi Helsingin Sanomien tuotteita ja palveluita tai toimisi Helsingin Sanomien ”kasvoina” tai edes että A olisi antanut Helsingin Sanomille haastattelun.

Koska asiassa ei ole kyse millään tavoin vaikuttajamarkkinointiin rinnastuvasta toiminnasta tai A:n vaikuttajamarkkinoinnin ansaintalogiikkaa vahingoittavasta toiminnasta, kohtuullisen hyvityksen määrää arvioitaessa ei voida ottaa lähtökohdaksi vaikuttajamarkkinoinnista maksettavia palkkioita tai niitä tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa korottavasti kyseisiin palkkioihin. Vailla merkitystä hyvityksen määrän arvioinnin kannalta ovat siten myös A:n Instagram-tilin seuraajamäärä, A:n Instagramjulkaisujen kaupallinen arvo ja ansaintalogiikka, valokuvan julkaiseminen A:n Instagram-tilillä toteutetun vaikuttajamarkkinoinnin yhteydessä, A:n muut verkostot hänen omien seuraajiensa ohessa, A:n suhde mediaan ja A:n väitetty haluttomuus myydä valokuva Helsingin Sanomille.

Hyvityksen määrää laskettaessa ei myöskään voida ottaa lähtökohdaksi sitä A:n esittämää oletusta, että valokuvasta otetun kuvakaappauksen olisi tarkoitus olla saatavilla Helsingin Sanomien verkkosivuilla pysyvästi. Vain se aika, jonka kuvakaappaus tosiasiassa on käsillä Helsingin Sanomien verkkosivulla, voi olla tässä suhteessa merkityksellinen.

Hyvityksen määrään ei voida katsoa vaikuttavan korottavasti myöskään kanteen kohteena olevan valokuvan liittyminen A:n yksityiselämään. Valokuva koskee A:n yksityiselämän ohella yhtä lailla myös hänen ammatinharjoittamistaan. Joka tapauksessa valokuva on lakannut olemasta yksityinen, kun se on A:n toimesta tai suostumuksella julkistettu A:n julkisella Instagram-tilillä, jossa se on ollut maksutta tilin yli kahden miljoonan seuraajan ja kenen tahansa muunkin nähtävissä. Sillä ei siten voida hyvityksen määrää arvioitaessa katsoa olevan samanlaista taloudellista arvoa kuin yksityisellä eli aikaisemmin julkistamattomalla valokuvalla tai edes aikaisemmin vain rajatulle henkilöpiirille maksullisesti julkistetulla valokuvalla.

Riidanalainen valokuva on ei-kaupallinen, tavallinen valokuva, jollaisen kuka tahansa olisi voinut ottaa esimerkiksi matkapuhelimen kameralla ja jonka julkaisemisesta brändit eivät maksa mitään vaikuttajalle. Lisäksi valokuva on julkaistu nimenomaan A:n omasta aloitteesta ilman odotusta taloudellisesta korvauksesta, jolloin A:n henkilöön tai tunnettuuteen liittyvät seikat ovat tällaisen valokuvan yhteydessä vailla merkitystä. Vaikuttajamarkkinoinnin yhteydessä julkaistuilla eikaupallisilla valokuvilla ei ole samanlaista taloudellista arvoa kuin vaikuttajamarkkinointina julkaistuilla kuvilla, sillä brändit eivät maksa vaikuttajille tällaisten valokuvien julkaisemisesta. Vaikuttajat nimenomaan julkaisevat tällaisia valokuvia itsenäisesti ja omasta aloitteestaan ilman odotusta taloudellisesta korvauksesta.

Näin ollen A:n väittämät hyvityksen määrää korottavat seikat eivät voi ylipäätään vaikuttaa vaaditun hyvityksen määrään, eikä niiden soveltaminen eikaupalliseen valokuvaan ole perusteltua. Väitetty loukkaus ei ole ollut tahallinen tai ammattimainen, eikä se ole vahingoittanut A:n etua. Päinvastoin Helsingin Sanomien julkaisema uutinen ja sen tuoma medianäkyvyys ovat ainoastaan omiaan lisäämään A:n julkisuusarvoa ja yleisön kiinnostusta hänen Instagram-tiliään kohtaan. Näin on siitäkin huolimatta, että kyse on uutisesta, jota on luettu vain harvoja kertoja ja jonka voidaan odottaa keräävän enää vain yksittäisiä näyttökertoja, jos niitäkään.

Vaikuttajamarkkinoinnista maksettavien palkkioiden sijaan kohtuullisen hyvityksen määrää arvioitaessa on otettava lähtökohdaksi ne ehdot, joilla A on tosiasiassa aikaisemmin suostunut lisensoimaan kanteen kohteena olevan valokuvan. Ladatessaan valokuvan Instagram-palveluun A on Instagram-palvelun käyttöehtojen nojalla myöntänyt kyseisen palvelun ylläpitäjälle maksuttoman, siirrettävän, alilisensoitavan ja maailmanlaajuisen lisenssin muun ohella jakaa, näyttää ja julkisesti esittää valokuvaa. Toisin sanoen A on hyväksynyt sen, että Instagrampalvelun ylläpitäjä voisi A:lta mitään kysymättä ja A:lle mitään ilmoittamatta myöntää valokuvaan maksuttoman alilisenssin ennalta määräämättömälle ja rajoittamattomalle joukolle, johon myös Sanoma Media voisi kuulua. Kohtuullisen hyvityksen on näin ollen katsottava olevan nolla euroa.

Todistelu

Asiakirjatodistelu

A

1. Tulosteita ja kuvakaappauksia A:n Instagram-tililtä 21.6.2021
2. Kanteen kohteena oleva valokuva
3. Tuloste Helsingin Sanomien verkkosivuilla 13.1.2021 julkaistusta artikkelista ”A hauskuutti seuraajiaan ja poseerasi lumesta tehdyn ’kolmannen veljen’ kanssa”
4. A:n asiamiesten kirje 15.2.2021 Helsingin Sanomille / Sanoma Medialle
5. Helsingin Sanomien kirje 23.2.2021 A:n asiamiehille
6. A:n asiamiesten kirje 9.3.2021 Helsingin Sanomille / Sanoma Medialle
7. A:n asiamiehen sähköpostiviesti 4.5.2021 Sanoma Medialle / Helsingin Sanomille
8. Helsingin Sanomien sähköpostiviesti 14.5.2021 A:n asiamiehelle
9. Sanoma-konsernin vuoden 2020 tilinpäätöstiedote
10. Tulosteita BrandSome-verkkosivustolta 22.6.2021 koskien A:n sijoitusta sosiaalisen median seurantatilastoissa sekä listaukset koskien Suomen seuratuimpia brändejä, henkilöbrändejä ja urheilijoita eri sosiaalisen median kanavissa viikolla 24/2021
11. Tulosteita BrandSome-verkkosivustolta 19.11.2020 koskien A:n sijoitusta sosiaalisen median seurantatilastoissa sekä listaukset koskien Suomen seuratuimpia brändejä, henkilöbrändejä ja urheilijoita eri sosiaalisen median kanavissa viikolla 46/2020
12. Kuvakaappauksia Instagram-tileiltä ”f1”, ”alfaromeoofficial” ja ”Abywestcoastchoppers” 16.6.2021
13. Tulosteita Helsingin Sanomien, Suomif1-sivuston, Iltalehden ja Yleisradion verkkosivuilla julkaistuista artikkeleista koskien A:ta vuosilta 2012, 2018 ja 2020
14. Tuloste verkkosivuilta suomenkuvalehti.fi/mediaansekaantuja ja kopio Julkisen sanan neuvoston päätöksestä 6335/SL/16
15. Tulosteita Turun Sanomien ja Helsingin Sanomien verkkosivuilla julkaistuista artikkeleista koskien A:ta vuosilta 2017–2020
16. Tulosteita vaikuttajamarkkinoinnin hintoja koskevista verkkoartikkeleista vuosilta 2018–2020
17. Luovuttu
18. Kuvakaappaus A:n Instagram-tililtä 29.9.2021
19. Tulosteita Ilta-Sanomien, Helsingin Sanomien, Iltalehden, Svenska Yleisradion, Sports Illustratedin, Seiskan ja Staran verkkoartikkeleista vuosilta 2018 ja 2020
20. Tuloste Instagram-palvelun käyttöehdoista 15.12.2020
21. Kaksi videotallennetta Instagram-käyttäjän tarkastelusta tietokoneen nettiselaimella ja kuvakaappaus Instagram-mobiilisovelluksen aloitusnäytöltä/kirjautumissivulta.
22. Tuloste AudienceProject Insights 2019 esityksestä ”App & social media usage”
23. Kuvakaappaukset Instagram-palvelun tietokoneen ja mobiililaitteen selainversion Stories-osiosta
24. Tulosteita Instagram-palvelun ohje- ja tukikeskuksesta 19.11.2020
25. Tulosteita verkkosivuilta ai.facebook.com ja instamber.com, tulostettu 20.11.2020
26. Tuloste meltwater.fi-verkkosivulla julkaistusta verkkoartikkelista ”Somekatsaus – suomalaisten sosiaalisen median käyttö” 26.4.2019
27. Tuloste DNA Oyj:n teettämästä Nepa Insight Oy:n tutkimuksesta ”Digitaaliset elämäntavat: Nuoret ja sosiaalinen media” vuodelta 2019
28. Tuloste Innowise Oy:n 16.4.2019 päivätystä esityksestä ”Sosiaalisen median katsaus 04/2019”

Sanoma Media Finland Oy

1. Tuloste Helsingin Sanomien verkkosivuilla 13.1.2021 julkaistusta artikkelista ”A hauskuutti seuraajiaan ja poseerasi lumesta tehdyn ’kolmannen veljen’ kanssa”
2. A:n asiamiesten kirje 15.2.2021 Helsingin Sanomille / Sanoma Medialle
3. Helsingin Sanomien kirje 23.2.201 A:n asiamiehille
4. A:n asiamiesten kirje 9.3.2021 Helsingin Sanomille / Sanoma Medialle
5. A:n asiamiehen ja Helsingin Sanomien / Sanoma Median välistä sähköpostikirjeenvaihtoa ajalta 15.2.–14.5.2021
6. Tuloste Ilta-Sanomien verkkosivuilla 17.4.2020 julkaistusta artikkelista ”’KUUMA MINTTU’ – A lähetti viestin vaimolleen nokkelalla kuvalla”
7. Tuloste Instagram-palvelun ohje- ja tukikeskuksesta koskien Instagram palvelun Stories-osiota, tulostettu 3.9.2021
8. Tulosteet Helsingin Sanomien verkkosivuilla 27.5.2020 ja 29.5.2020 julkaistuista artikkeleista
9. Tuloste Iltalehden verkkosivuilla 6.10.2018 julkaistusta artikkelista
10. Kuvakaappaus verkkosivulta siltalapublishing.fi, kuvakaappaus A:n Instagram-tililtä 14.12.2020, tuloste verkkosivulta wikipedia.org 14.12.2020 ja tulosteet Ilta-Sanomien verkkosivuilla 16.8.2018 julkaistuista artikkeleista
11. Tulosteet Helsingin Sanomien verkkosivuilla 28.3.2021, 29.3.2021, 11.6.2021, 21.6.2021 ja 1.7.2021 julkaistuista artikkeleista koskien A:ta
12. Journalistin ohjeet ja liite 1.1.2014 ja ote verkkosivulta jsn.fi, tulostettu 6.9.2021
13. Tulosteita A:n Instagram-tililtä 28.5.2020 ja 14.12.2020
14. Tulosteita ja kuvakaappauksia Ilta-Sanomien, Iltalehden, MTVUutisten, Seiskan, Staran ja Sports Illustratedin verkkosivuilla julkaistuista artikkeleista vuosilta 2019–2021
15. Instagram-palvelun käyttöehdot 20.12.2020
16. Ratkaisun MAO H202/2021 asiakirjatodisteina 1–8 olleet valokuvat
17. Markkinaoikeuden asian diaarinumero 2020/230 lopullinen yhteenveto 21.1.2021
18. A:n vastaus korkeimmalle oikeudelle 8.11.2021 korkeimman oikeuden asiassa diaarinumero S2021/318
19. Tulosteita Ilta-Sanomien, Helsingin Sanomien, Iltalehden, Svenska Yleisradion, Sports Illustratedin, Seiskan ja Staran ilman kuvasitaatteja julkaistuista verkkoartikkeleista vuosilta 2018 ja 2020
20. Tuloste Instagram-palvelun ohje- ja tukikeskuksesta 6.7.2022

Henkilötodistelu

A

1. SV
2. PH

Markkinaoikeuden ratkaisu

Perustelut

1 Asian tarkastelun lähtökohdat ja kysymyksenasettelu

1. Asiassa on riidatonta, että A on julkaissut tammikuussa 2021 valokuvan (A:n asiakirjatodiste 2) Instagram-tilinsä Stories-osiossa, jossa valokuva on ollut näkyvillä 24 tunnin ajan. Kyseisen valokuvan on ottanut A:n puoliso, joka on riidattomasti luovuttanut oikeudet kuvaan A:lle.
   
   
2. Asiassa on riidatonta myös, että Sanoma Media Finland Oy:n julkaisema Helsingin Sanomat on 13.1.2021 julkaissut edellä mainitun valokuvan kuvakaappauksen lehden verkkosivuilla www.hs.fi artikkelissa, jonka otsikko on ollut ”A hauskuutti seuraajiaan ja poseerasi lumesta tehdyn ’kolmannen veljen’ kanssa” ja jonka tekstisisältö on ollut seuraava:

”Myös Sveitsissä on satanut lunta, vaikka Etelä-Suomen määriin ei olekaan päästy.

[kuva]

A ajaa myös alkavalla kaudella Alfa Romeolla. Kuva Abu Dhabista 10. joulukuuta 2020. KUVA: DPPI / FLORENT GOODEN

ALFA ROMEON F1-kuljettaja A:kin on päässyt nauttimaan lumesta, vaikka miehen kotimaisemissa Sveitsissä ei Etelä-Suomen viime päivien kaltaista pyryä olekaan tullut.

Kuten monen muunkin, lumi on ilmeisesti saanut A:n perinteisiin pallonpyörityshommiin. Hän esittelee nimittäin Instagramin Stories -osiossa hymyssä suin pihalle tehtyä lumiukkoa.

’Kolmas veli’, on kirjoitettu kuvan päälle.

Lievää yhdennäköisyyttä onkin havaittavissa. Hymy on samankaltainen, ja katse terävä. Mittaa veljellä on vähän vähemmän, mutta kuvasta päätellen rakennusaine on alkanut loppua.

[kuvakaappaus]

A ja ’kolmas veli’. KUVA: KUVAKAAPPAUS INSTAGRAMISTA.

A:lla on ennen ’lumiveljeä’ entuudestaan isoveli B.

LUMITÖIDEN tekemiseen on vielä hyvin aikaa, sillä F1kausi alkaa vasta 28. maaliskuuta Bahrainin osakilpailulla.”

3. Kuvakaappauksen ylälaidassa näkyy A:n Instagramkäyttäjänimi ”a”, ja tämän alapuolella on teksti ”THE THIRD BROTHER.”. Kyseinen artikkeli ja siihen sisältyvä kuvakaappaus ovat riidattomasti edelleen saatavilla Helsingin Sanomien verkkosivuilla.

4. Asiassa ei ole asianosaisten kesken erimielisyyttä siitä, että ottaessaan edellä mainitun kuvakaappauksen Helsingin Sanomat on tekijänoikeuslaissa tarkoitetulla tavalla valmistanut kanteessa tarkoitetusta valokuvasta ainakin yhden kappaleen ja saattanut sen yleisön saataviin tekijänoikeuslaissa tarkoitetulla tavalla. Asiassa on lisäksi riidatonta, että A ei ole antanut Sanoma Medialle lupaa kanteen kohteena olevan valokuvan kopiointiin, julkaisemiseen tai käyttöön.

5. Asiassa on ensinnäkin kysymys siitä, onko edellä mainittua valokuvaa pidettävä tekijänoikeuslain 1 §:ssä tarkoitettuna teoksena vai lain 49 a §:n mukaisena valokuvana. Toiseksi asiassa on kyse siitä, onko Sanoma Media loukannut A:n tekijänoikeuslakiin perustuvaa yksinoikeutta ottamalla kuvakaappauksen kyseisestä valokuvasta ja julkaisemalla sen edellä mainitussa artikkelissa vai onko Sanoma Medialla ollut oikeus tähän menettelyyn tekijänoikeuslain tekijänoikeuden rajoitussäännösten perusteella. Vielä asiassa on kyse väitetyn loukkauksen perusteella mahdollisesti määrättävistä seuraamuksista.

2 Valokuvan tekijänoikeudellisen suojan arviointi

6. Asiassa on puheena olevalta osin kyse siitä, onko kanteen kohteena olevaa valokuvaa pidettävä tekijänoikeuslain 1 §:ssä tarkoitettuna teoksena vai lain 49 a §:n mukaisena valokuvana.

7. Tekijänoikeuslain 1 §:n mukaan sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on tekijänoikeus teokseen. Säännöksessä mainitaan esimerkkinä suojatuista teoksista muun ohella valokuvateos.

8. Tekijänoikeuden ja tiettyjen lähioikeuksien suojan voimassaoloajasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/116/EY 6 artiklan mukaan valokuvia, joita tekijänsä luovan henkisen työn tuloksina on pidettävä omaperäisinä, suojataan mainitun direktiivin 1 artiklan mukaisesti. Mitään muuta perustetta ei sovelleta määritettäessä, voidaanko niitä suojata. Jäsenvaltiot voivat säätää myös muiden valokuvien suojasta.

9. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan teoksen käsite on unionin oikeuden itsenäinen käsite, jota on tulkittava ja sovellettava yhtenäisesti. Jotta suojan kohdetta voidaan pitää omaperäisenä, on samalla välttämätöntä ja riittävää, että se heijastaa tekijänsä yksilöllisyyttä ilmentämällä tämän vapaita luovia ratkaisuja. (Tuomio 12.9.2019, Cofemel, C683/17, EU:C:2019:721, 29 ja 30 kohta.)

10. Unionin tuomioistuin on puolestaan henkilökuvasta todennut, että tekijä voi tehdä vapaita luovia ratkaisuja monilla eri tavoilla ja monissa eri kuvan toteutuksen vaiheissa. Valmisteluvaiheessa tekijä voi valita lavastuksen, kuvattavan henkilön asennon ja valaistuksen. Henkilökuvaa ottaessaan hän voi valita rajauksen, kuvakulman ja haluamansa tunnelman. Vedosta tehdessään tekijä voi valita eri kehitysmenetelmistä sen, jota hän haluaa käyttää, tai käyttää tarvittaessa tietokoneohjelmaa. Näillä eri ratkaisuilla henkilökuvan tekijä pystyy lyömään teokseensa ”oman persoonallisen leimansa”. Tästä syystä tekijän liikkumavara luovien kykyjensä käyttämisessä ei ole välttämättä rajallinen tai olematon. Näin ollen henkilökuva voi saada tekijänoikeudellista suojaa, edellyttäen että tällainen valokuva on sellaisen luovan henkisen työn tulos, joka kuvastaa tekijänsä yksilöllisyyttä ja joka käy ilmi niistä vapaista luovista ratkaisuista, joihin tekijä on päätynyt valokuvaa toteuttaessaan, mikä kansallisen tuomioistuimen on selvitettävä kussakin yksittäistapauksessa. (Tuomio 1.12.2011, Painer, C-145/10, EU:C:2011:798, 90–94 kohta.)

11. Markkinaoikeus toteaa, että teokselta edellytettävä omaperäisyys ja sitä kautta luova henkinen työ voi tapauskohtaisesti ilmetä monin eri tavoin. Kuten edellä selostetusta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, tyypillisessä henkilökuvassa merkityksellistä voi olla ainakin lavastus, asennot, valaistus, rajaus, kuvakulma ja tunnelma, joilla tekijä pystyy lyömään teokseensa ”oman persoonallisen leimansa”.

12. Kanteen kohteena olevassa valokuvassa (A:n asiakirjatodiste 2) A seisoo rakennuksen pihalla osittain kuvan keskellä sijaitsevan lumiukon takana harmaassa talvisäässä. Valokuvassa näkyy A:n, lumiukon ja rakennuksen lisäksi muun ohella puita, lasten liukumäki, kaksi lapiota ja patsas. Valokuva näyttää kohtalaisen tavanomaiselta kameran vakioasetuksilla otetulta kuvalta. Vaikka A:n sijainnin voidaan katsoa jossain määrin jäljittelevän niin sanottujen perinteisten perhepotrettien asettelua, valokuvan muista asetteluista, taustasta tai tunnelmasta ei tule ilmi valokuvan suunnitelmallisuutta tai omaleimaisuutta.

13. Edellä esitetty huomioon ottaen ja asiaa kokonaisuutena arvioiden markkinaoikeus katsoo, että kyseistä kanteen kohteena olevaa valokuvaa ei voida pitää tekijänsä itsenäisen luovan työn omaperäisenä tuloksena. Valokuvassa ei siten ole kyse tekijänoikeuslain 1 §:ssä tarkoitetusta valokuvateoksesta. Valokuvaa on pidettävä tekijänoikeuslain 49 a §:ssä tarkoitettuna valokuvana.

3 A:n yksinoikeuden sisältö ja sitä rajoittavat säännökset

14. Tekijänoikeuslain 49 a §:n 1 momentin mukaan valokuvaajalla on yksinomainen oikeus määrätä valokuvasta, muuttamattomana tai muutettuna valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin.

15. Tekijänoikeuslain 49 a §:n 3 momentin viittaussäännöksestä seuraa, että edellä mainittua yksinoikeutta rajoittavat muun ohella sitaattioikeutta tarkoittava tekijänoikeuslain 22 §:n säännös ja lain 25 §:n säännös, joka koskee julkistetun tai luovutetun taideteoksen käyttämistä. Sanoma Media on A:n kannetta vastustaessaan vedonnut ensisijaisesti tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaiseen lehdistön lainausoikeuteen ja toissijaisesti tekijänoikeuslain 22 §:n mukaiseen sitaattioikeuteen.

3 Tekijänoikeuden rajoitussäännösten soveltaminen

4.1 Lehdistön lainausoikeus

16. Asiassa on ensimmäiseksi arvioitava, onko Sanoma Medialla ollut tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla oikeus kanteen kohteena olevan A:n valokuvan julkaisemiseen kyseessä olevan Helsingin Sanomien verkkoartikkelin osana.

17. Tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan julkistetuista taideteoksista saa ottaa tekstiin liittyviä kuvia sanomalehteen tai aikakauskirjaan selostettaessa päiväntapahtumaa, edellyttäen ettei teosta ole valmistettu sanomalehdessä tai aikakauskirjassa toisinnettavaksi.

18. Tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdan säännöksellä on osaltaan pantu täytäntöön tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan c alakohta. Pantaessa tietoyhteiskuntadirektiiviä täytäntöön direktiivin ei katsottu edellyttävän muutoksia tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdan säännökseen (HE 28/2004 vp s. 34).

19. Tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan c alakohdan jälkimmäisen osan mukaan jäsenvaltiot voivat säätää poikkeuksista tai rajoituksista tekijänoikeuteen muun ohella, kun on kysymys teosten tai muun aineiston käytöstä ajankohtaisista tapahtumista kerrottaessa ja siltä osin kuin käyttö on perusteltua tiedotustarkoituksen vuoksi.

20. Tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 5 kohdan mukaan puolestaan muun ohella mainitun artiklan 3 kohdan mukaisia poikkeuksia ja rajoituksia sovelletaan vain tietyissä erityistapauksissa, jotka eivät ole ristiriidassa teoksen tai muun aineiston tavanomaisen hyödyntämisen kanssa eivätkä kohtuuttomasti haittaa oikeudenhaltijan oikeutettuja etuja.

21. Tiedonvälityksen vapaus ja lehdistönvapaus on vahvistettu muun ohella Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklassa. Unionin tuomioistuimen mukaan kansallisen tuomioistuimen on yhtäältä tietoyhteiskuntadirektiivin 2 artiklan a alakohdassa ja 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tekijälle kuuluvien yksinoikeuksien ja toisaalta muun ohella kyseisen direktiivin 5 artiklan 3 kohdan c alakohdan toisen vaihtoehdon poikkeussäännöksessä tarkoitettujen suojattujen aineistojen käyttäjien oikeuksien punninnan, joka sen on tehtävä kaikkien kyseiseen tapaukseen liittyvien seikkojen perusteella, yhteydessä tukeuduttava sellaiseen kyseisten säännösten tulkintaan, joka vastaa niiden sanamuotoa ja jolla voidaan turvata niiden tehokas vaikutus mutta joka on myös täysin sopusoinnussa Euroopan unionin perusoikeuskirjassa taattujen perusoikeuksien kanssa (tuomio 29.7.2019, Spiegel Online, C-516/17, EU:C:2019:625, 59 kohta ja tuomio 29.7.2019, Funke Medien NRW, C-469/17, EU:C:2019:623, 76 kohta).

22. Tekijänoikeuslain tulkinnassa on otettava huomioon myös Suomea sitovien kansainvälisten tekijänoikeussopimusten määräykset. Tällaisista on mainittavissa esimerkiksi Bernin yleissopimus, jonka Pariisissa 24.7.1971 tarkistettu versio on saatettu Suomessa voimaan 1.11.1986.

23. Bernin yleissopimus ei sinänsä koske muita kuin teoksina suojattavien valokuvien tekijänoikeudellista suojaa (ks. esim. HE 287/1994 vp s. 58). Suomessa myös tavanomaiset valokuvat saavat lähtökohtaisesti vastaavaa suojaa kuin teokset. Tekijänoikeuslain 49 a §:n 3 momentin viittaussäännöksen nojalla myös tavanomaisiin valokuviin sovelletaan esimerkiksi nyt kyseessä olevaa tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdan rajoitussäännöstä. Mainittua rajoitussäännöstä ei ole perusteltua tulkita eri tavalla riippuen siitä, onko kyseessä tekijänoikeussuojaa nauttiva valokuvateos vai lähioikeussuojaa nauttiva valokuva. Näin ollen Bernin yleissopimus voidaan tulkinnallisesti ottaa huomioon myös silloin, kun nyt kyseessä olevaa rajoitussäännöstä sovelletaan tavanomaisiin valokuviin.

24. Tekijänoikeuslain esitöissä (HE 28/2004 vp s. 34) on todettu, että tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan c alakohdan jälkimmäistä osaa vastaa Bernin yleissopimuksen 10 bis artiklan 2 kappaleen määräys. Vastaavasti on todettu myös unionin tuomioistuimen asiassa C-516/17 annetussa julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksessa (ratkaisuehdotus 10.1.2019, Maciej Szpunar, Spiegel Online, C516/17, EU:C:2019:16, 31 kohta).

25. Bernin yleissopimuksen edellä mainitun määräyksen mukaan liittomaat voivat lainsäädännössään määrätä, millä ehdoilla, selostettaessa ajankohtaisia tapahtumia valokuvan tai elokuvan välityksellä taikka yleisradioimalla tai välittämällä yleisölle johtimitse, näissä tapahtumissa nähtyjä tai kuultuja kirjallisia tai taiteellisia teoksia saadaan tiedotustarkoituksen edellyttämässä laajuudessa toisintaa ja saattaa yleisön saataviin.

26. Asiassa on puheena olevan tekijänoikeuden rajoitussäännöksen osalta erimielisyyttä erityisesti siitä, onko tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdan katsottava olevan ylipäätään sovellettavissa kanteen kohteena olevaan valokuvaan, ja siitä, onko käsillä olevassa asiassa kyse mainitussa säännöksessä tarkoitetusta päiväntapahtumasta. Lisäksi asiassa on erimielisyyttä myös tiettyjen muiden kyseisen rajoitussäännöksen soveltamisedellytysten täyttymisestä.

27. A on esittänyt ensinnäkin, että mainittu säännös soveltuu vain ajankohtaisessa tapahtumassa nähtyihin tai kuultuihin teoksiin eikä säännös siten ole lainkaan sovellettavissa kyseessä olevaan valokuvaan. Sanoma Media on kiistänyt A:n tulkinnan mutta toisaalta esittänyt, että mainitun valokuvan voidaan joka tapauksessa katsoa näkyneen siinä päiväntapahtumassa, jota nyt kyseessä olevassa Helsingin Sanomien verkkoartikkelissa selostetaan.

28. Markkinaoikeus ottaa näin ollen ensin kantaa siihen, onko nyt kyseessä olevassa Helsingin Sanomien verkkoartikkelissa kyse niin sanotun päiväntapahtuman selostamisesta.

29. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on todettu, että kuten vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, sekä unionin oikeuden yhdenmukainen soveltaminen että yhdenvertaisuusperiaate edellyttävät, että unionin oikeuden sellaisen säännöksen sanamuotoa, joka tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan tavoin ei sisällä nimenomaista viittausta jäsenvaltioiden oikeuteen sisältönsä ja soveltamisalansa määrittämiseksi, on tavallisesti tulkittava koko unionissa itsenäisesti ja yhdenmukaisesti. Edellä mainitussa oikeuskäytännössä on lisäksi todettu, että koska tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan c alakohdan jälkimmäisen osan ilmaisua ”ajankohtaisista tapahtumista kertominen” ei määritellä tietoyhteiskuntadirektiivissä, sitä on tulkittava sen tavanomaisen merkityksen mukaan, joka sillä on yleiskielessä, ottamalla samalla huomioon asiayhteys, jossa sitä käytetään, ja sen lainsäädännön tavoitteet, johon se kuuluu. Mainitussa oikeuskäytännössä on edelleen todettu, että ajankohtaisen tapahtuman on katsottava olevan tapahtuma, josta yleisö haluaa kertomisajankohtana saada tietoa, ja että ajankohtainen tapahtuma edellyttää pääsääntöisesti ja erityisesti tietoyhteiskunnan asiayhteydessä, että sitä koskeva tieto voidaan ilmaista nopeasti, mikä sopii huonosti yhteen tekijän etukäteisen suostumuksen hankkimista koskevan vaatimuksen kanssa, sillä tämä olisi omiaan tekemään merkityksellisten tietojen välittämisestä yleisölle kohtuullisessa ajassa suhteettoman hankalaa tai jopa estämään sen. (Em. tuomio Spiegel Online, C-516/17, 62, 65, 67 ja 71 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.)

30. Päiväntapahtuman käsitteestä osana lehdistön lainausoikeutta ei ole muuta kotimaista oikeuskäytäntöä kuin markkinaoikeuden 22.4.2021 antamat ratkaisut numero 125/21 ja 126/21, jotka eivät ole lainvoimaisia.

31. Päiväntapahtuman käsitettä ei ole määritelty tarkemmin kotimaisissa tekijänoikeuslain esitöissä. Niissä on kuitenkin muun ohella todettu tekijänoikeusneuvoston tulkintalinjaan viitaten, että teoksen kuvaamisen on liityttävä tietyn konkreettisen, sanoma- tai aikakauslehdessä käsitellyn päiväntapahtuman selostamiseen (HE 287/1994 vp s. 29).

32. Sanoma Media, jolla on kyseessä olevan tekijänoikeuslain rajoitussäännöksen osalta vetoamistaakka, on esittänyt, että käsillä olevassa asiassa arvioitava tapahtuma on se, miten A on viettänyt arkea F1kausien välissä.

33. Tältä osin markkinaoikeus toteaa, että kyseessä ei voida katsoa olevan sellainen konkreettinen tapahtuma, jota voitaisiin ylipäätään pitää tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna päiväntapahtumana taikka tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan c alakohdan jälkimmäisessä osassa tai Bernin yleissopimuksen 10 bis artiklan 2 kappaleessa tarkoitettuna ajankohtaisena tapahtumana.

34. Toisaalta Sanoma Media on esittänyt, että sen esittämään päiväntapahtumaan sisältyy keskeisesti se, että A on julkaissut kanteen kohteena olevan valokuvan Instagram-tilinsä Stories-osiossa.

35, Nyt kyseessä oleva Helsingin Sanomien verkkoartikkeli (A:n asiakirjatodiste 3 ja Sanoma Median asiakirjatodiste 1) on otsikoitu ”A hauskuutti seuraajiaan ja poseerasi lumesta tehdyn ’kolmannen veljen’ kanssa”. Artikkelin keskeisenä Helsingin Sanomien toimituksellisena sisältönä on se, että A on ladannut Instagram-tilinsä Stories-osioon humoristisen valokuvan, jossa hän poseeraa lumikon kanssa.

36. Markkinaoikeus toteaa artikkelin sisällöstä käyvän ilmi, että artikkelin kirjoittamisen ja julkaisemisen aiheuttanut tapahtuma on ollut se, että A on julkaissut Instagram-tilillään humoristisen valokuvan.

37. Kuten edellä selostetusta ilmenee, tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdan säännös mahdollistaa tekstiin liittyvien julkistettujen valokuvien ottamisen sanomalehteen selostettaessa päiväntapahtumaa.

38. Markkinaoikeus toteaa, että tekijänoikeuslaissa on lähtökohtana, että valokuvaajan yksinoikeuteen kuuluu yksinomainen oikeus määrätä valokuvastaan. Toisaalta tekijänoikeuslain 2 lukuun otetut rajoitukset voivat poikkeustapauksessa rajoittaa valokuvaajan yksinoikeutta. Tekijöiden taloudellisia oikeuksia on katsottu tarpeelliseksi rajoittaa eräissä teosten käyttötilanteissa ennen kaikkea tiedonvälitykseen liittyvien, sivistyksellisten ja muiden tärkeiden yhteiskunnallisten syiden vuoksi. Tekijänoikeuslain 2 luvun rajoitussäännökset ovat keskeisessä asemassa oikeudenhaltijoiden ja muiden, erityisesti yhteiskunnan, intressien yhteensovittamisessa ja tasapainottamisessa. Tekijänoikeus ja sananvapaus ovat kaksi yhteiskunnassa vaikuttavaa keskeistä oikeudellista instituutiota. Tekijänoikeuslain esitöissä onkin todettu, että sananvapaus on hyväksyttävä perusteeksi, jolla tekijänoikeutta voidaan tietyissä tapauksissa rajoittaa. (HE 28/2004 vp s. 140–142.)

39. Markkinaoikeus edelleen toteaa lainsäätäjän pitäneen tärkeänä, että lainsäädännössä tulevat tasapainoisella tavalla huomioon otetuiksi kaikki sääntelyn kannalta merkitykselliset perusoikeudet. Sääntely ei saa esimerkiksi johtaa sen enempää tekijänoikeuden haltijoiden kuin teosten käyttäjienkään oikeuksien kohtuuttomaan rajoittamiseen. Perusoikeuksien välinen tasapaino tulee ottaa huomioon myös tekijänoikeuslainsäädäntöä tulkittaessa ja sovellettaessa. (PeVL 7/2005 vp s. 2.) Hallituksen esityksessä perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta (HE 309/1993 vp s. 29) on todettu, että perusoikeussäännösten vaikutus yksityisten keskinäissuhteisiin välittyy yleensä perusoikeuksia konkretisoivan tavallisen lainsäädännön välityksellä.

40. Asiassa on kysymys tapauskohtaisesta arvioinnista, jossa tulee ottaa huomioon tekijänoikeuslaissa A:lle määritelty yksinoikeus ja toisaalta sananvapautta turvaavat säännökset, jotka ovat edellä todetuin tavoin merkityksellisiä erityisesti tiedonvälitykseen liittyvien ja muiden tärkeiden yhteiskunnallisten syiden vuoksi.

41. Se, että A on julkaissut Instagram-tilillään humoristiseksi tarkoitetun valokuvan hänestä ja lumiukosta, on sinänsä konkreettinen ja todellinen tapahtuma. Tätä tapahtumaa on kuitenkin pidettävä hyvin arkipäiväisenä ja triviaalina.

42. Vaikka unionin tuomioistuin on edellä esitetyin tavoin katsonut tietoyhteiskuntadirektiivissä viitatun ajankohtaisen tapahtuman olevan tapahtuma, josta yleisö haluaa kertomisajankohtana saada tietoa, saman ratkaisun mukaan mainitun käsitteen määrittelyssä on otettava huomioon sen lainsäädännön tavoitteet, johon käsite kuuluu.

43. Kuten edellä on selostettu, tekijänoikeuslain mukaan A:lla on lähtökohtaisesti yksinomainen oikeus määrätä kanteen kohteena olevasta valokuvasta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin. Tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisessa rajoitussäännöksessä olisi kyse täydestä rajoituksesta tähän yksinoikeuteen eli säännöksen mukainen käyttö saa tapahtua lupaa hankkimatta ja korvausta maksamatta.

44. Sananvapauden näkökulmasta lehdistöllä, kuten Sanoma Medialla ja sen kustantamalla Helsingin Sanomilla, on oikeus julkaista lehtikirjoitus oman toimituksellisen päätäntävaltansa perusteella myös nyt kyseessä olevan kaltaisista sosiaalisessa mediassa esitetyistä tapahtumista. Se, miten tekijänoikeuslain päiväntapahtuman käsitettä arvioidaan, ei rajoita Helsingin Sanomien oikeutta julkaista tapahtumasta lehtiartikkeli. Kysymys on ainoastaan siitä, saako lehtiartikkelin yhteydessä julkaista A:n tekijänoikeuslain mukaista suojaa nauttivan julkistetun valokuvan ilman hänen lupaansa.

45. Vaikka lehdistöllä onkin katsottava olevan tarve uutisoida erilaisista asioista, markkinaoikeus katsoo, että kun otetaan huomioon valokuvaajan yksinoikeuden sisältö, Helsingin Sanomien verkkoartikkelin sisältö ja Sanoma Median esittämät seikat merkitsisi kysymyksessä olevan tapahtuman katsominen tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuksi päiväntapahtumaksi liian pitkälle menevää rajoitusta valokuvaajan yksinoikeuteen.

46. Markkinaoikeus katsoo edellä todetuin perustein, että Sanoma Median kustantaman Helsingin Sanomien julkaisemassa verkkoartikkelissa ei ole ollut kysymys tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun päiväntapahtuman selostamisesta, eikä Sanoma Medialla ole siten tässä tapauksessa jo tällä perusteella ollut oikeutta A:n julkistaman valokuvan käyttämiseen nyt kyseessä olevassa verkkoartikkelissa sanotun säännöksen perusteella.

47. Asiassa ei näin ollen ole tarpeen lausua muista tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdan soveltumista tai soveltamisedellytyksiä koskevista väitteistä.

4.2 Sitaattioikeus

48. Asiassa on tämän jälkeen vielä arvioitava, onko Sanoma Medialla ollut tekijänoikeuslain 22 §:n säännöksen nojalla oikeus kanteen kohteena olevan A:n valokuvan julkaisemiseen kyseessä olevan Helsingin Sanomien verkkoartikkelin osana.

49. Tekijänoikeuslain 22 §:n mukaan julkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa.

50. Tekijänoikeuslain 22 §:llä on osaltaan pantu täytäntöön tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan d alakohta. Pantaessa tietoyhteiskuntadirektiiviä täytäntöön direktiivin ei katsottu edellyttävän muutoksia tekijänoikeuslain 22 §:n säännökseen (HE 28/2004 vp s. 35).

51. Tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan d alakohdan mukaan jäsenvaltiot voivat säätää poikkeuksista tai rajoituksista tekijänoikeuteen, kun on kysymys lainauksista muun muassa arvostelua tai selostusta varten sillä edellytyksellä, että lainaukset koskevat teosta tai muuta aineistoa, joka on jo laillisesti saatettu yleisön saataviin. Lainausten käytön on muun ohella oltava hyvän tavan mukaista sekä tapahduttava siinä laajuudessa kuin kyseinen erityistarkoitus tällaista käyttöä vaatii.

52. Kuten edellä on selostettu, tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 5 kohdan mukaan puolestaan muun ohella mainitun artiklan 3 kohdan mukaisia poikkeuksia ja rajoituksia sovelletaan vain tietyissä erityistapauksissa, jotka eivät ole ristiriidassa teoksen tai muun aineiston tavanomaisen hyödyntämisen kanssa eivätkä kohtuuttomasti haittaa oikeudenhaltijan oikeutettuja etuja.

53. Tiedonvälityksen vapaus ja lehdistönvapaus on vahvistettu edellä todetuin tavoin muun ohella Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklassa. Unionin tuomioistuimen mukaan kansallisen tuomioistuimen on yhtäältä tekijälle kuuluvien yksinoikeuksien ja toisaalta muun ohella kyseisen direktiivin 5 artiklan 3 kohdan d alakohdan poikkeussäännöksissä tarkoitettujen suojattujen aineistojen käyttäjien oikeuksien punninnan, joka sen on tehtävä kaikkien kyseiseen tapaukseen liittyvien seikkojen perusteella, yhteydessä tukeuduttava sellaiseen kyseisten säännösten tulkintaan, joka vastaa niiden sanamuotoa ja jolla voidaan turvata niiden tehokas vaikutus mutta joka on myös täysin sopusoinnussa Euroopan unionin perusoikeuskirjassa taattujen perusoikeuksien kanssa. (Em. tuomio Spiegel Online, C-516/17, 59 kohta ja em. tuomio Funke Medien NRW, C-469/17, 76 kohta.)

54. Kuten edellä on todettu, tekijänoikeuslain tulkinnassa on otettava huomioon myös Suomea sitovien kansainvälisten tekijänoikeussopimusten, kuten esimerkiksi Bernin yleissopimuksen, määräykset.

55. Ottaen huomioon, että tekijänoikeuslain 49 a §:n 3 momentin viittaussäännöksen nojalla tekijänoikeuslain 22 §:n rajoitussäännöstä sovelletaan myös tavanomaisiin valokuviin, edellä perustelukappaleessa 23 todetun on katsottava soveltuvan myös tekijänoikeuslain 22 §:n rajoitussäännöksen tulkintaan. Näin ollen Bernin yleissopimus voidaan tulkinnallisesti ottaa huomioon myös silloin, kun tekijänoikeuslain 22 §:n rajoitussäännöstä sovelletaan tavanomaisiin valokuviin.

56. Tekijänoikeuslain esitöissä (HE 28/2004 vp s. 34) on todettu, että tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan d alakohdan säännös vastaa Bernin yleissopimuksen 10 artiklan 1 kappaleen määräystä.

57. Bernin yleissopimuksen edellä mainitun määräyksen mukaan lainaukset yleisön saataviin laillisesti saatetusta teoksesta, mukaan lukien lehdistökatsausten muodossa olevat lainaukset sanoma- ja aikakauslehtikirjoituksista, ovat sallittuja edellyttäen muun ohella, että lainaaminen on hyvän tavan mukaista ja että se tehdään vain lainauksen tarkoituksen oikeuttamassa laajuudessa.

58. Asiassa on puheena olevan tekijänoikeuden rajoitussäännöksen osalta erimielisyyttä ensinnäkin siitä, soveltuuko kyseinen tekijänoikeuden rajoitussäännös ylipäätään valokuvan siteeraamiseen kokonaisuudessaan. Tämän lisäksi asiassa on erimielisyyttä myös tiettyjen muiden kyseisen rajoitussäännöksen soveltamisedellytysten täyttymisestä.

59. Markkinaoikeus toteaa, että tekijänoikeuslain 22 §:n soveltamisedellytykset eivät käytännössä sovellu hyvin kuvasitaatteihin, koska tällöin on yleensä kysymys taideteoksen toisintamisesta kokonaisuudessaan, mikä on todettu myös mainitun säännöksen esitöissä (HE 287/1994 vp s. 28). Toisaalta lain 22 §:n sanamuodon mukaan pykälä soveltuu kaikkiin julkistettuihin teoksiin, ja tekijänoikeuslain 49 a §:n 3 momentin viittausäännöksen mukaisesti myös valokuviin.

60. Tekijänoikeuslain 22 §:n sanamuodosta ei ole suoraan pääteltävissä, ettei kyseinen pykälä voisi koskea myös kokonaisten taideteosten tai valokuvien toisintamista. Tällaista päätelmää ei ole tehtävissä myöskään tietoyhteiskuntadirektiivin ja Bernin yleissopimuksen edellä mainittujen säännösten ja määräysten sanamuodoista taikka unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä. Päinvastoin kahdessa unionin tuomioistuimen asiassa julkisasiamies on ratkaisuehdotuksessaan lähtenyt tulkinnasta, että myös koko valokuvateoksen käsittävä lainaus voi sinänsä olla tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitettu lainaus (ks. ratkaisuehdotus 12.4.2011, Verica Trstenjak, Painer, C-145/10, EU:C:2011:239, 212 ja 213 kohta sekä ratkaisuehdotus 10.1.2019, Maciej Szpunar, Spiegel Online, C516/17, EU:C:2019:16, 45 kohta).

61. Edellä esitetyn perusteella ja asiaa kokonaisuutena arvioiden markkinaoikeus katsoo, että tekijänoikeuslain 22 §:n yleinen sitaattisäännös voi sinänsä periaatteessa soveltua myös koko teoksen tai koko valokuvan käyttämiseen.

62. Tekijänoikeuslain 22 §:n nojalla suoritettavan siteerauksen on kuitenkin täytettävä muun ohella myös vaatimukset tarkoituksen edellyttämästä laajuudesta ja hyvän tavan mukaisuudesta. Vastaavat edellytykset ilmenevät myös tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan d alakohdasta ja Bernin yleissopimuksen 10 artiklan 1 kappaleesta.

63. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on korostettu, että tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan d alakohdan mukaan kyseisen rajoitussäännöksen soveltaminen edellyttää, että lainausten käyttö on hyvän tavan mukaista ja tapahtuu siinä laajuudessa kuin kyseinen erityistarkoitus tällaista käyttöä vaatii, joten teosten käyttäminen lainauksessa ei saa ylittää sitä, mikä lainauksella tavoitellun päämäärän saavuttamisen kannalta on välttämätöntä (em. tuomio Spiegel Online, C-516/17, 83 kohta).

64. Tekijänoikeuslain mukaisen hyvän tavan mukaisuutta koskevan vaatimuksen täyttymisen on Suomessa katsottu merkitsevän esimerkiksi sitä, että sitaatilla on oltava asiallinen yhteys siihen teokseen, jossa sitaattia käytetään. Tätä edellytystä kutsutaan vakiintuneesti siteeraus- tai vetoamisfunktioksi. Tämän funktion on oikeuskirjallisuudessa todettu vakiintuneesti tarkoittavan muun ohella sitä, että siteerauksen tulee olla avuksi uudessa henkisessä luomistyössä. Asiallisen yhteyden kannalta olennaista on se, että siteerattava teos havainnollistaa, selkeyttää tai taustoittaa jollakin tavalla lainaajan omaa esitystä. Esimerkiksi teoksen tai valokuvan käyttämistä mainostarkoituksiin tai muihin kaupallisiin tarkoituksiin ei ole tekijänoikeuslain 22 §:n tarkoitus huomioon ottaen pidettävä hyvän tavan mukaisena. (Harenko ym., Tekijänoikeus, 2016, s. 202–203.)

65. Asiassa on kysymys tapauskohtaisesta arvioinnista, jossa tulee ottaa huomioon tekijänoikeuslaissa A:lle määritelty yksinoikeus ja toisaalta sananvapautta turvaavat säännökset, jotka ovat edellä todetuin tavoin merkityksellisiä erityisesti tiedonvälitykseen liittyvien ja muiden tärkeiden yhteiskunnallisten syiden vuoksi.

66. Kuten edellä on selostettu, tekijänoikeuslain mukaan A:lla on lähtökohtaisesti yksinomainen oikeus määrätä kanteen kohteena olevasta valokuvasta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin. Tekijänoikeuslain 22 §:n mukaisessa rajoitussäännöksessä olisi kyse täydestä rajoituksesta tähän yksinoikeuteen eli säännöksen mukainen käyttö saisi tapahtua lupaa hankkimatta ja korvausta maksamatta.

67. Sananvapauden näkökulmasta lehdistöllä, kuten Sanoma Median kustantamalla Helsingin Sanomilla, on oikeus julkaista verkkoartikkeli oman toimituksellisen päätäntävaltansa perusteella myös nyt kyseessä olevan kaltaisista seikoista. Se, miten tekijänoikeuslain yleistä sitaattisäännöstä arvioidaan, ei rajoita Helsingin Sanomien oikeutta julkaista nyt kyseessä olevaa verkkoartikkelia. Kysymys on ainoastaan siitä, saako verkkoartikkelin yhteydessä siteerata tekijänoikeuslain mukaista suojaa nauttivaa A:n julkistamaa valokuvaa ilman hänen lupaansa.

68. Markkinaoikeus toteaa, että Helsingin Sanomien tekemässä siteerauksessa on edellä selostetulla tavalla esiintynyt A:n julkistama valokuva kokonaisuudessaan. Helsingin Sanomien olisi lisäksi sinänsä ollut mahdollista verkkoartikkelissaan kuvata kyseessä olevan A:n julkistaman valokuvan sisältöä myös muulla tavoin kuin nyt tehdyn kuvakaappauksen avulla, esimerkiksi selostamalla valokuvan sisältö sanallisesti, mistä sanomalehtien noudattamasta käytännöstä asiassa on esitetty myös todistelua (A:n asiakirjatodiste 19). Asian arvioinnissa voidaan ottaa osaltaan huomioon myös, että vaikka Helsingin Sanomien julkaisutoiminta tapahtuu lähtökohtaisesti tiedonvälitystarkoituksessa, toimintaa ei voida pitää puhtaasti eikaupallisena. Valokuva on lisäksi alun perin julkistettu A:n Instagram-tilin Stories-osiossa ja sen on asiassa esitetyn selvityksen (muun ohella todistaja SV) mukaan ollut tarkoitus olla yleisön saatavilla ainoastaan 24 tunnin ajan. Tämän tarkoituksen, josta Sanoma Median on Suomen suurimpiin kuuluvana mediatalona katsottava olleen tietoinen, vastaisesti valokuva on riidattomasti edelleen yleisön nähtävillä Helsingin Sanomien verkkoartikkelissa.

69. Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että käsillä olevassa asiassa Sanoma Medialla ei ole ollut yleistä sitaattioikeutta koskevan tekijänoikeuslain 22 §:n säännöksen perusteella oikeutta A:n julkistaman valokuvan julkaisemiseen nyt kyseessä olevan verkkoartikkelin osana. Lainaaminen ei ole tapahtunut hyvän tavan mukaisesti eikä tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa.

70. Asiassa ei ole tarpeen tarkemmin lausua muista tekijänoikeuslain 22 §:n soveltamisedellytyksistä.

4.3 Johtopäätökset tekijänoikeuden rajoitussäännösten soveltamisesta

71. Markkinaoikeus on edellä katsonut, etteivät Sanoma Median vetoamat tekijänoikeuslain 2 luvun tekijänoikeuden rajoitussäännökset sovellu käsillä olevassa asiassa. Asiassa on näin ollen arvioitava vaadittujen seuraamusten määräämistä.

5 Seuraamukset

5.1 Vahvistusvaatimus

72. Kuten edellä on katsottu, Sanoma Medialla ei ole vetoamiensa tekijänoikeuslain 2 luvun tekijänoikeuden rajoitussäännösten perusteella ollut oikeutta julkaista A:n Instagram-tilin Storiesosiossa julkaisemasta valokuvasta ottamaansa kuvakaappausta Helsingin Sanomien verkkosivuilla artikkelissa, jonka otsikko on ollut ”A hauskuutti seuraajiaan ja poseerasi lumesta tehdyn ’kolmannen veljen’ kanssa”. Edellä todetuin tavoin asiassa on riidatonta, ettei A ole myöskään antanut Sanoma Medialle lupaa tähän menettelyyn.

73. Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että Sanoma Media on loukannut A:n tekijänoikeuslain 49 a §:n mukaista yksinoikeutta valmistamalla nyt kyseessä olevasta julkistetusta valokuvasta ainakin yhden kappaleen ja saattamalla sen yleisön saataviin nyt kyseessä olevan verkkoartikkelin osana. A:n vahvistusvaatimus eli kannevaatimus 1 on näin ollen hyväksyttävä tuomiolauselmasta ilmenevässä muodossa.

74. A ei ole edes väittänyt, että Sanoma Media olisi menetellyt tekijänoikeuslain vastaisesti muuten kuin edellä todetuin tavoin. Ottaen lisäksi huomioon muun ohella, että tekijänoikeuslain 2 luvun säännökset voivat mahdollistaa kanteen kohteena olevan valokuvan käyttämisen jossain muussa tarkoituksessa kuin käsillä olevassa asiassa arvioitavana olevassa tarkoituksessa, A:n vahvistusvaatimus on hylättävä muilta osin.

5.2 Kieltovaatimukset

5.2.1 Tekijänoikeuslain 60 b §:n mukainen kielto ja sakon uhka (kohdan 2 mukainen kannevaatimus)

75. A on kannevaatimuksessaan 2 vaatinut, että markkinaoikeus kieltää Sanoma Mediaa jatkamasta nyt kyseessä olevaa yleisön saataviin saattamista koskevaa loukkausta. Lisäksi A on mainitussa kannevaatimuksessaan vaatinut, että markkinaoikeus määrää 50.000 euron sakon uhalla, että nyt kyseessä olevasta kuvasisällöstä Sanoma Median valmistaman kappaleen saattaminen yleisön saataviin on lopetettava.

76. Tekijänoikeuslain 60 b §:n mukaan tekijällä tai hänen edustajallaan on loukkauksen jatkamisen kieltämiseksi oikeus ajaa kannetta sitä vastaan, joka saattaa tekijänoikeutta loukkaavaksi väitettyä aineistoa yleisön saataviin (väitetty loukkaaja). Hyväksyessään kanteen tuomioistuimen on samalla määrättävä, että aineiston saattaminen yleisön saataviin on lopetettava. Tuomioistuin voi asettaa määräyksen tehosteeksi uhkasakon.

77. Edellä mainittu pykälä koskee tekijänoikeuslain 60 g §:n nojalla myös valokuvia.

78. Markkinaoikeus on edellä katsonut, että Sanoma Media on loukannut A:n tekijänoikeuslain 49 a §:n mukaista yksinoikeutta valmistamalla kanteen kohteena olevasta valokuvasta ainakin yhden kappaleen ja saattamalla sen yleisön saataviin nyt kyseessä olevan Helsingin Sanomien verkkoartikkelin osana. Asiassa on riidatonta, että nyt kyseessä oleva kuvakaappaus on edelleen Helsingin Sanomien verkkosivuilla. Näin ollen kuvakaappauksen saattaminen yleisön saataviin mainitun verkkoartikkelin osana on kiellettävä ja sanotun kuvakaappauksen saattaminen yleisön saataviin on määrättävä lopetettavaksi jäljempänä tuomiolauselmasta tarkemmin ilmenevin tavoin.

79. Kuten edellä on todettu, A ei ole edes väittänyt, että Sanoma Media olisi menetellyt tekijänoikeuslain vastaisesti muuten kuin edellisessä perustelukappaleessa todetuin tavoin. Sanottuun nähden ja ottaen lisäksi huomioon muun ohella, että tekijänoikeuslain 2 luvun säännökset voivat mahdollistaa nyt kyseessä olevan kuvakaappauksen yleisön saataville saattamisen jossain muussa tarkoituksessa kuin käsillä olevassa asiassa arvioitavana olevassa tarkoituksessa, A:n kieltovaatimus on yleisön saataviin saattamisen lopettamisen osalta hylättävä muilta osin.

80. Markkinaoikeus toteaa, ettei määrätty kielto rajoita Sanoma Median julkaiseman Helsingin Sanomien sananvapauden alaan kuuluvaa lehdistönvapautta ottaen huomioon muun ohella, että asiassa annettava tuomio koskee yksistään nyt kyseessä olevaa valokuvaa nyt kyseessä olevassa verkkoartikkelissa ja että edellä todetuin tavoin valokuvan sisältö on mahdollista selostaa myös muulla tavoin kuin kuvakaappauksen avulla. Määrättävä kielto ei myöskään rajoita tai määritä sitä, minkälaista toimituksellista sisältöä Sanoma Media tai sen kustantama Helsingin Sanomat saa luoda tai julkaista jatkossa.

81. Kuten edellä on selostettu, A on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeuden on liitettävä sakon uhka määräykseensä kanteen kohteena olevan kuvan yleisön saataviin saattamisen lopettamisesta.

82. Markkinaoikeus toteaa, että edellä mainittu uhkasakon asettamista koskeva vaatimus koskee tekijänoikeuslain 60 b §:n nojalla annettavaa päävelvoitetta. Mainitun pykälän mukaisen kiellon tehosteeksi on sinänsä mahdollista asettaa uhkasakko. Kyseinen pykälä koskee edellä todetuin tavoin myös valokuvia.

83. Uhkasakkolain 7 §:n 1 momentin mukaan uhkasakko voidaan kohdistaa vain sellaiseen asianosaiseen, jolla on oikeudellinen ja tosiasiallinen mahdollisuus noudattaa päävelvoitetta. Pykälän 2 momentin mukaan, jos päävelvoite koskee yhteisöä tai säätiötä, uhkasakko kohdistetaan joko yhteisöön tai säätiöön taikka sen päätösvaltaa käyttävän toimielimen jäseniin tai toimitusjohtajaan tai vastaavassa asemassa olevaan muuhun henkilöön.

84. Uhkasakkolain 7 §:n esitöiden (HE 63/1990 vp s. 12) mukaan oikeudellisella mahdollisuudella tarkoitetaan esimerkiksi oikeudellista perustetta hallita kiinteistöä, jonka korjaamisvelvoitteesta on kysymys. Tosiasiallinen mahdollisuus merkitsee esitöiden mukaan esimerkiksi sitä, että uhkasakkoa ei voida kohdistaa siihen, joka asevelvollisuuden suorittamisen tai sairauden vuoksi ei voi suorittaa hänen itsensä tehtäviksi edellytettyjä toimia.

85. Sanavapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain 4 §:ssä säädetään vastaavasta toimittajasta. Pykälän 1 momentin mukaan julkaisijan tulee määrätä aikakautiselle julkaisulle ja verkkojulkaisulle vastaava toimittaja. Pykälän 3 momentin mukaan vastaavan toimittajan tehtävänä on johtaa ja valvoa toimitustyötä, päättää aikakautisen julkaisun tai verkkojulkaisun sisällöstä sekä huolehtia hänelle tässä laissa säädetyistä muista tehtävistä.

86. Edellä mainitun pykälän 3 momentin esitöissä (HE 54/2002 vp s. 57) on todettu muun ohella, että säännös on tarkoitettu edelleen korostamaan vastaavan toimittajan itsenäistä päätösvaltaa yhtäältä toimituksen organisaatiossa ja toisaalta suhteessa viestintävälineen omistajatahoihin. Vastaavan toimittajan viimekätinen päätösvalta koskee kaikkea aikakautiseen julkaisuun tai verkkojulkaisuun otettavaa aineistoa sen sisällöstä riippumatta.

87. Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, että vaikka nyt kyseessä oleva kieltoa koskeva päävelvoite on kohdistettu käsillä olevassa asiassa vastaajana olevaan oikeushenkilöön eli Sanoma Mediaan ja vaikka tämä kustantaa Helsingin Sanomia ja lehden nyt kyseessä olevaa verkkojulkaisua ja sillä on näin ollen oikeus määritellä esimerkiksi julkaisun linja, Sanoma Medialla ei voida katsoa olevan uhkasakkolain 7 §:n 1 momentissa edellytettyä oikeudellista ja tosiasiallista mahdollisuutta noudattaa sille tällä tuomiolla asetettua nyt kyseessä olevaa päävelvoitetta eli kanteen kohteena olevan kuvan yleisön saataviin saattamisen lopettamista nyt kyseessä olevan Helsingin Sanomien verkkoartikkelin osana. Sanavapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain 4 §:n 3 momentin mukaan verkkojulkaisun vastaava toimittaja päättää itsenäisesti verkkojulkaisun sisällöstä. A olisi halutessaan voinut kohdistaa nyt kyseessä olevan vaatimuksensa Sanoma Median sijaan Helsingin Sanomien vastaavaan toimittajaan.

88. Edellä todetusta seuraa, ettei Sanoma Medialle määrätyn, kanteen kohteena olevan kuvan yleisön saataviin saattamisen lopettamista koskevan kiellon tehosteeksi voida asettaa Sanoma Mediaan kohdistettavaa uhkasakkoa. A:n kannevaatimukseen 2 sisältyvä vaatimus sakon uhasta on näin ollen hylättävä.

5.2.2 Tekijänoikeuslain 56 g §:n mukainen kielto (kohdan 3 mukainen kannevaatimus)

89. A on kannevaatimuksessaan 3 vaatinut, että markkinaoikeus kieltää Sanoma Mediaa jatkamasta ja toistamasta kappaleen valmistamista nyt kyseessä olevasta kuvasisällöstä sekä siitä valmistamansa kappaleen yleisön saataviin saattamista internetin välityksellä.

90. Tekijänoikeuslain 56 g §:n mukaan, jos joku loukkaa tekijänoikeutta, tuomioistuin voi kieltää häntä jatkamasta tai toistamasta tekoa.

91. Kyseinen pykälä koskee tekijänoikeuslain 60 §:n nojalla myös valokuvia.

92. Markkinaoikeus on edellä katsonut, että Sanoma Media on loukannut A:n tekijänoikeuslain 49 a §:n mukaista yksinoikeutta valmistamalla kanteen kohteena olevasta valokuvasta ainakin yhden kappaleen ja saattamalla sen yleisön saataviin kyseessä olevan Helsingin Sanomien verkkoartikkelin osana. Asiassa on riidatonta, että nyt kyseessä oleva kuvakaappaus on edelleen Helsingin Sanomien verkkosivuilla. Näin ollen kappaleen valmistaminen ja kuvakaappauksen saattaminen yleisön saataviin mainitun verkkoartikkelin osana on kiellettävä jäljempänä tuomiolauselmasta tarkemmin ilmenevin tavoin.

93. Kuten edellä on todettu, A ei ole edes väittänyt, että Sanoma Media olisi menetellyt tekijänoikeuslain vastaisesti muuten kuin edellisessä perustelukappaleessa todetuin tavoin. Sanottuun nähden ja ottaen lisäksi huomioon muun ohella, että tekijänoikeuslain 2 luvun säännökset voivat mahdollistaa nyt kyseessä olevan kuvakaappauksen yleisön saataville saattamisen jossain muussa tarkoituksessa kuin käsillä olevassa asiassa arvioitavana olevassa tarkoituksessa, A:n kieltovaatimus on yleisön saataviin saattamisen osalta hylättävä muilta osin.

94. Asiassa esitetyn näytön mukaan A:n Instagramtilinsä Storiesosiossa julkaisema nyt kyseessä oleva valokuva on ollut mainitussa osiossa nähtävillä ainoastaan 24 tunnin ajan, eikä valokuva näin ollen ole ilman A:n myötävaikutusta enää Sanoma Median saatavilla A:n Instagram-tililtä. Näin ollen Sanoma Medialla ei ole mahdollisuutta toistaa valokuvaan kohdistamaansa tässä oikeudenkäynnissä arvioitavana olevaa menettelyään kuvakaappauksen ottamiseksi eli kappaleen valmistamiseksi. Toisaalta asiassa on edellä todetuin tavoin riidatonta, että kyseessä oleva kuvakaappaus on edelleen Helsingin Sanomien verkkosivuilla. Näin ollen Sanoma Medialla on edelleen käytännössä mahdollisuus valmistaa kappaleita kyseisestä kuvakaappauksesta. Vaikka Sanoma Medialla ei tekijänoikeuslain 11 §:n 5 momentin nojalla lähtökohtaisesti ole oikeutta valmistaa kopioita kyseisestä kappaleesta, sanotussa momentissa säädetty kielto ei ole kuitenkaan poikkeukseton ja näin ollen tekijänoikeuslain 2 luvun säännökset voivat mahdollistaa myös kappaleen valmistamisen jossain muussa tarkoituksessa kuin tässä asiassa arvioitavana olevassa tapauksessa. Tekijänoikeuslain 11 §:n 5 momentin säännös koskee tekijänoikeuslain 49 a §:n 3 momentin nojalla myös valokuvia. Edellä todetusta seuraa, että A:n kieltovaatimus on myös kappaleiden valmistamisen osalta hylättävä muilta kuin tuomiolauselmasta ilmenevin osin.

95. Markkinaoikeus toteaa, ettei määrätty kielto rajoita Sanoma Median julkaiseman Helsingin Sanomien sananvapauden alaan kuuluvaa lehdistönvapautta ottaen huomioon muun ohella, että asiassa annettava tuomio koskee yksistään nyt kyseessä olevaa valokuvaa nyt kyseessä olevassa verkkoartikkelissa ja että edellä todetuin tavoin valokuvan sisältö on mahdollista selostaa myös muulla tavoin kuin kuvakaappauksen avulla. Määrättävä kielto ei myöskään rajoita tai määritä sitä, minkälaista toimituksellista sisältöä Sanoma Media tai sen kustantama Helsingin Sanomat saa luoda tai julkaista jatkossa.

5.3 Hyvitysvaatimus

96. Teoksen luvattomasta käyttämisestä suoritettavasta hyvityksestä on säädetty tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentissa. Säännöksen mukaan se, joka käyttää teosta vastoin mainittua lakia, on velvollinen suorittamaan tekijälle kohtuullisen hyvityksen.

97. Sanoma Media on edellä mainituin tavoin loukannut A:n tekijänoikeuslain 49 a §:n mukaista yksinoikeutta valmistamalla ja julkaisemalla A:n valokuvasta kuvakaappauksen. Sanoma Media on velvollinen suorittamaan A:lle hyvitystä valokuvan luvattomasta käytöstä.

98. Tekijänoikeuslain mukaisen kohtuullisen hyvityksen tarkoituksena on osaltaan saattaa tekijänoikeuden haltija siihen asemaan, jossa hän olisi ollut ilman tekijänoikeuden loukkausta. Toisaalta hyvityksen taustalla on ajatus siitä, että loukkaaja ei saa päästä teosta oikeudettomasti käyttämällä parempaan asemaan kuin sitä luvallisesti käyttämällä (KKO 2011:92, kohta 17). Hyvityksellä pyritään myös ehkäisemään tehokkaasti tekijänoikeuksien loukkaamista ja suojattujen teosten lainvastaista käyttöä (esim. KKO 2010:47, kohta 33). Hyvitysvastuun syntyminen ei edellytä, että tekijänoikeutta olisi loukattu tahallisesti tai tuottamuksellisesti taikka että teoksen käyttäjälle olisi kertynyt oikeudettomasta menettelystään taloudellista hyötyä.

99. Hyvitystä määrättäessä on lähtökohdaksi oikeuskäytännössä vakiintunut se vastike, jolla teoksen käyttäjä olisi voinut hankkia oikeudenhaltijalta luvan käyttää teosta. Hyvitys määräytyy tällöin normaalien käyttökorvausten eli lisenssimaksujen mukaisesti. (Esim. KKO 2010:47, kohta 34.)

100. Sen tilanteen varalta, että korvausperusteista ei määrätyllä alalla tai teoksen määrättyyn käyttöön nähden olisi sopimuksia, hyvityksen vähimmäismääränä tulisi säännöksen esitöiden (HE 32/1984 vp s. 16) mukaan pitää kohtuullista summaa, jolla tekijä todennäköisesti olisi antanut luvan teoksensa käyttämiseen.

101. Hyvityksen määrän on lain sanamuodonkin mukaan oltava kohtuullinen ja hyvityksen kohtuullisuutta arvioidaan tapauskohtaisesti. Hyvityksen kohtuullista määrää harkittaessa on huomiota kiinnitetty luvattoman käytön tarkoitukseen ja laajuuteen sekä tapahtuneen loukkauksen laatuun ja vahingollisuuteen. (Esim. KKO 2007:63, kohdat 7 ja 10.)

102. Asianosaiset ovat olleet yksimielisiä siitä, että asiassa arvioitavana olevaan Sanoma Median kustantaman Helsingin Sanomien menettelyyn liittyen ei ole olemassa tavanomaisia lisenssimaksuja. Asianosaiset ovat lisäksi olleet yksimielisiä siitä, että kyseessä olevan valokuvan julkistamisessa A:n Instagramtilillä ei ole ollut kyse kaupallisesta yhteistyöstä eli vaikuttajamarkkinoinnista ja että Helsingin Sanomat on julkaissut kyseessä olevan kuvakaappauksen lehtiartikkelin kuvituksena. Toisaalta asiassa on riidatonta, että A käyttää Instagramtiliään elinkeinonharjoittamiseen.

103. A, jolla on hyvitysvaatimuksen osalta todistustaakka, on perustanut vaatimuksensa siihen, että valokuvassa on ollut kysymys vaikuttajamarkkinoinnin yhteydessä julkistetusta valokuvasta, jonka tarkoituksena on ollut hankkia lisää seuraajia hänen Instagramtililleen ja sitouttaa hänen nykyisiä Instagramseuraajiaan.

104. Todistajana asiassa kuultu A:n asianhoitaja SV on kertonut, että kanteen kohteena oleva valokuva on haluttu julkaista nimenomaan A:n Instagram-tilin Storiesosiossa ja että tällaisilla 24 tuntia saatavilla olevilla julkaisuilla sitoutetaan A:n Instagram-tilin seuraajia. Todistajan mukaan A käyttää Instagram-tiliään elinkeinonharjoittamiseen ja tilin merkitys esimerkiksi A:n tulojen kannalta on kasvanut tämän lopetettua F1-uransa. Todistajan mukaan A:n Instagram-tilin käyttö perustuu siihen, että vain osa julkaistavasta sisällöstä on kaupallista, koska esimerkiksi liian kaupalliselle Instagram-tilille ei saa seuraajia. A:n Instagramtilin yksityiselämään liittyvällä sisällöllä sitoutetaan seuraajia, mutta toisaalta myöskään tällaista sisältöä ei saa olla liikaa, koska tämäkin vähentäisi Instagram-tilin taloudellista arvoa.

105. Todistajana asiassa kuullun PH:n mukaan A on vaikuttajamarkkinoinnin ammattilaisen silmin Instagrampalvelussa hyvin merkittävä sisällöntuottaja, jonka Instagram-tilillä vuorottelevat hyvin harkittu ja tyylitelty sisältö, joka on usein tehty kaupallisessa yhteistyössä, ja muunlainen spontaanilta vaikuttava, esimerkiksi humoristisempi sisältö.

106. Markkinaoikeus katsoo asiassa näytetyn, että valokuva, jonka Helsingin Sanomat on julkaissut kuvakaappauksena lehtiartikkelin kuvituksena, on tätä ennen A:n toimesta julkistettu vaikuttajamarkkinoinnin yhteydessä, vaikka kyse ei olekaan varsinaisesta vaikuttajamarkkinoinnista.

107. Asiassa on riidatonta, että A on sekä Suomessa että ulkomailla erittäin tunnettu ja suosittu urheilija sekä kiinnostava persoona ja että yleisö haluaa saada tietoa paitsi A:n F1-urasta myös hänen yksityiselämästään. Riidatonta on myös, että A kuuluu Suomen seuratuimpiin brändeihin, henkilöbrändeihin ja urheilijoihin sosiaalisessa mediassa, että A:lla on yli kaksi miljoonaa Instagram-seuraajaa ja että A:lla on laajat sosiaalisen median verkostot, joiden kautta hän voi halutessaan jakaa kuviaan laajemmalle yleisölle kuin hänen omille Instagramseuraajilleen.

108. Lisäksi asiassa on riidatonta, että nyt kyseessä oleva valokuva esittää A:ta itseään. Asiassa ei ole myöskään erimielisyyttä siitä, että kuva liittyy A:n yksityiselämään. Se, että valokuva on julkistettu A:n toimesta tai suostumuksella A:n julkisella Instagram-tilillä, ei poista kuvan liityntää A:n yksityiselämään, vaikka valokuva ei julkistuksen jälkeen enää olekaan ollut varsinaisesti yksityinen aikaisemmin julkistamaton kuva.

109. Todistajat SV ja PH ovat yhdenmukaisesti kertoneet, että vaikuttajamarkkinoinnissa julkaistujen kuvien hintaan vaikuttaa korottavasti esimerkiksi se, jos kuva liittyy vaikuttajan yksityiselämään. Todistaja SV:n mukaan A:n Instagrampalvelussa julkaisemien kuvien hintaan vaikuttaa korottavasti esimerkiksi se, että kuvassa näkyy A itse. Todistajien mukaan kuvien hinnoitteluun vaikuttaa myös muun ohella se, mille taholle ja mihin tarkoitukseen käyttöoikeus annetaan. Todistaja SV on kertonut myös, että A ei anna valokuviensa käyttöoikeuksia muille kuin tietyille yhteistyökumppaneilleen ja että A ei olisi lainkaan myynyt kuviensa käyttöoikeuksia esimerkiksi Helsingin Sanomille. Todistaja SV on lisäksi esittänyt käsityksensä siitä, kuinka paljon nyt kyseessä olevan A:n kuvan oikeuksista olisi mahdollisesti maksettu A:lle. Kyse on huomattavasti korkeammasta summasta kuin nyt vaadittu 7.000 euroa.

110. Asiassa on riidatonta, että kuvakaappaus A:n nyt kyseessä olevasta valokuvasta on julkaistu Helsingin Sanomien verkkoartikkelissa 13.1.2021 ja että artikkeli ja siihen sisältyvä kuvakaappaus ovat edelleen saatavilla Helsingin Sanomien verkkosivuilla. Kuvakaappaus on siten ollut yleisön saatavilla yli kaksi vuotta. Sanoma Media on esittänyt, että kyse on uutisesta, jota on luettu vain harvoja kertoja ja jonka voidaan odottaa keräävän enää vain yksittäisiä näyttökertoja, jos niitäkään. Mitään selvitystä tästä ei kuitenkaan ole esitetty.

111. Markkinaoikeus toteaa, että asiassa esitettyjen Instagrampalvelun käyttöehtojen (Sanoma Median asiakirjatodiste 15 ja A:n asiakirjatodiste 20) sisällöstä ei ilmene, että A olisi käyttöehdot hyväksyessään antanut tämän asian vastaajana olevalle Sanoma Medialle tai sen kustantamalle Helsingin Sanomille oikeuden kuvakaappauksen ottamiseen valokuvastaan ja sen julkaisemiseen Helsingin Sanomien verkkoartikkelissa. Sanoma Median väitteellä Instagrampalvelun käyttöehtojen hyväksymisestä ei siten ole merkitystä arvioitaessa sen korvattavaksi tuomittavan hyvityksen määrää.

112. Asiassa esitetyn näytön perusteella ja asiaa kokonaisuutena arvioiden markkinaoikeus katsoo, että A:n hyvitysvaatimus on hyväksyttävä vaaditun mukaisena eli 7.000 euron suuruisena viivästyskorkoineen.

6 Oikeudenkäyntikulut

113. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä.

114. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan, jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan. Pykälän 2 momentin mukaan, mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti sovellettava, milloin asianosaisen vaatimus hyväksytään ainoastaan osaksi. Tällöin voidaan asianosaiselle kuitenkin tuomita täysi korvaus kuluistaan myös siinä tapauksessa, että hänen vaatimuksensa hyväksymättä jäänyt osa koskee ainoastaan harkinnanvaraista seikkaa, jolla ei ole sanottavaa vaikutusta asianosaisten oikeudenkäyntikulujen määrään.

115. Markkinaoikeus toteaa, että A:n esittämä hyvitysvaatimus on edellä katsotuin tavoin hyväksyttävä kokonaisuudessaan. A:n esittämät vahvistus- ja kieltovaatimukset on sen sijaan hyväksyttävä ainoastaan osittain tuomiolauselmasta tarkemmin ilmenevin tavoin muotoiltuina ja lisäksi ilman kiellolle asetettavaa sakon uhkaa. Kyse on näin ollen oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:ssä tarkoitetusta osavoittotilanteesta.

116. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n soveltamista koskevassa oikeuskäytännössä on vakiintuneesti annettu merkitystä muun ohella sille, kuinka suurelta ja keskeisiltä osin asianosaiset ovat voittaneet ja hävinneet asian, mihin seikkoihin oikeudenkäynnissä on keskitytty ja minkä kysymysten käsittelystä oikeudenkäyntikulut ovat pääosin aiheutuneet. Huomiota on kiinnitetty myös asian laatuun ja asianosaisten asemaan oikeudenkäynnissä.

117. Markkinaoikeus katsoo, että asian laatu ja laajuus huomioon ottaen A:n vahvistus- ja kieltovaatimusten hyväksymättä jääneillä osilla on erityisesti oikeudenkäyntikulujen määrän osalta vain vähäinen merkitys asiassa. Sanoma Media on näin ollen velvollinen korvaamaan A:n tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti.

118. A on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Sanoma Median korvaamaan hänen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulunsa kulujen osalta 2.353,26 eurolla ja palkkion osalta 108.479,25 eurolla eli yhteensä 110.832,51 eurolla viivästyskorkoineen.

119. Sanoma Media on paljoksunut A:n oikeudenkäyntikuluvaatimusta palkkion osalta siltä osin kuin se ylittää Sanoma Median oman palkkiovaatimuksen eli 101.115 euroa. Sanoma Median mukaan A:n asiamiesten tuntihinta on ollut liian korkea. A:n kuluista Sanoma Media on esittänyt, että vaatimukseen sisältyvien matkakulujen (yhteensä 123,26 euroa) olisi tullut sisältyä palkkioon.

120. Markkinaoikeus toteaa, että oikeudenkäyntikuluja koskevan erittelyn mukaan A:n oikeudenkäyntikuluvaatimus perustuu palkkion osalta noin 340 tunnin työmäärään ja arvonlisäverottomaan tuntihintaan, joka on vaihdellut 150 euron ja 395 euron välillä. Asian laatu ja laajuus huomioon ottaen erittelystä ilmeneviä tuntihintoja ei voida pitää kohtuuttomina. Asiassa ei ole myöskään perusteita hylätä A:n vaatimia matkakuluja, jotka koskevat markkinaoikeuden asiassa toimittamiin istuntoihin osallistumista. Sen sijaan A:n esittämä vaatimus oikeudenkäyntimaksun korvaamisesta on hyväksyttävä ainoastaan tässä asiassa määrättävän oikeudenkäyntimaksun eli 510 euron osalta 530 euron sijaan.

121. Edellä todetuin perustein Sanoma Media on velvoitettava korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut palkkion ja kulujen osalta yhteensä 110.812,51 eurolla viivästyskorkoineen.

Tuomiolauselma

Markkinaoikeus

1. vahvistaa, että Sanoma Media Finland Oy:llä ei ole ollut oikeutta valmistaa edellä tämän tuomion perustelukappaleessa 1 tarkoitetusta A:n tammikuussa 2021 Instagram-palvelussa julkaisemasta häntä esittävästä kuvasta kappaletta ja että Sanoma Media Finland Oy:llä ei ole oikeutta saattaa yleisön saataviin kyseisestä kuvasta valmistamaansa kappaletta Helsingin Sanomien verkkoversiossa verkkosivulla www.hs.fi 13.1.2021 julkaistussa artikkelissa, jonka otsikko on ”A hauskuutti seuraajiaan ja poseerasi lumesta tehdyn ’kolmannen veljen’ kanssa”;
   
   
2. kieltää Sanoma Media Finland Oy:tä jatkamasta kohdassa 1 tarkoitettua yleisön saataviin saattamista koskevaa menettelyä ja lisäksi määrää, että kohdassa 1 kuvatusta kuvasisällöstä Sanoma Media Finland Oy:n valmistaman kappaleen saattaminen yleisön saataviin kohdassa 1 mainitun verkkoartikkelin osana on lopetettava;
   
   
3. kieltää Sanoma Media Finland Oy:tä jatkamasta ja toistamasta kappaleen valmistamista kohdassa 1 kuvatusta kuvasisällöstä käytettäväksi kohdassa 1 mainitun verkkoartikkelin osana sekä kohdassa 1 kuvatusta kuvasisällöstä valmistamansa kappaleen yleisön saataviin saattamista kohdassa 1 mainitun verkkoartikkelin osana; sekä
   
   
4. velvoittaa Sanoma Media Finland Oy:n suorittamaan A:lle tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentin mukaisena hyvityksenä 7.000 euroa viivästyskorkoineen. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut markkinaoikeuden tuomion antamisesta.

Lisäksi markkinaoikeus velvoittaa Sanoma Media Finland Oy:n korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 110.812,51 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskoroa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut markkinaoikeuden tuomion antamisesta.

Markkinaoikeus hylkää kanteen muilta osin.

Markkinaoikeus hylkää Sanoma Media Finland Oy:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Muutoksenhaku

Muutosta tähän ratkaisuun saa hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 11.4.2023.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeuden ylituomari Jussi Karttunen sekä markkinaoikeustuomarit Pertti Lenkkeri ja Mirva Näsi.

Lainvoimaisuus

Lainvoimainen.