Päätös, josta valitetaan

Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 25.1.2021 (liitteenä)

Asian käsittely markkinaoikeudessa

Valitus

Vaatimukset

A, B ja C ovat vaatineet, että markkinaoikeus kumoaa valituksenalaisen päätöksen siltä osin, kun Suomea koskeva kansainvälinen rekisteröinti numero 1541599 DEEP PURPLE on hylätty luokan 9 tavaroiden osalta, ja palauttaa asian tältä osin Patentti- ja rekisterihallitukselle kansainvälisen rekisteröinnin hyväksymiseksi. Lisäksi valittajat ovat vaatineet, että markkinaoikeus velvoittaa Patentti- ja rekisterihallituksen korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa 1.500 eurolla.

Perusteet

Valituksenalaisessa päätöksessä on katsottu virheellisesti, että kansainvälisen rekisteröinnin numero 1541599 DEEP PURPLE luokassa 9 kattamat tavarat ”compact discs; video compact discs; audio cassettes; video cassettes; DVDs; digital music downloadable from the internet; digital music downloadable provided from mp3 internet websites” ovat samankaltaisia kuin aikaisemman EU-tavaramerkin numero 11772721 DEEP PURPLE luokassa 9 kattamat tavarat.

Kuluttajat eivät ostaessaan kansainvälisen rekisteröinnin kattamia tavaroita kohtaa aikaisemman EU-tavaramerkin kattamia tavaroita. Esimerkiksi CD-levyjen ostaja ei kohtaa mitään aikaisemman EU-tavaramerkin kattamia tavaroita niitä ostaessaan. Musiikkitallenteiden ostaja ei myöskään kohtaa pelejä tai tietokoneiden osia.

Tavaroiden samankaltaisuutta ei tulisi tulkita Suomessa eri tavalla kuin Euroopan unionin teollisoikeuksien virastossa (jäljempänä EUIPO) tai unionin yleisessä tuomioistuimessa on tulkittu.

Aikaisempi EU-tavaramerkki on rekisteröity EUIPO:n väitekäsittelyn jälkeen kyseisen merkin kattamille tavaroille nimenomaan sen vuoksi, että tavaroita ei ole katsottu samankaltaisiksi kuin erään sitä aikaisemman vakiintuneen tavaramerkin kattamat tavarat. Viimeksi mainitun vakiintuneen tavaramerkin kattamat tavarat ovat samoja kuin tässä asiassa kysymyksessä olevan kansainvälisen rekisteröinnin kattamat tavarat. Unionin yleinen tuomioistuin on antanut vuonna 2018 tuomion (unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 4.10.2018, T-344/16, Blackmore v EUIPO - C (DEEP PURPLE), EU:T:2018:648), jossa EUIPO:n väitekäsittelyratkaisua ei muutettu.

Aikaisempaa EU-tavaramerkkiä ei ole rekisteröity nyt kysymyksessä oleville luokan 9 tavaroille valittajien paremman oikeuden vuoksi. Patentti- ja rekisterihallitus on sivuuttanut edellä mainitun tuomion valituksenalaisessa päätöksessään.

Patentti- ja rekisterihallituksen lausunto

Aikaisemman EU-tavaramerkin ja myöhemmän kansainvälisen rekisteröinnin luokassa 9 kattamia tavaroita myydään keskivertokuluttajille samanlaisissa myyntipaikoissa, kuten elektroniikkaliikkeissä ja tavarataloissa. Merkkien kattamat tavarat sisältävät säilöttyä dataa joko ohjelmiston tai tallennusvälineen muodossa. Asiassa on erityisesti otettava huomioon, että merkkien käsittämät tavaraluettelot sisältävät erittäin samankaltaisia tavaroita kuten ”DVDs” ja ”DVD games” jotka ovat molemmat DVD-levyjä. Kokonaisuutena arvioiden vertailtavat tavarat ovat samankaltaisia.

Aikaisempi samanlainenkaan oikeus ei ole peruste myöhemmälle rekisteröinnille. Tavaroiden samankaltaisuus huomioon ottaen valittajien mainitsema vakiintunut tavaramerkki ei ole voinut tuoda parempaa oikeutta kansainvälisen rekisteröinnin kattamiin tavaroihin. Aikaisemman EU-tavaramerkin suoja-alaa on tullut tulkita sellaisena kuin se on riippumatta sen laajuuteen vaikuttaneista seikoista tai aikaisemman EU-tavaramerkin haltijan ja kansainvälisen rekisteröinnin hakijoiden suhteesta.

Valittajien lausuma

Valittajat ovat esittäneet muun ohella, että Patentti- ja rekisterihallitus ei ole antanut mitään selitystä sille, miksi sen linja tavaramerkkihakemusten käsittelyssä voisi poiketa samankaltaisuuden arvioinnin osalta EUIPO:n väiteosaston ja unionin yleisen tuomioistuimen linjasta.

Patentti- ja rekisterihallitus on markkinaoikeudessa esittänyt vain yhden väitetyn samankaltaisuuden verrattavien tavaraluetteloiden tavaroista eli kansainvälisen rekisteröinnin kattaman nimikkeen ”DVDs” ja aikaisemman EU-tavaramerkin kattaman nimikkeen ”DVD games” välillä. Kyse on kuitenkin toiminnallisesti eri tavaroista eikä niillä ole samoja käyttäjiä. Patentti- ja rekisterihallitus ei ole ottanut huomioon sitä, että kaupassa myytävä DVD-peli on valmis käytettäväksi suoraan tietokoneessa tai pelikonsolissa. Sen sijaan tallentavan formaatin DVD-levy vaati erityisen tallentavan laitteen tiedon tallettamiseksi. Tavaroilla on pääsääntöisesti eri käyttäjäkunta.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu ja oikeusohjeet

Asiassa on kysymys siitä, aiheuttaako kansainvälinen rekisteröinti numero 1541599 DEEP PURPLE sekaannusvaaran osin luokan 9 tavaroiden osalta aikaisemman hakemuksen perusteella rekisteröityyn EU-tavaramerkkiin numero 11772721 DEEP PURPLE.

Tavaramerkkilain 13 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan tavaramerkkiä ei rekisteröidä, tai jos se on rekisteröity, se on mitätöitävä, jos merkki aiheuttaa yleisön keskuudessa sekaannusvaaran sen vuoksi, että se on sama tai samankaltainen kuin aiempi tavaramerkki, joka on rekisteröity tai vakiintunut samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten.

Tavaramerkkilain 13 §:n 3 momentin 3 kohdan mukaan edellä 1 momentin
1–2 kohdassa aiemmalla tavaramerkillä tarkoitetaan EU-tavaramerkkiä tai
EU-tavaramerkkihakemusta, jonka hakemispäivä on aiempi tai jolla muuten on aiempi etuoikeus.

Tavaramerkkilain 92 §:n 1 momentin mukaan, kun Patentti- ja rekisterihallitus saa kansainväliseltä toimistolta ilmoituksen kansainvälisestä rekisteröinnistä, joka koskee Suomea, Patentti- ja rekisterihallitus tutkii, onko rekisteröinnin voimassaololle Suomessa estettä.

Tavaroiden vertailu

Kansainvälinen rekisteröinti kattaa luokassa 9 muun ohella seuraavat tavarat, joista tässä asiassa on kysymys: ”Compact discs; video compact discs; audio cassettes; video cassettes; dvds; digital music downloadable from the internet; digital music downloadable provided from mp3 internet websites”.

Aikaisempi EU-tavaramerkki kattaa seuraavat tavarat luokassa 9: ”Computer hardware and firmware; computer games; software for interactive games for computer, mobile phones and handheld devices; digital games, mobile phone games; DVD games; interactive software; computer chips and discs; computer software and computer programs; computer programs; computer games”.

Arvioitaessa merkkien kattamien tavaroiden samankaltaisuutta on otettava huomioon kaikki niiden väliseen yhteyteen liittyvät merkitykselliset tekijät. Näihin tekijöihin kuuluvat erityisesti tavaroiden luonne, käyttötarkoitus, käyttötavat ja se, kilpailevatko ne keskenään tai täydentävätkö ne toisiaan. Samankaltaisuusarvioinnissa merkityksellisiä tekijöitä ovat myös jakelukanavat, kohdeyleisö ja tavaroiden tavanomainen alkuperä.

Tavaroita voidaan pitää samoina, kun aikaisemman tavaramerkin kattamat tavarat sisältyvät myöhemmän merkin kattaman tavaran muodostamaan yleisempään nimikkeeseen, tai kun myöhemmän merkin kattamat tavarat kuuluvat aikaisemman merkin kattamaan tavaranimikkeeseen.

Valituksenalaisen päätöksen mukaan aikaisemman EU-tavaramerkin kattamat tavarat ovat samankaltaisia kansainvälisen rekisteröinnin kattamien tavaroiden kanssa siinä laajuudessa kuin Patentti- ja rekisterihallitus ei ole hyväksynyt kansainvälistä rekisteröintiä koskemaan Suomea. Valituksenalaisen päätöksen perusteluissa on lisäksi todettu, että aikaisempi EU-tavaramerkki kattaa esimerkiksi tavarat ”ohjelmistot; DVD-pelit; Tietokonelaitteet ja valmisohjelmistot”, joiden voidaan katsoa olevan samankaltaisia kansainvälisen rekisteröinnin kattamien tavaroiden ”compact discs, video compact discs, audio cassettes, dvds, digital music downloadable from the internet; digital music downloadable provided from mp3 internet websites” kanssa.

Patentti- ja rekisterihallitus on esittänyt markkinaoikeudessa, että kansainvälisen rekisteröinnin kattamia nyt kysymyksessä olevia tavaroita myydään keskivertokuluttajille samankaltaisissa myyntipaikoissa, kuten elektroniikkaliikkeissä ja tavarataloissa. Patentti- ja rekisterihallitus on esittänyt myös, että kummankin merkin kattamat tavarat sisältävät säilöttyä dataa joko ohjelmistojen muodossa tai tallennusvälineen muodossa. Lisäksi merkkien tavaraluettelot sisältävät erittäin samankaltaisia tavaroita, kuten ”dvds” ja ”DVD games”, jotka molemmat ovat DVD-levyjä.

Markkinaoikeus toteaa, että pelkästään sellaisten yleisluonteisten seikkojen perusteella, että tavaroita voidaan myydä tavarataloissa ja elektroniikkaliikkeissä tai että ne sisältävät säilöttyä dataa, ei vielä voida tehdä päätelmiä tavaroiden samankaltaisuudesta. Kansainvälisen rekisteröinnin kattamat tavarat ”audio cassettes” ja ”video cassettes” eivät myöskään sisällä dataa, kuten eivät välttämättä myöskään tavarat ”Compact discs”, ”video compact discs” tai ”dvds”. Tältä osin markkinaoikeus katsoo, että kansainvälisen rekisteröinnin yllä luetellut tavarat ovat ensisijaisesti tyhjiä tietovälineitä, kun niiden osalta kansainvälisen rekisteröinnin hakija ei ole täsmentänyt tietovälineiden sisältöä tavaramerkkiluokitukseen.

Markkinaoikeus katsoo, että kansainvälisen rekisteröinnin kattamat tavarat voidaan käsitellä kahdessa ryhmässä. Ensinnäkin tavaroiden ”compact discs; video compact discs; audio cassettes; video cassettes; dvds” voidaan katsoa muodostavan yhtenäisen ryhmän sillä perusteella, että ne ovat tietojen, videoiden tai kuvien taikka äänitteiden tallennusvälineitä. Näiden tavaroiden käyttötarkoituksena on tietojen, videoiden, äänitteiden tai kuvien tallentaminen niiden toistamista, siirtämistä tai säilytystä varten. Toisen yhtenäisen ryhmän muodostavat puolestaan kansainvälisen rekisteröinnin kattamat tavarat ”digital music downloadable from the internet; digital music downlodable provided from mp3 internet websites”, jotka koskevat internetistä ladattavaa musiikkia.

Aikaisemman EU-tavaramerkin kattamat tavarat ”computer chips and discs” voidaan näin ilmaistuna ymmärtää tarkoittavan tietokonesiruja ja kovalevyjä. Tietokoneiden kovalevyt ovat tietovälineitä ja ne voivat olla poistettavia, irrotettavia tai siirrettäviä. Aikaisemmassa EU-tavaramerkissä kyseisiä tavaroita ei ole tarkennettu enempää, joten markkinaoikeus katsoo niiden kattavan sekä esitallennetut että tyhjät tietovälineet.

Kansainvälinen rekisteröinti kattaa tavarat ”compact discs; video compact discs; dvds”. Myös nämä tavarat ovat tietovälineitä. Ottaen huomioon, että kansainvälisen rekisteröinnin hakija ei ole tarkentanut näiden tavaroiden sisältämää tietosisältöä, on mainittujen nimikkeiden katsottava kattavan sekä esitallennetut että tyhjät tietovälineet. Markkinaoikeus katsoo, että edellä mainittuja tavaroita on pidettävä samankaltaisina tavaroiden ”computer chips and discs” kanssa ottaen erityisesti huomioon, että ne ovat toisiaan korvaavia ja niitä myydään samoissa myyntipaikoissa, kuten elektroniikkaliikkeissä ja tavarataloissa. Myös tavaroiden valmistajat voivat olla samoja.

Kansainvälinen rekisteröinti kattaa myös tavarat ”audio cassettes; video cassettes”, jotka ovat magneettisia tietovälineitä. Vaikka näidenkään tavaroiden ei ole määritelty sisältävän ennalta tallennettua tietosisältöä, tavaroita verratessa aikaisemman EU-tavaramerkin kattamiin tavaroihin on kuitenkin otettava huomioon, ettei EU-tavaramerkkiä ole rekisteröity magneettisille tietovälineille. Markkinaoikeus katsoo, että audio- ja videokasetteja ei käytetä tietokoneiden yhteydessä, eivätkä ne ole myöskään korvaavia tai täydentäviä tallennusmuotoja verrattuna kovalevyihin. Tavaroita ”audio cassettes; video cassettes” on siten pidettävä erilaisina aikaisemman EU-tavaramerkin kattamiin tavaroihin nähden.

Kansainvälisen rekisteröinnin kattamat sähköisessä muodossa olevaa musiikkia tarkoittavat tavarat ”digital music downloadable from the internet; digital music downloadable provided from mp3 internet websites” ovat puolestaan perinteisten vinyyli- ja CD-levyjen muodossa myytävän musiikin elektronisia versioita. Sähköisessä muodossa olevan musiikin toistamiseen ja kuuntelemiseen tarvitaan ohjelmisto, jolla musiikkitiedosto voidaan toistaa. Kun otetaan huomioon, että aikaisempi EU-tavaramerkki kattaa muun ohella tietokoneohjelmistot ja ohjelmistot, markkinaoikeus katsoo näiden tavaroiden välisen suhteen olevan toisiaan täydentävä. Vaikka musiikkitallenteiden valmistajat ovatkin todennäköisesti eri tahoja kuin tietokoneohjelmistojen ja ohjelmistojen valmistajat, näillä tuotteilla voi olla samoja jakelukanavia ja niiden yleisö on yleensä sama sen vuoksi, että tuotteet ovat toisiaan täydentäviä. Näin ollen näitä tavaroita on pidettävä samankaltaisina.

Kohdeyleisö

Sekaannusvaaran kokonaisarvioinnissa on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan otettava huomioon asianomaisen tavararyhmän tavanomaisesti valistunut sekä kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen keskivertokuluttaja. On myös otettava huomioon se, että keskivertokuluttajan tarkkaavaisuusaste voi vaihdella asianomaisen tavararyhmän mukaan.

Markkinaoikeus toteaa, että nyt kysymyksessä olevien luokan 9 tavaroiden voidaan katsoa olevan suunnattuja suurelle yleisölle. Edellä todettu huomioon ottaen tässä asiassa merkityksellisen kohdeyleisön muodostaa kaikkien kysymyksessä olevien tavaroiden osalta suuri yleisö, joka koostuu tavanomaisen valistuneista sekä kohtuullisen tarkkaavaisista ja huolellisista keskivertokuluttajista.

Sekaannusvaaran kokonaisarviointi

Markkinaoikeus toteaa ensiksi, että Patentti- ja rekisterihallituksen velvollisuutena on ollut tutkia asia Suomen lainsäädännön nojalla. Rekisteriviranomaisen ei siten voida katsoa menetellen virheellisesti yksinomaan sillä perusteella, että sen tekemä tulkinta olisi poikennut unionin yleisen tuomioistuimen tekemästä tulkinnasta.

Vertailtavat merkit ovat samat, mistä seikasta osapuolilla ei myöskään ole ollut erimielisyyttä.

Sekaannusvaaran kokonaisarviointi merkitsee huomioon otettavien tekijöiden ja erityisesti tavaramerkkien samankaltaisuuden ja niiden tavaroiden samankaltaisuuden, joita varten nämä tavaramerkit on tarkoitettu, tiettyä keskinäistä riippuvuutta. Siten tässä arvioinnissa kyseisten tavaroiden vähäisen samankaltaisuuden saattaa korvata niitä varten tarkoitettujen tavaramerkkien merkittävä samankaltaisuus ja päinvastoin. Merkkien kattamilla tavaroilla on katsottava olevan sama kohdeyleisö. Kansainvälisen rekisteröinnin kattamien tavaroiden ”compact discs; video compact discs; dvds; digital music downloadable from the internet; digital music downloadable provided from mp3 internet websites” on edellä katsottu olevan samankaltaisia tiettyjen aikaisemman EU-tavaramerkin kattamien tavaroiden kanssa. Edellä todettu huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo merkkejä kokonaisuutena arvioiden, että merkkien välille aiheutuu sekaannusvaara tavaroiden ”compact discs; video compact discs; dvds; digital music downloadable from the internet; digital music downloadable provided from mp3 internet websites” osalta. Sen sijaan kansainvälisen rekisteröinnin kattamien edellä erilaisiksi katsottujen tavaroiden ”audio cassettes; video cassettes” ja aikaisemman EU-tavaramerkin kattamien tavaroiden välille ei aiheudu sekaannusvaaraa.

Johtopäätös

Kansainvälisen rekisteröinnin numero 1541599 DEEP PURPLE luokassa 9 kattamat tavarat ”compact discs; video compact discs; dvds; digital music downloadable from the internet; digital music downloadable provided from mp3 internet websites” ovat samankaltaisia kuin rekisteröinnin esteeksi asetetun EU-tavaramerkin numero 11772721 DEEP PURPLE kattamat tavarat. Merkkien välillä on siten tavaramerkkilain 13 §:ssä tarkoitettu sekaannusvaara ja valitus on tältä osin hylättävä. Muilta osin merkkien välillä ei ole sekaannusvaaraa.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Pykälän 2 momentin mukaan korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle.

Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että A, B ja C joutuvat itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan.

Lopputulos

Markkinaoikeus kumoaa Patentti- ja rekisterihallituksen 25.1.2021 tekemän päätöksen siltä osin, kun kansainvälistä rekisteröintiä numero 1541599 DEEP PURPLE ei ole hyväksytty koskemaan Suomea tavaroille ”audio cassettes; video cassettes” sekä palauttaa asian tältä osin Patentti- ja rekisterihallitukselle kansainvälisen rekisteröinnin hyväksymiseksi koskemaan Suomea.

Markkinaoikeus hylkää valituksen muilta osin.

Muutoksenhaku

Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 7 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Anne Ekblom-Wörlund, Jari Tiainen ja Tobias von Schantz (eri mieltä).

Huomaa

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Markkinaoikeustuomari von Schantz:

Olen pääasian osalta samaa mieltä kuin enemmistö. Oikeudenkäyntikulujen korvaamisen osalta lausun seuraavaa:

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Pykälän 2 momentin mukaan korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle.

Pykälän 1 momenttia koskevissa esitöissä (HE 29/2018 vp, s. 167) on todettu lähtökohtana olevan se, että jos päätöksen tehnyt viranomainen tai muu julkinen osapuoli häviää asian, se velvoitettaisiin korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut. Esitöistä käy edelleen ilmi, että asiassa annetun ratkaisun merkitystä arvioitaessa olisi kuitenkin aiheellista ottaa huomioon, että hallintoprosessissa ei läheskään aina ole yksiselitteisesti osoitettavissa voittajaa tai häviäjää, eikä oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta voi siten perustaa yksin voittaja-häviäjä -asetelmaan. Tuomioistuimen asiassa antama ratkaisu voi olla sisällöltään sellainen, että osapuolten on kohtuullista itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Pykälän 2 momenttia koskevissa esitöissä (HE 29/2018 vp, s. 167–168) on puolestaan tuotu esiin, että oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevassa ratkaisussa olisi kysymys kuluvastuun kohtuullisuuden kokonaisarvioinnista. Esitöistä käy myös ilmi, että esimerkiksi oikeusriidan luonne, osapuolen myötävaikutus asian selvittämiseen sekä asian ratkaisun oikeudellinen tai taloudellinen merkitys voitaisiin ottaa arvioinnissa huomioon. Jos oikeudenkäynnin tarve on aiheutunut viranomaisen selvästi lainvastaisesta ratkaisusta, olisi kohtuullista, että yksityinen asianosainen saa korvausta hänelle tästä aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi silloin, kun viranomainen on päätöstä tehdessään ylittänyt toimivaltansa tai kun kyse on selvästi harkintavallan väärinkäytöstä. Tulkinnanvarainen tai vähäinen virhe asian käsittelyssä ei välttämättä muodostaisi viranomaiselle korvausvelvollisuutta. Toisaalta viranomainen voitaisiin määrätä korvaamaan yksityisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut silloinkin, kun kyse ei varsinaisesti ole viranomaisen tekemästä virheestä.

Hallintolain 45 §:n 1 momentin mukaan päätös on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset. Säännöksen esitöissä on muun ohella todettu (HE 2002/72 vp s. 100), että perusteluvelvollisuudella on keskeinen merkitys asianosaisen oikeusturvan kannalta. Asianosaisen on saatava tietää, mitkä seikat ovat johtaneet häntä koskevan ratkaisun tekemiseen. Riittävät perustelut antavat edellytyksiä harkita muutoksenhaun tarvetta.

Mainituissa esitöissä on myös todettu (HE 2002/72 vp s. 100), että ensi asteen viranomaisen perusteluilla on merkitystä myös lainkäyttöviranomaisille. Hyvin perusteltu päätös helpottaa muutoksenhakuasian käsittelyä, kun tuomioistuimella on jo valmiina tiedossaan ne seikat, joiden perusteella viranomainen on ratkaissut asian. Samoin tuomioistuin saa perusteluista selville, mihin seikkoihin asian ratkaissut viranomainen on kiinnittänyt huomiota ja minkä merkityksen se on niille antanut.

Esitöissä on edelleen käynyt ilmi (HE 2002/72 vp s. 100), että perusteluvelvollisuuden kannalta merkitystä on ollut myös Euroopan yhteisön oikeudella. EU tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ainakin yksityisten oikeussubjektien kannalta merkittävät päätökset on perusteltava. Perusteluvelvollisuus konkretisoituu erityisesti silloin, kun yhteisön oikeutta koskeva päätös on yksityisen kannalta kielteinen tai jollain tavoin oikeuksia rajoittava.

EU tuomioistuimen oikeuskäytännöstä on käynyt ilmi, rekisteriviranomaisen on tavaramerkin rekisteröintihakemuksen hylätessään ilmoitettava päätöksessään päätelmänsä kunkin tavaramerkkihakemuksessa tarkoitetun tavaran ja palvelun osalta. Jos sama hylkäysperuste koskee tavaroiden tai palvelujen luokkaa tai ryhmää, perustelut voivat olla yhteiset kaikkien kyseessä olevien tavaroiden tai palvelujen osalta (tuomiot 15.2.2007, BVBA Management, Training en Consultancy, C-239/05, EU:C:2007:99, 38 kohta; ja 17.10.2013, C-597/12 P, Isdin v Bial-Portela, EU:C:2013:672, 26 ja 27 kohdat).

Valituksenalaisen päätöksestä on käynyt ilmi, että kansainvälisen rekisteröinnin on katsottu aiheuttavan sekaannusvaaran luokan 9 tavaroiden ” compact discs; video compact discs; audio cassettes; video cassettes; DVDs; digital music downloadable from the internet; digital music downloadable provided from mp3 internet websites” osalta samankaltaisia tavaroita varten rekisteröityyn aikaisempaan EU-tavaramerkkiin. Perusteluissa on lisäksi todettu, että aikaisempi EU-tavaramerkki kattaa esimerkiksi tavarat ”ohjelmistot; DVD-pelit; Tietokonelaitteet ja valmisohjelmistot”, joiden voidaan katsoa olevan samankaltaisia kansainvälisen rekisteröinnin kattamien tavaroiden ”compact discs, video compact discs, audio cassettes, dvds, digital music downloadable from the internet; digital music downloadable provided from mp3 internet websites” kanssa. Valituksenalainen päätös ei kuitenkaan ole sisältänyt perusteluja tavaroiden samankaltaisuudelle minkään tavararyhmän, tai yksittäisen tavaran osalta.

Vertailtavavat tavarat eivät ole olleet sillä tavalla ilmeisen samankaltaiset, että asianosaiset olisivat voineet valituksenalaisen päätöksen perusteella päätellä mitkä ne seikat ovat, joiden perusteella Patentti- ja rekisterihallitus on tehnyt johtopäätöksen niiden samankaltaisuudesta. Myöskään se, minkä yksittäisten tavaroiden välillä samankaltaisuus on katsottu vallitsevan, ei ole ollut ilmeistä.

Tämän johdosta katson, että valituksenalaisen päätös on ollut perusteluiltaan puutteellinen tavalla, joka on ollut omiaan vaikeuttamaan asianosaisen muutoksenhaun tarpeen arviointia, lisäämään oikeudenkäynnin tarvetta sekä vaikuttamaan valittajan oikeudenkäyntikulujen määrään. Kun otetaan huomioon tavarayhteyden keskeinen merkitys Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen lopputuloksen kannalta valituksenalaisilta osin sekä sen että, päätös on ollut tältä osin valittajien kannalta kielteinen, kyse ei ole ollut vähäisestä virheestä.

Ottaen lisäksi huomioon, että valitus on osin menestynyt katson, että mainittu perustelujen puutteellisuus on sellainen seikka, jonka vuoksi olisi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla kohtuutonta, jos valittajat joutuisivat pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Näin ollen velvoitan Patentti- ja rekisterihallituksen korvaamaan A:n, B:n ja C:n vaatimat määrältään kohtuulliset oikeudenkäyntikulut.