MAO:186/21

Päätös, josta valitetaan

Energiaviraston päätös 17.1.2020 asiassa dnro 173/420/2015 (liitteenä)

Asian tausta

Tuuliwatti Oy on 28.1.2015 tehnyt Energiavirastolle tutkintapyynnön Tornionlaakson Sähkö Oy:n epäillyistä sähkömarkkinalainsäädännön vastaisista menettelytavoista sähköntuotannon siirtohinnoittelussa ja verkkoon pääsyssä.

Energiavirasto on 17.1.2020 tekemällään päätöksellä asiassa dnro 173/420/2015 katsonut, että Tornionlaakson Sähkö Oy on menetellyt sähkömarkkinalain sekä sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain (valvontalaki) vastaisesti toiminnassaan sähköverkon haltijana.

Edellä mainitun päätöksen mukaan Tornionlaakson Sähkö Oy on toiminut sähkömarkkinalain mukaisesti muun ohella myydessään kohtuullista korvausta vastaan sähkön siirto- ja jakelupalveluja suurjännitteisessä jakeluverkossaan. Energiavirasto on samassa päätöksessä velvoittanut Tornionlaakson Sähkö Oy:n ryhtymään toimenpiteisiin päätöksessä tarkemmin kuvatuilla tavoilla. Päätöksen mukaan korjaavat toimenpiteet on tullut toteuttaa ja esittää Energiavirastolle kolmen kuukauden kuluessa päätöksen antamisesta.

Tuuliwatti Oy on 30.10.2020 jakautunut yhtiöiksi Gigawatti Oy ja Tuulivoltti Oy. Tuulivoltti Oy:n liiketoiminta on siirtynyt 31.10.2020 Tornio Kitkiäisvaara Tuuli Ky:lle.

Tornionlaakson Sähkö Oy:n sähköverkkotoiminta on siirtynyt TLS Verkko Oy:lle 1.1.2021.

Asian käsittely markkinaoikeudessa

Valitus

Vaatimukset

Tornio Kitkiäisvaara Tuuli Ky on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa valituksenalaisen päätöksen valituksessa virheelliseksi katsotuilta osin ja palauttaa asian Energiaviraston uudelleen käsiteltäväksi sekä velvoittaa Energiaviraston korjaamaan virheellisen menettelynsä. Valittaja on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Energiaviraston korvaamaan valittajan arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 54.995,00 eurolla viivästyskorkoineen.

Perustelut

Valittajalla on asiassa asianosaisasema. Valituksenalainen päätös koskee valittajan oikeuksia, jotka perustuvat sähkömarkkinalainsäädäntöön ja joiden täysimääräisen toteutumisen Energiavirasto on velvollinen valvovana viranomaisena varmistamaan. Valituksenalainen päätös vaikuttaa valittajan etuihin Tornionlaakson Sähkö Oy:n verkkoa käyttävänä sähköntuotantoasiakkaana, ja asialla on huomattavat taloudelliset vaikutukset valittajalle.

Energiavirasto on tehnyt valituksenalaisessa päätöksessään virheen katsoessaan, ettei suurjänniteverkon myynti- ja hintaehtojen julkaisematta ja vahvistamatta jättäminen ennen niiden käyttöönottoa ole automaattisesti johtanut siihen, että Tornionlaakson Sähkö Oy on perinyt maksuja virheellisesti ja että perityt maksut tulisi palauttaa valittajalle. Tämän virheen seurauksena valittajalle on jäänyt palauttamatta suurjänniteverkon tuotannon siirtomaksuja, jotka Tornionlaakson Sähkö Oy on perinyt sähkömarkkinalain ja valvontalain vastaisesti.

Tornionlaakson Sähkö Oy ei ole hakenut vahvistettaviksi 110kV-sähköverkossa vuosina 2014–2016 sähköntuotannolle soveltamiaan siirtopalvelun ehtoja valvontalain 10 §:n edellyttämällä tavalla ennen niiden käyttöönottoa. Soveltamalla edellä mainittuja ehtoja ja niihin perustuvia maksuja ajanjaksolla 5.5.2014–31.12.2015 ja uudelleen 1.1.2016 alkaen Tornionlaakson Sähkö Oy on ottanut siirtopalvelunsa ehdot käyttöön ennen niiden vahvistamista ja tällä tavoin perinyt asiakkailtaan maksuja virheellisesti.

Energiavirasto on tehnyt valituksenalaisessa päätöksessään virheen katsoessaan, että Tornionlaakson Sähkö Oy on perinyt kohtuullisen korvauksen myydessään sähkön siirto- ja jakelupalveluita suurjännitteisessä jakeluverkossaan. Energiavirasto on tehnyt virheen myös, kun se ei ole arvioinut Tornionlaakson Sähkö Oy:n sähköntuotannon siirtomaksun hinnankorotuksen salaamista, ennalta-arvattomuutta ja moninkertaisuutta sähkömarkkinalain 21 §:n nojalla. Tornionlaakson Sähkö Oy:n 19.3.2014 tekemä 110kV-suurjännitteisen verkon sähköntuotannon siirtomaksun hinnankorotus, joka on salattu liittymisvaiheessa, on ollut ennalta-arvaamaton ja kohtuuton. Hinnankorotus on lisäksi johtanut moninkertaiseen hintatasoon verrattuna Tornionlaakson Sähkö Oy:n aikaisempiin vastaaviin hintoihin vuosilta 2010–2013 ja verrattuna vertailukelpoisten verkonhaltijoiden hintatasoon. Virasto on tehnyt edelleen virheen, kun se ei ole määrännyt Tornionlaakson Sähkö Oy:tä palauttamaan valittajalle tältä osin kohtuuttomia maksuja.

Valittajan ja Tornionlaakson Sähkö Oy:n välinen liittymissopimus on astunut voimaan 15.1.2013. Valittajalle on ensimmäistä kertaa toimitettu tiedoksi Tornionlaakson Sähkö Oy:n 110kV-suurjänniteverkon tuotannon siirtohinnasto sähköpostitse verkkopalvelusopimusluonnoksen ohessa vasta 19.3.2014 eli yli vuosi liittymissopimuksen allekirjoittamisen jälkeen. Tornionlaakson Sähkö Oy on täysin yllättäen nostanut sähköntuotannon siirtohintoja sähkömarkkinalain vastaisella tavalla yli nelinkertaiseksi vuodelle 2014 vuodesta 2013. Valittaja on tällöin jo tehnyt alueelle merkittävät investoinnit, ja Kitkiäisvaaran tuulipuiston rakentaminen on aloitettu, eikä tuulivoimapuistoon uponneita kustannuksia ole enää ollut mahdollista saada takaisin. Osapuolten välinen verkkopalvelusopimus on astunut voimaan 5.5.2014 ja päättynyt 31.12.2015. Valittaja ei ole hyväksynyt Tornionlaakson Sähkö Oy:n esittämää uutta sopimusta, mutta on ollut käytännössä pakotettu maksamaan Tornionlaakson Sähkö Oy:lle sen perusteella toimittamat laskut 1.1.2016 jälkeenkin.

Tornionlaakson Sähkö Oy:n sähköntuotannon siirtomaksun korotuksen sähkömarkkinalain vastaisuutta osoittaa sekin, ettei yhtiö ole samaan aikaan, kun se on nostanut sähköntuotannon siirtomaksua, nostanut muiden asiakasryhmien hintatasoa. Hinnankorotus on siten ollut valittajaa syrjivää.

Energiavirasto on tehnyt valituksenalaisessa päätöksessään virheen katsoessaan, että Tornionlaakson Sähkö Oy on toiminut sähkömarkkinalain ja valtioneuvoston sähkömarkkinoista antaman asetuksen mukaisesti, kun Tornionlaakson Sähkö Oy ei ole soveltanut mainituissa säädöksissä tarkoitettua kattohintaa suurjännitteisessä jakeluverkossaan. Tältäkin osin Energiavirasto on tehnyt lisäksi virheen, kun se ei ole määrännyt Tornionlaakson Sähkö Oy:tä palauttamaan valittajalle virheellisesti perittyjä ja kattohinnan ylittäneitä maksuja.

Valittajan liittymis- ja siirtosopimuksen sekä laajemman kokemuksen perusteella 110kV-suurjännitteisessä sähköverkossa sähköntuotannon siirtomaksun viitehintana on toimialalla vakiintuneesti sovellettu niin sanottua sähköntuotannon siirtomaksun kattohintaa 0,07 stn/kWh tai noudatettu kantaverkonhaltija Fingrid Oyj:n julkista hintaa (enintään 1,2 euroa/MWh) referenssihintana. Valittajalle ei ole missään vaiheessa ennen hinnaston toimittamista 19.3.2014 ilmoitettu, että Tornionlaakson Sähkö Oy:n sähköntuotannon siirron hinnoittelu poikkeaisi edellä mainituista alalla vakiintuneista tasoista olennaisesti ja huomattavasti tai olisi moninkertainen mihin tahansa muuhun vertailukelpoiseen verkonhaltijaan nähden. Valittaja ei myöskään ole voinut ennalta laskea tulevien verkkopalvelujen hintaa.

Absoluuttisesti mitattuna Tornionlaakson Sähkö Oy:n tuotannon siirtotariffi on ollut Fingrid Oyj:n sähköntuotannon siirtohintaan nähden jopa 100-kertainen puiston käynnistyessä, ja täydessä toiminnassa ero voi olla jopa viisin- tai kuusinkertainen. Tornionlaakson Sähkö Oy:n tuotannon siirtohinta on puolestaan noin viisinkertaisesta yhdeksänkertaiseen verrattuna muihin jakeluverkonhaltijoihin, joiden kanssa valittajalla on sopimussuhde. Hintatasojen erot eri vuosien välillä ovat täysin suhteettomat ja kestämättömät asiakkaan kannalta.

Edellä mainitut valituksenalaisen päätöksen virheet on korjattava siten, että Tornionlaakson Sähkö Oy on velvoitettava palauttamaan valittajalle siltä perityt kohtuuttomat ja virheelliset maksut.

Energiaviraston lausunto

Vaatimukset

Energiavirasto on vaatinut ensisijaisesti, että markkinaoikeus jättää valituksen tutkimatta ja toissijaisesti hylkää valituksen.

Perustelut

Valittajalla ei ole asiassa valitusoikeutta. Valittajalla on toissijainen, korkeintaan taloudellinen intressi asiassa.

Valituksenalainen päätös on kohdistettu Tornionlaakson Sähkö Oy:öön, ja päätöksessä on velvoitettu tätä yhtiötä korjaamaan toimintaansa siltä osin, kun se on ollut sähkömarkkinalain vastaista. Valittaja toimii asiassa Tornionlaakson Sähkö Oy:n tuotantoasiakkaana yhtiöiden kesken 15.1.2013 laaditun liittymissopimuksen nojalla. Energiaviraston menettelyssä valittaja on ollut valvontalain 29 §:n mukaisesti tutkintapyynnön tekijä, eli aloitteen tekijä Energiaviraston tutkinnalle. Asianosainen Energiaviraston päätöksessä on Tornionlaakson Sähkö Oy, jonka menettelyn sähkömarkkinalain mukaisuudesta on ollut kysymys asiaa Energiavirastossa käsiteltäessä. Sen sijaan virasto on yksiselitteisesti todennut, että sopimukseen liittyviin kysymyksiin ei tutkinnassa ole otettu kantaa. Tosiasiallisesti asiassa on kysymys siitä, että valittaja hakee jälkikäteen oikeutusta yhtiön itsensä puutteellisin tiedoin tai epäedullisin sopimusehdoin laatimalleen sopimukselle Tornionlaakson Sähkö Oy:n kanssa.

Energiavirasto on erikseen ratkaissut valittajan asianosaisuuden omassa menettelyssään. Tämä Energiaviraston valittajan asianosaisuutta koskeva päätös, joka on annettu tiedoksi samaan aikaan Tornionlaakson Sähkö Oy:lle annettujen päätösten kanssa 17.1.2020, on lainvoimainen. Valittaja on siis tyytynyt siihen, että yhtiö ei ole asianosainen Energiaviraston menettelyssä Tornionlaakson Sähkö Oy:tä koskevissa asioissa.

Valituksessa viitatut valittajan oikeudet eivät ole sellaisia subjektiivisia oikeuksia, joiden perusteella valittajan tulisi olla asianosainen tai joiden perusteella valittajalla olisi muutoin valitusoikeus asiassa. Kysymyksessä on verkonhaltijalle asemansa puolesta asetetuista niin sanotuista yleisistä velvollisuuksista, jotka koskevat tasapuolisesti kaikkia verkonhaltijan asiakkaita. Energiaviraston valvontatoimenpiteet varmistavat näin ollen kaikkien verkonhaltijan asiakkaiden kuten myös valittajan oikeuksien toteutumisen valvontatoiminnassaan. Energiavirasto on täyttänyt velvollisuutensa ottamalla valituksenalaisen asian tutkittavakseen, minkä lisäksi virasto on päätöksessään velvoittanut Tornionlaakson Sähkö Oy:n korjaamaan toimintansa siltä osin, kuin yhtiö on toiminut sähkömarkkinalain vastaisesti ja kun otetaan huomioon viraston toimivalta asiassa. Edelleen asiaa on selvitetty erittäin perusteellisesti Energiaviraston menettelyssä kuulemalla valittajaa ja ottamalla huomioon valittajan lukuisat oma-aloitteiset selvitykset.

Valittaja ei ole nyt kyseessä olevassa asiassa myöskään Euroopan unionin sähkömarkkinoita koskevan lainsäädännön mukaisessa osapuolen asemassa yhtiön aseman tai asian laadun johdosta.

Joka tapauksessa valitus on hylättävä. Valvontalain mukaisesti Energiavirastolla on harkintavaltaa siinä, tuleeko virheellisesti peritty maksu palauttaa. Näin ollen ei missään tilanteessa ole valittajan esittämällä tavalla automaatio, että virheellisesti perityt maksut velvoitetaan palautettavaksi. Tornionlaakson Sähkö Oy on lisäksi osittain korjannut toimintaansa oma-aloitteisesti. Viraston harkintaan jää muun ohella maksujen palauttamisen kohtuullisuus sekä asiakkaan että verkonhaltijan näkökulmasta.

Asiassa on otettava huomioon, että siirtomaksujen periminen perustuu osapuolten väliseen sopimukseen, jonka valittaja on hyväksynyt. Valittaja on hyväksynyt sen, että ehdoista sovitaan erikseen ja että siirtohinnat ilmoitetaan yhtiölle Tornionlaakson Sähkö Oy:n jälkikäteisellä ilmoituksella. Vaikka tällainen toiminta on ollut sähkömarkkinalain vastaista, valittaja on sen hyväksynyt ja asemansa puolesta yhtiön on täytynyt tietää menettelyn virheellisyys. Kysymyksessä on siten viime kädessä yhtiöiden välinen sopimusriita, johon Energiavirastolla ei ole toimivaltaa puuttua.

Olisi kohtuutonta, että verkonhaltija tässä tapauksessa joutuisi palauttamaan virheellisesti perityt siirtomaksut valittajan vaatimalla tavalla, kun valittaja on hyödyntänyt Tornionlaakson Sähkö Oy:n verkkopalvelua katkeamattomasti. Tuotannon liittäminen suurjännitteiseen jakeluverkkoon aiheuttaa jossain määrin myös haittaa verkolle ja tuo kustannuksia verkonhaltijalle. Mikäli siirtomaksut palautettaisiin, koituisi tästä valittajalle perusteetonta etua suhteessa verkonhaltijaan, ja lisäksi nämä kustannukset vyöryisivät verkon muille käyttäjille. Mikäli siirtomaksut palautettaisiin, joutuisivat viime kädessä Tornionlaakson Sähkö Oy:n muut asiakkaat maksamaan valittajan Tornionlaakson Sähkö Oy:n jakeluverkkotoiminnalle aiheuttamia kustannuksia.

Perittyjen maksujen valittajan vaatimalla tavalla palauttamisen edellytyksenä on, että maksuja olisi tosiasiallisesti ja yksiselitteisesti osoitettu perityn virheellisesti. Viraston selvityksissä ei ole ilmennyt, että valittajalta olisi perusteettomasti peritty siirtomaksuja, vaikka menettely hintojen sopimisesta onkin ollut lain vastainen. Valituksenalaisesta päätöksestä ilmenevällä tavalla Energiavirasto on katsonut, että esimerkiksi vertailu toisten verkonhaltijoiden tai kantaverkonhaltijan hintatasoon ei ole riittävä peruste liikaa perittyjen maksujen osoittamiselle jokaisen verkon erityispiirteiden johdosta. Virasto on päätöksessään myös todennut, että se voi erillisenä valvonta-asiana selvittää Tornionlaakson Sähkö Oy:n muilta asiakkailtaan perimiä siirtomaksuja, mikäli virasto katsoo sen aiheelliseksi.

Sähkömarkkinalain 21 §:n mukaista siirtohinnan kohtuullisuutta valvotaan sähkömarkkinalain 24 §:n 2 momentin perusteella valvontajaksoittain kohtuullisen hinnoittelun valvontamenetelmien mukaisesti. Tornionlaakson Sähkö Oy on ollut alijäämäinen kolmannella valvontajaksolla, jonka ajankohtaan valituksen väite sijoittuu. Nyt kyseessä olevaan Tornionlaakson Sähkö Oy:n hinnankorotuksiin ei myöskään sovellu vasta 25.8.2017 sähkömarkkinalakiin tehty muutos, jossa on säädetty sähkönsiirron ja sähkönjakelun maksujen korottamisen rajoista. Valittaja on myös osin esittänyt sellaisia väitteitä, joihin Energiavirastolla ei ole toimivaltaa ottaa kantaa.

Energiavirasto on kattavasti käynyt läpi Tornionlaakson Sähkö Oy:n hinnoitteluperiaatteita, eikä asiassa ole käynyt ilmi, että asiakasryhmää, johon valittaja kuuluu, olisi syrjitty. Sähkömarkkinalaki ei määrää, että hinnankorotuksia tulisi kohdistaa jokaisen korotuksen yhteydessä samassa suhteessa kaikkiin asiakasryhmiin. Kustannusvastaavuuden perusteella joihinkin asiakasryhmiin voi kohdistua suurempia tai pienempiä hinnankorotuspaineita. Energiavirasto ei myöskään tee vertailua verkonhaltijoiden välillä arvioidessaan verkonhaltijan hinnoittelua tai muutakaan toimintaa. Valvontatoimenpiteet kohdistuvat vain ja ainoastaan yksittäisen verkonhaltijan toiminnan sähkömarkkinalainmukaisuuden varmistamiseen ja kyseisen yhtiön oman hinnoittelun kohtuullisuuden valvontaan. Etenkään suurjännitteisessä jakeluverkossa ei myöskään ole vertailukelpoisia verkkoja. Edelleen valittaja on tältäkin osin itse suostunut menettelyyn, jonka mukaan Tornionlaakson Sähkö Oy:n siirtohinta lasketaan erikseen ja sen hyväksyy Tornionlaakson Sähkö Oy:n hallitus.

Sähkömarkkinalain 56 §:n 2 momentin ja sähkömarkkina-asetuksen 5 §:n hintakattosäännökset ovat soveltuneet suurjännitteiseen jakeluverkkoon vasta 22.2.2019 sähkömarkkinalain muutoksella. Sähkömarkkinalain 56 §:n 2 momentissa mainittua valtioneuvoston asetusta sähköntuotannon jakelumaksuista jakeluverkoissa ja suurjännitteisissä jakeluverkoissa ei ole myöskään vielä annettu.

Yksittäisten asiakkaiden siirtomaksujen tai niiden osan palauttaminen asiakkaalle tarkoittaisi voimassa olevasta hinnoittelun kohtuullisuuden valvonnasta poikkeamista ja asiakaskohtaisen kohtuullisen hinnan määrittämistä. Tämä on systematiikaltaan vastoin voimassa olevaa sähkömarkkinalainsäädäntöä ja Energiaviraston hallintokäytäntöä sekä tarkoittaisi päällekkäistä valvontaa hinnoittelun kohtuullisuudelle. Kyseinen käytäntö tarkoittaisi myös käytännössä verkonhaltijoille velvoitetta siirtyä asiakaskohtaisiin hintoihin. Tällaiset vaatimukset ovat sähkömarkkinalainsäädännön vastaisia.

Kyse on ilmeisen perusteettomasta oikeudenkäynnistä, kun valittajalla ei ole valitusoikeutta. Näin ollen ei voida katsoa olevan kohtuutonta, että valittaja pitää oikeudenkäyntikulut vahinkonaan. Kokonaisharkinnassa on lisäksi huomattava, että valittaja on vaikeuttanut ja pitkittänyt asian käsittelyä kohtuuttomasti muun muassa lukuisilla ylimääräisillä kirjelmillä, asiakirjapyynnöillä ja vastaavilla asian käsittelyn pitkittymiseen ja ylimääräisiin kuulemiskierroksiin johtaneilla toimenpiteillä. Energiavirasto ei myöskään ole valituksenalaista päätöstä tehdessään ylittänyt toimivaltansa tai selvästi käyttänyt väärin harkintavaltaansa.

Vastaselitys

Valittaja on esittänyt, että valituksenalainen päätös vaikuttaa välittömästi sen energiamarkkinalainsäädäntöön perustuviin oikeuksiin, joita ovat erityisesti oikeus saada siirtopalveluja ennalta julkaistuin ohjein ja hinnoin, oikeus saada siirtopalveluja Energiaviraston vahvistamin ehdoin ja oikeus saada verkkopalveluja kattohinnan mukaisesti. Vaikutukset ovat suoria, välittömiä ja oikeudellisia, koska Tornionlaakson Sähkö Oy perii maksuja monopoliasemansa turvin asiakkaaltaan vastoin lain säännöksiä ilman, että valittajalla olisi mahdollisuuksia vaikuttaa tähän. Energiaviraston toimivaltaan ja tehtäviin on laissa säädetty tällaisiin menettelytapoihin puuttuminen.

Valittaja on pyytänyt Tornionlaakson Sähkö Oy:n suurjänniteverkon tuotannonsiirtotariffia useaan otteeseen nähtäväksi ennen liittymissopimuksen ja verkkopalvelusopimuksen allekirjoittamista. Vastoin sähkömarkkinalain edellytyksiä suurjänniteverkon tuotannonsiirron hinnastoa ei kuitenkaan ole saatu nähtäville. Energiavirasto ei ole selvittänyt Tornionlaakson Sähkö Oy:n suurjänniteverkon tuotannon siirron aiempaa hintatasoa, eikä ole arvioinut sen merkitystä asiassa, vaikka sen selvittämistä on Energiavirastolta nimenomaisesti pyydetty ja vaikka mainitussa suurjänniteverkossa on ollut tuotannonsiirtoasiakkaita jo ennen liittymisneuvotteluja valittajan kanssa. Energiavirasto ei ole huolehtinut asian riittävästä ja asianmukaisesti selvittämisestä.

Valittaja ei ole hyväksynyt menettelyä maksujen perimisestä. Kysymys on sähkömarkkinalainsäädännön vastaisesta menettelystä ja valvontalain 9 §:n mukaisesta tilanteesta, jossa verkonhaltija on perinyt virheellisesti maksuja. Tornionlaakson Sähkö Oy on useita vuosia rikkonut useita eri sähkömarkkinalainsäädännön vaatimuksia, mikä korostaa menettelyn erityistä moitittavuutta ja Energiaviraston velvollisuutta puuttua menettelyyn tarpeeksi voimakkailla korjaavilla toimenpiteillä.

Energiaviraston hinnoittelun kohtuullisuutta koskevan näkemyksen hyväksyminen merkitsisi käytännössä sitä, että verkonhaltijan olisi sallittua kerätä esim. 90 prosenttia valvontamallin sallimasta liikevaihdostaan yhden asiakkaan tariffeista ja loput 10 prosenttia esimerkiksi loppujen 10.000 samanlaisen asiakkaan tariffeista niin kauan, kuin sen hinnoittelu pysyy valvontamallin mukaisen kohtuullisen tuoton rajoissa. Energiaviraston valvontamallin mukaan Tornionlaakson Sähkö Oy:n alituottoisuudella ei ole mahdollista osoittaa sitä, että Tornionlaakson Sähkö Oy:n tariffit täyttävät EU:n ja kansallisten säännösten edellyttämät syrjimättömyyden, tasapuolisuuden, kohtuullisuuden ja kustannusvastaavuuden vaatimukset. Energiaviraston näkemyksen hyväksyminen merkitsi näin ollen sitä, että mainituilla säännöksillä ei olisi mitään merkitystä.

Tornionlaakson Sähkö Oy on sähkömarkkinalain mukainen jakeluverkonhaltija, koska sillä on hallussaan suurjännitteistä jakeluverkkoa, jossa se harjoittaa luvanvaraista sähköverkkotoimintaa. Sähkömarkkina-asetuksen 5 §:n 2 momentissa on säädetty juuri jakeluverkonhaltijoita velvoittavasti, että sähköntuotannolta veloitettu siirtomaksu ei saa ylittää keskimäärin 0,07 senttiä kilowattitunnilta vuodessa. Tornionlaakson Sähkö Oy:n olisi tullut sähkömarkkina-asetuksen 5 §:n 2 momentin sisältämää säännöstä sähköntuotannon siirtotariffien kattohinnasta kaikissa tariffeissaan.

Kuultavan lausunto

Tornionlaakson Sähkö Oy ja TLS Verkko Oy ovat esittäneet valituksen ja vastaselityksen johdosta, että yksikään sähköverkkoyhtiö ei voi ylittää sitä yksilöllisesti koskevaa ja sen omaan sähköverkon nykykäyttöarvoon perustuvaa kohtuullista tuottoa. Näin ollen ei voi myöskään olla olemassa 110 kV-sähköverkkoa koskevaa sähkön siirron referenssi- tai viitehintaa. Tuulivoiman tuottajat saavat lisäksi tuottamastaan sähköstä kolminkertaisen hinnan verrattuna markkinahintaan.

Tornionlaakson Sähkö Oy ei ole missään vaiheessa perinyt sellaisia suurjännitteisen jakeluverkon siirtohintoja, jotka olisivat ylittäneet kohtuullisen tuoton. Tornionlaakson Sähkö Oy:n koko verkkotoiminta on ollut kaikilla valvontajaksoilla vuodesta 2005 alkaen runsaasti alijäämäinen. Tornionlaakson Sähkö Oy on siten toiminut verkkotoiminnan hinnoittelun osalta sähkömarkkinalain vaatimusten mukaisesti.

Tornionlaakson Sähkö Oy ei myöskään ole perinyt virheellisiä siirtomaksuja Tuuliwatti Oy:ltä tai keneltäkään muultakaan sähkön siirtopalveluja tarvitsevalta.

Tornionlaakson Sähkö Oy:n suurjännitteisen jakeluverkon laajentamiseen ja vahvistamiseen on vuotta 2013 edeltävällä kymmenvuotiskaudella investoitu noin 20 miljoonaa euroa. Verkon jälleenhankinta-arvo oli noussut runsaaseen 55 miljoonaan euroon, ja nykykäyttöarvo on yli 33 miljoonaa euroa. Tornionlaakson Sähkö Oy ei ole tehnyt siirtopalvelumaksujen korotuksia suurjännitteisen jakeluverkon siirtotariffeihin edeltäneellä 14 vuoden kaudella. Siirtopalvelumaksujen korotus on tehty kerralla ennen Kitkiäisvaaran tuulipuiston liittymistä Tornionlaakson Sähkö Oy:n jakeluverkkoon, ja korotus on kohdistunut kaikkiin Tornionlaakson Sähkö Oy:n suurjännitteiseen jakeluverkkoon liittyneisiin. Tornionlaakson Sähkö Oy:n ja Tuuliwatti Oy:n väliseen liittymissopimukseen on kirjattu ehto siitä, että sähkön siirrosta ja maksusta sovitaan erikseen verkkopalvelusopimuksessa asiakkaan ja Tornionlaakson Sähkö Oy:n välillä. Näin ollen Tuuliwatti Oy on tiennyt, että tariffi lasketaan kohtuullisen tuoton sallimissa rajoissa.

Tuuliwatti Oy:n Kitkiäisvaaran tuulipuiston liittämisen jälkeenkin Tornionlaakson Sähkö Oy:n suurjännitteisessä jakeluverkossa vuotuinen sähkön siirron määrä on ollut ja on edelleen alhainen verkon nykykäyttöarvoon ja operatiivisiin kustannuksiin verrattuna. Korkeista kustannuksista ja pienestä sähkön siirtomäärästä johtuen tariffin keskihinta on korkeampi kuin sähköverkoissa, joissa on moninkertaiset siirtomäärät Tornionlaakson Sähkö Oy:n siirtomääriin nähden. Sähkön siirtomaksujen kertakorotuksen suuruutta sääntelevä muutos on tullut sähkömarkkinalakiin vasta vuonna 2017.

Sähkömarkkinalain 56 §:n 2 momentti ei koske suurjännitteistä jakeluverkkoa. Jakeluverkko on sähköverkkoa, jonka nimellisjännite on pienempi kuin 110kV. Tuuliwatti Oy on liittynyt Tornionlaakson Sähkö Oy:n suurjännitteiseen jakeluverkkoon. Sähkömarkkinalain 56 §:n 2 momentissa mainittua valtioneuvoston asetusta sähköntuotannon jakelumaksuista jakeluverkoissa ja suurjännitteisissä jakeluverkoissa ei ole myöskään vielä annettu. Myöskään sähkömarkkina-asetuksen 5 §:n 2 momentissa säädetty hintakattosäännös ei koske Tornionlaakson Sähkö Oy:n tai minkään muunkaan yhtiön suurjännitteistä sähköverkkoa.

Muut kirjelmät

Valittaja on esittänyt, että todennäköisesti mitkään Tornionlaakson Sähkö Oy:n vanhat investoinnit eivät ole liittyneet Tornionlaakson Sähkö Oy:n suurjänniteverkon siihen osaan, johon valittaja on liittynyt, tai ylipäätään valittajaan. Kyse on ollut todennäköisesti sähkömarkkinalain 19 §:n mukaisista Tornionlaakson Sähkö Oy:n verkon kehittämisvelvollisuuden alaisista investoinneista, jotka tulee kattaa tasapuolisesti kaikilta verkkoa käyttäviltä asiakkailta perittävillä siirtomaksuilla.

Alituotolla tai Tornionlaakson Sähkö Oy:n hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnilla kokonaisuutena ei ole nyt kyseessä olevan tuotannon siirron hinnankorotus- ja hintakattoasian arvioinnissa merkitystä. Koko Tornionlaakson Sähkö Oy:n sähköverkolle tai sen

110kV-suurjännitteiselle jakeluverkolle valvontamallin mukaan sallittavan tuoton määrällä ei ole merkitystä asiassa arvioitaessa sitä, onko Tornionlaakson Sähkö Oy noudattanut tuotannon siirron hinnoittelussa muita hinnoittelulle asetettuja vaatimuksia, kuten tasapuolisuus, kustannusvastaavuus ja kohtuullisuus. Merkitystä on sillä, miten ja miltä asiakkailta Tornionlaakson Sähkö Oy tämän tuoton kerää.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Valituksen tutkiminen

Kysymyksenasettelu ja sovellettavat säännökset

Tuuliwatti Oy on 28.1.2015 tehnyt Energiavirastolle tutkintapyynnön Tornionlaakson Sähkö Oy:n epäillyistä sähkömarkkinalainsäädännön vastaisista menettelytavoista sähköntuotannon siirtohinnoittelussa ja verkkoon pääsyssä. Energiavirasto on tutkintapyynnön johdosta selvittänyt asiaa ja antanut 17.1.2020 valituksenalaisen päätöksen.

Asiassa on valituksen johdosta ensin arvioitava, onko Tornio Kitkiäisvaara Tuuli Ky:llä oikeus valittaa markkinaoikeuteen Energiaviraston valituksenalaisesta päätöksestä.

Valvontalain 9 §:n mukaan, jos joku rikkoo tai laiminlyö mainitun lain 2 §:ssä tarkoitetussa kansallisessa tai Euroopan unionin lainsäädännössä säädettyjä velvoitteitaan, Energiaviraston on velvoitettava hänet korjaamaan rikkomuksensa tai laiminlyöntinsä. Päätöksessä voidaan määrätä, millä tavoin rikkomus tai laiminlyönti tulee korjata.

Valvontalain 36 §:n 1 momentin mukaan Energiaviraston muun ohella 3 ja 4 luvun (9–20 e §) nojalla tekemään päätökseen, kansallisena sääntelyviranomaisena 2 §:ssä mainitun Euroopan unionin lainsäädännön nojalla tekemään päätökseen ja päätökseen, jolla edellä mainituissa lainkohdissa tarkoitettu asia on jätetty tutkimatta, saa hakea muutosta valittamalla markkinaoikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Asian käsittelystä markkinaoikeudessa säädetään oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetussa laissa.

Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 1 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan markkinaoikeus käsittelee kilpailu- ja valvonta-asioina asiat, jotka säädetään sen toimivaltaan kuuluviksi muun ohella sähkömarkkinalaissa (2 kohta).

Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 2 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan valmisteluistunnon toimittamisesta sekä suullisesta käsittelystä kilpailu- ja valvonta-asioissa säädetään mainitun lain 4 luvun 10 ja 11 §:ssä sekä 14 §:ssä. Pykälän 2 momentin mukaan muutoin siltä osin kuin 1 luvun 2 §:ssä mainituissa laeissa ei toisin säädetä, kilpailu- ja valvonta-asiat käsitellään markkinaoikeudessa siten kuin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetään.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 127 §:n mukaan muualla laissa tai asetuksessa olevalla viittauksella muun ohella hallintolainkäyttölakiin tarkoitetaan oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain voimaan tultua viittausta viimeksi mainittuun lakiin.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 7 §:n 1 momentin mukaan hallintopäätökseen saa hakea muutosta valittamalla se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa ja se, jonka valitusoikeudesta laissa erikseen säädetään.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 7 §:n 1 momentin esitöissä (HE 29/2018 vp s. 74 ja 75) on todettu, että asianosaisuuteen perustuva valitusoikeus on hallintopäätöksen materiaalisilla asianosaisilla. Heitä ovat ne, joille hallintopäätöksellä on asetettu velvollisuus, rajoitus tai kielto, tai joiden oikeus tai etu on evätty kokonaan tai osittain. Materiaalinen asianosainen on myös se, jonka etuun, oikeuteen tai velvollisuuteen hallintopäätös välittömästi vaikuttaa, vaikka päätöstä ei olisikaan muodollisesti kohdistettu häneen. Asianosaisen valitusoikeutta koskevassa säännöksessä edellytetään päätöksen välittömiä vaikutuksia. Valitusoikeutta ei siten voida johtaa pelkästään päätöksen välillisistä vaikutuksista.

Pykälän esitöissä on lisäksi todettu (HE 29/2018 vp s. 75), että päätöksen vaikutusten välittömyyttä on arvioitava viime kädessä tapauskohtaisesti (ks. esim. KHO 2007:62, jossa vähittäiskaupan työntekijöiden ammatillisena etujärjestönä toimivalla yhdistyksellä ja läänin alueella vähittäiskauppaa harjoittavalla yhtiöllä ei katsottu olevan valitusoikeutta vähittäiskaupan harjoittamista jouluaattona koskevassa asiassa). Päätöksen vaikutusten välittömyyden arviointi edellyttää kuitenkin aina tapauskohtaista harkintaa asian laadun ja oikeusturvan tarpeen näkökulmasta (ks. esim. KHO 2018:1 ja KHO 2008:51).

Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan jokaisella, jonka unionin oikeudessa taattuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava mainitussa artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti käytettävissään tehokkaat oikeussuojakeinot tuomioistuimessa.

Sähkömarkkinalailla ja valvontalailla on osaltaan pantu täytäntöön sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteistä säännöistä ja direktiivin 2003/54/EY kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/72/EY (sähkömarkkinadirektiivi), joka on ollut voimassa valituksenalaisen päätöksen tekemisen ajankohtana.

Sähkömarkkinadirektiivin 37 artiklan 11 kohdan mukaan, jos jokin osapuoli haluaa tehdä valituksen siirto- tai jakeluverkonhaltijasta mainitusta direktiivistä johtuvien kyseisen verkonhaltijan velvoitteiden osalta, se voi osoittaa valituksensa sääntelyviranomaiselle, joka tekee riitojenratkaisuviranomaisena asiasta päätöksen kahden kuukauden kuluessa valituksen vastaanottamisesta. Tätä määräaikaa voidaan pidentää kahdella kuukaudella, jos sääntelyviranomainen pyytää lisätietoja. Tätä pidennettyä määräaikaa voidaan pidentää lisää valituksen tekijän suostumuksella. Sääntelyviranomaisen päätös on sitova, paitsi jos ja siihen asti kun se kumotaan muutoksenhaussa.

Saman artiklan 15 kohdan mukaan artiklan 11 ja 12 kohdassa tarkoitetut valitukset eivät rajoita yhteisön oikeuden ja/tai kansallisen oikeuden mukaisen muutoksenhakuoikeuden käyttöä.

Saman artiklan 17 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisella tasolla on olemassa sopivat järjestelmät, joiden mukaisesti osapuoli, jota sääntelyviranomaisen päätös koskee, voi hakea siihen muutosta elimeltä, joka on riippumaton asianomaisista osapuolista ja hallituksista.

Markkinaoikeuden arviointi

Valittaja on esittänyt, että sillä on oikeus hakea muutosta valituksenalaiseen päätökseen. Valituksenalainen päätös koskee valittajan oikeuksia, jotka perustuvat sähkömarkkinalainsäädäntöön ja joiden täysimääräisen toteutumisen Energiavirasto on velvollinen valvovana viranomaisena varmistamaan. Valittaja on lisäksi esittänyt, että valituksenalainen päätös vaikuttaa välittömästi ja oikeudellisesti sen etuihin Tornionlaakson Sähkö Oy:n verkkoa käyttävänä sähköntuotantoasiakkaana, ja asialla on merkittävä vaikutus valittajan oikeusturvan toteutumiseen. Valituksenalaisen päätöksen oikeudellista ja välitöntä vaikutusta valittajan etuihin ja asianosaisasemaan korostavat Tornionlaakson Sähkö Oy:n toiminnasta aiheutuneet ja aiheutuvat huomattavat taloudelliset vaikutukset valittajalle.

Energiavirasto on esittänyt, että valittajalla ei ole asiassa valitusoikeutta, vaan toissijainen, korkeintaan taloudellinen intressi asiassa. Energiaviraston mukaan valituksenalainen päätös on kohdistettu Tornionlaakson Sähkö Oy:öön, ja päätöksessä on velvoitettu tämä yhtiö korjaamaan toimintaansa siltä osin, kun se on ollut sähkömarkkinalain vastaista. Energiaviraston mukaan kysymyksessä on verkonhaltijalle asemansa puolesta asetetuista niin sanotuista yleisistä velvollisuuksista, jotka koskevat tasapuolisesti kaikkia verkonhaltijan asiakkaita. Valittaja ei ole nyt kyseessä olevassa asiassa myöskään Euroopan unionin sähkömarkkinoita koskevan lainsäädännön mukaisessa osapuolen asemassa yhtiön aseman tai asian laadun johdosta.

Valvontalaissa on edellä kuvatulla tavalla säädetty, että Energiaviraston nyt kyseessä kaltaiseen päätökseen saa hakea muutosta valittamalla markkinaoikeuteen siten kuin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa on säädetty. Viimeksi mainitun lain 7 §:n 1 momentissa on edellä kuvatulla tavalla säädetty, että hallintopäätökseen saa hakea muutosta valittamalla se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.

Korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännössä on katsottu, ettei viranomaiselle osoitetun toimenpidepyynnön tekeminen sellaisenaan perusta valitusoikeutta toimenpidepyynnön tehneelle taholle. Muun ohella vuosikirjaratkaisussa KHO 2000:54 on katsottu, ettei Sähkömarkkinakeskuksen valvontatoimivaltansa nojalla antama päätös ollut sisältänyt sellaista tutkimuspyynnön sille tehneen asiakasyrityksen oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun vaikuttavaa tuolloin voimassa olleen hallintolainkäyttölain 5 §:ssä tarkoitettua ratkaisua, että mainitun yrityksen päätöstä koskeva muutoksenhaku olisi tullut korkeimmassa hallinto-oikeudessa tutkia.

Korkein hallinto-oikeus on myös viestintämarkkinalain mukaista toimilupaa koskevissa vuosikirjapäätöksissään KHO 2012:33 ja KHO 2012:34 jättänyt valtioneuvoston toimilupapäätöksen kohteena olevan yhtiön kilpailijoiden päätöksestä tekemät valitukset tutkimatta katsoen, ettei kilpailijayhtiöillä ollut tuolloin voimassa olleen hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentti huomioon ottaen oikeutta valittaa valtioneuvoston päätöksestä. Sitä vastoin viestintämarkkinoita koskevassa vuosikirjapäätöksessään KHO 2018:96 korkein hallinto-oikeus on katsonut, että Viestintäviraston televisio- ja radiolähetystoiminnan tukkumarkkinoita koskevan huomattavan markkinavoiman päätöksen voitiin unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti katsoa vaikuttaneen eräiden kilpailijayhtiöiden ja tukkuasiakasyhtiöiden oikeuksiin ja etuihin hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaisesti siten, että yhtiöillä oli oikeus hakea päätökseen muutosta tuomioistuimelta.

Energiaviraston valituksenalainen päätös koskee edellä kuvatulla tavalla Tornionlaakson Sähkö Oy:n menettelyä jakeluverkon haltijana. Päätökseen sisältyvät korjaavia toimenpiteitä koskevat velvoitteet on kohdistettu kyseiseen yhtiöön, eikä päätöstä ole osaksikaan kohdistettu Tuuliwatti Oy:öön. Päätös sisältää sinänsä useita viittauksia Tuuliwatti Oy:öön sekä sen ja Tornionlaakson Sähkö Oy:n välisen sopimussuhteen arviointiin.

Markkinaoikeus toteaa, että yksin sen perusteella, että Tuuliwatti Oy on tehnyt Energiavirastolle valituksenalaisen päätöksen taustalla olevan tutkintapyynnön Tornionlaakson Sähkö Oy:n toiminnasta, Energiaviraston päätöksen ei voida katsoa koskevan oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 7 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla välittömästi Tuuliwatti Oy:n ja siten Tornio Kitkiäisvaara Tuuli Ky:n oikeutta, velvollisuutta tai etua.

Asiassa on kuitenkin vielä arvioitava, onko valituksenalainen päätös muutoin vaikuttanut välittömästi valittajan oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun.

Sähkömarkkinadirektiivissä ei ole nimenomaisesti säädetty siitä, mitä tahoja on katsottava direktiivin 37 artiklan 17 kohdassa tarkoitetulla tavalla osapuoleksi, jota sääntelyviranomaisen päätös koskee valituksenalaisen päätöksen kaltaisessa tilanteessa.

Unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään (tuomio 22.1.2015, C-282/13, T-Mobile Austria, EU:C:2015:24) katsonut, että sähköisten viestintäverkkojen ja palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 4 artiklan 1 kohtaa ja 9 b artiklaa sekä sähköisiä viestintäverkkoja ja palveluja koskevista valtuutuksista 7.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/20/EY (valtuutusdirektiivi) 5 artiklan 6 kohtaa on tulkittava siten, että yritystä voidaan pitää pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa henkilönä, johon päätös vaikuttaa, puitedirektiivin 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, kun kyseinen yritys, joka tarjoaa sähköisiä viestintäverkkoja tai palveluja, kilpailee kansallisen sääntelyviranomaisen tekemän päätöksen adressaattina olevan yrityksen tai olevien yritysten, jotka ovat asianosaisina kyseisen 5 artiklan 6 kohdassa säädettyä radiotaajuuksien käyttöoikeuksien siirtämistä koskevassa lupamenettelyssä, kanssa ja kun kyseinen päätös voi vaikuttaa ensin mainitun yrityksen asemaan markkinoilla (tuomion 48 kohta).

Unionin tuomioistuin on lisäksi katsonut (C-510/13, E.ON Földgáz Trade, EU:C:2015:189) maakaasun sisämarkkinoiden osalta, että vaikka lähtökohtaisesti on niin, että kansallisessa oikeudessa määritetään yksityisen asiavaltuus ja oikeussuojan tarve, unionin oikeus edellyttää vastaavuusperiaatteen ja tehokkuusperiaatteen noudattamisen lisäksi kuitenkin, että kansallisella lainsäädännöllä ei loukata oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan, sellaisena kuin siitä on määrätty Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa (tuomion 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Unionin tuomioistuin on edelleen oikeuskäytännössään (tuomio 24.4.2008, C-55/06, Arcor AG, EU:C:2008:244) arvioinut niin sanotun kolmannen osapuolen asiavaltuutta riitauttaa kansallisen sääntelyviranomaisen päätös tilaajayhteyksien eriytetyn käyttöoikeuden tarjoamisessa käytettyjen tariffien hyväksymisestä. Unionin tuomioistuin on tältä osin katsonut, että sellainen käyttöoikeuden saanut, joka ei ole kansallisen sääntelyviranomaisen päätöksen adressaatti, saa ”asianosaisen” aseman, kun tällainen päätös potentiaalisesti vaikuttaa sen oikeuksiin yhtäältä sisältönsä ja toisaalta sellaisen toiminnan takia, jota tämä osapuoli harjoittaa tai aikoo harjoittaa (tuomion 176 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Koska kyseinen kolmas osapuoli oli tehnyt ilmoitetun operaattorin kanssa sopimuksen tilaajayhteyden käyttöoikeudesta, sen katsottiin olevan telepalvelujen sisämarkkinoiden toteuttamisesta annetun neuvoston direktiivin 90/387/ETY 5 a artiklan 3 kohdassa tarkoitettu asianosainen siitä syystä, että kansallisen sääntelyviranomaisen tilaajayhteyksien eriytetyn käyttöoikeuden tariffien kustannuslähtöisyyttä koskeviin vaatimuksiin liittyvä päätös vaikutti välttämättä sen oikeuksiin tällaisen sopimuksen sopijapuolena (177 kohta).

Energiavirasto on valituksenalaisessa päätöksessä ottanut edellä kuvatulla tavalla kantaa Tornionlaakson Sähkö Oy:n menettelyyn koskien valittajan liittämistä sähköverkkoon, kuten liittämisehtojen asettamiseen ja sähkön siirto- ja jakelupalvelujen tarjoamiseen suurjännitteisessä jakeluverkossa. Valituksenalaisessa päätöksessä on sen ratkaisuosan mukaan yhtäältä katsottu, että Tornionlaakson Sähkö Oy on menetellyt useilta osin sähkömarkkinalain ja valvontalain vastaisesti.

Toisaalta valituksenalaisessa päätöksessä on katsottu, että Tornionlaakson Sähkö Oy on toiminut sähkömarkkinalain 21§:n mukaisesti myydessään kohtuullista korvausta vastaan sähkön siirto- ja jakelupalveluita suurjännitteisessä jakeluverkossaan, ja sähkömarkkinalain 24 §:n mukaisesti soveltaessaan ilmoittamaansa tariffirakennetta suurjännitteisen jakeluverkon tuotantoasiakkaiden hinnoitteluun. Edelleen päätöksessä on katsottu, ettei asiassa ole osoitettu, että Tornionlaakson Sähkö Oy olisi perinyt hintoja virheellisesti päätöksessä todetun julkaisuvelvoitteen laiminlyönnistä huolimatta. Vielä päätöksessä on katsottu, että Tornionlaakson Sähkö Oy on toiminut sähkömarkkinalain mukaisesti, kun yhtiö ei ole soveltanut suurjännitteisessä jakeluverkossaan sähkömarkkinalain 56 §:n mukaisia sähköntuotannon verkkopalvelumaksuja koskevia erityissäännöksiä tutkintapyynnön tekohetkellä, ja että Tornionlaakson Sähkö Oy on toiminut sähkömarkkina-asetuksen 5 §:n mukaisesti, kun yhtiö ei ole soveltanut niin sanottua kattohinnoittelusäännnöstä suurjännitteisessä jakeluverkossaan.

Energiavirasto on valituksenalaisessa päätöksessään päätynyt asettamaan Tornionlaakson Sähkö Oy:lle velvoitteita siten, että verkkopalvelujen tarjonnassa jatkossa verkkopalvelu- ja liittymissopimuksissa sovelletaan Energiaviraston etukäteen vahvistamia verkkopalvelu- ja liittymisehtoja ja että yhtiön tulee julkaista suurjännitteisen jakeluverkkonsa yleiset myyntiehdot ja -hinnat. Energiavirasto ei valituksenalaisen päätöksensä korjaavia toimenpiteitä koskevassa osassa ole kuitenkaan velvoittanut Tornionlaakson Sähkö Oy:tä miltään osin palauttamaan Tuuliwatti Oy:lle viimeksi mainitulta perimiään maksuja.

Valittaja on vaatinut markkinaoikeutta kumoamaan valituksenalaisen päätöksen siltä osin, kuin päätöksessä ei ole vaadittu Tornionlaakson Sähkö Oy:tä palauttamaan valittajalta perittyjä ja valituksessa yksilöityjä maksuja.

Kun valituksenalaisessa päätöksessä on edellä kuvatulla tavalla todettu Tornionlaakson Sähkö Oy:n menetelleen sähkömarkkinalain 21 §:n, 24 §:n ja 56 §:n sekä sähkömarkkina-asetuksen 5 §:n mukaisesti ja kun päätöksessä on edellä kuvatulla tavalla katsottu, ettei asiassa ole osoitettu, että yhtiö olisi perinyt hintoja virheellisesti julkaisuvelvoitteen laiminlyönnistä huolimatta, tämän on katsottava valituksenalaisen päätöksen ratkaisua ja korjaavia toimenpiteitä koskevat osat kokonaisuutena arvioiden tarkoittaneen, että Energiavirasto on päättänyt olla tältä osin velvoittamatta Tornionlaakson Sähkö Oy:tä korjaamaan toimintaansa valvontalain 9 §:n mukaisella tavalla.

Markkinaoikeus toteaa, että Tornionlaakson Sähkö Oy:n liittämistä koskevien ehtojen asettaminen sekä siirto- ja jakelupalvelujen tarjoamista koskeva menettely ovat vaikuttaneet Tuuliwatti Oy:n ja sittemmin Tornio Kitkiäisvaara Tuuli Ky:n edellytyksiin harjoittaa elinkeinotoimintaa Tornionlaakson Sähkö Oy:n jakeluverkossa sähkön tuottajana. Mainitut ehdot ovat vaikuttaneet Tuuliwatti Oy:n asemaan myös Tornionlaakson Sähkö Oy:n sopimuskumppanina edellä mainitussa unionin tuomioistuimen asiassa C-55/06 annetussa ratkaisussa todettua vastaavalla tavalla.

Näin ollen myös Energiaviraston valituksenalaista päätöstä olla velvoittamatta Tornionlaakson Sähkö Oy:tä korjaamaan toimintaansa valvontalain 9 §:n mukaisella tavalla on pidettävä Tuuliwatti Oy:n ja sittemmin Tornio Kitkiäisvaara Tuuli Ky:n asemaan Tornionlaakson Sähkö Oy:n suurjännitteisessä jakeluverkossa elinkeinotoimintaansa harjoittavana sähkön tuottajana vaikuttavana.

Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus toteaa, että valituksenalaisen päätöksen voidaan katsoa vaikuttavan välittömästi Tornio Kitkiäisvaara Tuuli Ky:n oikeuksiin ja etuihin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 7 §:n 1 momentin mukaisesti. Asiaa ei anna aihetta arvioida toisin se, että Tuuliwatti Oy on itse solminut Tornionlaakson Sähkö Oy:n kanssa liittymissopimuksen, sillä Energiaviraston toimivaltaan kuuluvalla ja valvontalain 9 §:n mukaisella valvonnalla turvataan sähköntuottajien oikeuksia riippumatta siitä, ovatko sähköntuottajat suostuneet noudattamaan valvonnan kohteina olevia ehtoja.

Kun otetaan vielä huomioon unionin oikeudessa turvattu oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, mitä unionin perusoikeuskirjan 47 artikla osaltaan ilmentää, ja edellä kuvattu muutoksenhakuoikeutta koskeva kansallinen ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö, markkinaoikeus katsoo, että Tornio Kitkiäisvaara Tuuli Ky:llä on katsottava olevan oikeus valittaa Energiaviraston valituksenalaisesta päätöksestä.

Valitus on siten otettava tutkittavaksi.

Pääasiaratkaisu

Kysymyksenasettelu ja sovellettavat oikeusohjeet

Markkinaoikeus on edellä todennut, että kun valituksenalaisessa päätöksessä on todettu Tornionlaakson Sähkö Oy:n menetelleen sähkömarkkinalain 21 §:n, 24 §:n ja 56 §:n sekä sähkömarkkina-asetuksen 5 §:n mukaisesti ja kun päätöksessä on katsottu, ettei asiassa ole osoitettu, että yhtiö olisi perinyt hintoja virheellisesti julkaisuvelvoitteen laiminlyönnistä huolimatta, tämän on katsottava tarkoittaneen, että Energiavirasto on päättänyt olla tältä osin velvoittamatta Tornionlaakson Sähkö Oy:tä korjaamaan toimintaansa valvontalain 9 §:n mukaisella tavalla.

Asiassa on valituksen johdosta pääasian osalta näin ollen arvioitava, onko Energiavirasto menetellyt sähkömarkkinalain tai valvontalain vastaisesti, kun se ei ole valituksenalaisessa päätöksessään vaatinut Tornionlaakson Sähkö Oy:tä palauttamaan valittajalle sen suorittamia maksuja suurjänniteverkon myynti- ja hintaehtojen julkaisematta ja vahvistamatta jättämisen, sähköntuotannon siirtomaksun hinnankorotuksen salaamisen, ennalta-arvattomuuden ja moninkertaisuuden sekä virheellisesti perittyjen ja kattohinnoittelua koskevien säännösten mukaista kattohintaa ylittävien ja virheellisesti perittyjen maksujen vuoksi.

Sähkömarkkinalain 21 §:n mukaan verkonhaltijan on kohtuullista korvausta vastaan myytävä sähkön siirto- ja jakelupalveluja niitä tarvitseville sähköverkkonsa siirtokyvyn rajoissa.

Sähkömarkkinalain 21 §:n esitöiden (HE 20/2013 vp s. 80) mukaan verkkoon pääsy perustuu verkonhaltijan julkaisemiin tariffeihin ja ehtoihin, joita sovelletaan tasapuolisesti ja syrjimättömästi verkon käyttäjiin. Energiamarkkinavirasto hyväksyy tariffien laskentamenetelmät ja ehdot ennen niiden käyttöön ottamista.

Sähkömarkkinalain 24 §:n 1 momentin mukaan verkkopalvelujen myyntihintojen ja -ehtojen sekä niiden määräytymisperusteiden on oltava tasapuolisia ja syrjimättömiä kaikille verkon käyttäjille. Niistä saa poiketa vain erityisistä syistä. Kuluttajille suunnatut myyntiehdot on lisäksi esitettävä selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla, eikä niihin saa sisältyä sopimusten ulkopuolisia esteitä kuluttajien oikeuksien toteutumiselle.

Sähkömarkkinalain 24 §:n 2 momentin mukaan verkkopalvelujen hinnoittelun on oltava kokonaisuutena arvioiden kohtuullista. Pykälän 3 momentin mukaan verkkopalvelujen hinnoittelussa ei saa olla perusteettomia tai sähkökaupan kilpailua ilmeisesti rajoittavia ehtoja. Siinä on kuitenkin otettava huomioon sähköjärjestelmän toimintavarmuus ja tehokkuus sekä kustannukset ja hyödyt, jotka aiheutuvat voimalaitoksen liittämisestä verkkoon.

Sähkömarkkinalain 24 §:n esitöissä (HE 20/2013 vp s. 82) on todettu, että monopoliasemassa olevalta verkkotoiminnalta tulee edellyttää hinnoittelun kohtuullisuutta. Hinnoittelun kohtuullisuutta tulee arvioida kokonaisuutena, jolloin varmistetaan sekä verkkotoiminnan hintojen kustannusvastaavuus että liiketoiminnasta saatavan tuoton kohtuullisuus. Perusperiaatteena on, että hinnoittelun tulisi vastata toiminnan kustannuksia. Hinnoittelun kustannusvastaavuutta arvioidaan siten kunkin verkonhaltijan kustannusten perusteella. Verkkotoiminnan hinnoitteluun ei kohdistu markkinoilta tulevaa painetta, jolloin verkonhaltijalla ei ole kannustinta tehostaa toimintaansa. Mahdollinen kustannustehottomuus voidaan kompensoida korkeammilla hinnoilla, joten monopolihinnoittelun arvioinnissa on arvioitava, mikä on yrityksen kustannustaso verrattuna kustannuksiin, joihin yrityksellä olisi tosiasiallinen mahdollisuus. Hinnoittelun kohtuullisuuteen sisältyy sääntelyn kautta asetettu taloudellisesti tehokkaaseen toimintaan kannustava elementti, jonka avulla voidaan varmistaa, että verkonhaltijan toiminnan kustannustehokkuus toteutuu.

Pykälän esitöissä (HE 20/2013 vp s. 82) on lisäksi todettu, että toisaalta verkonhaltijalle tulee turvata kohtuullinen korvaus verkkopalveluista omaisuuden kohtuullisen käyttömahdollisuuden säilymiseksi. Verkkopalveluiden hinnoittelun tulee turvata verkonhaltijalle kuuluvien tehtävien edellyttämä kohtuullinen tulorahoitus ja vakavaraisuus. Tulot saavat siten kattaa verkon ylläpidon, käytön ja rakentamisen kohtuulliset kustannukset sekä antaa sijoitetulle pääomalle kohtuulliseksi katsottavan tuoton. Kohtuullisen tuoton tulee puolestaan heijastaa sitä taloudellisen riskin tasoa, joka sähköverkon omistajan verkkotoimintaan sijoittamaan pääomaan kohdistuu toiminnan harjoittamisesta sekä ottaa huomioon alhaiset vieraan pääoman rahoituskulut ja laitteistojen pitkä käyttöikä. Hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnissa tulee ottaa huomioon myös verkon kehittämisvelvollisuudesta aiheutuvat investoinnit ja niiden rahoittaminen.

Sähkömarkkinalain 56 §:n (236/2019) 1 momentin mukaan sähköntuotantoon käytetyt verkkopalvelut on hinnoiteltava jakeluverkossa ja suurjännitteisessä jakeluverkossa mainitun lain II osan muiden säännösten estämättä seuraavasti:
1) pienimuotoisen sähköntuotannon jakeluverkkoon liittämisestä veloitettavaan liittymismaksuun ei saa sisällyttää sähköverkon vahvistamisesta aiheutuvia kustannuksia;
2) sähkön tuotannolta veloitettavilla jakelumaksuilla tulee kattaa suhteellisesti pienempi osuus jakeluverkon ja suurjännitteisen jakeluverkon kustannuksista kuin sähkön kulutukselta perittävillä jakelumaksuilla.

Sähkömarkkinalain 56 §:n (236/2019) 2 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä sähköntuotannon jakelumaksuista jakeluverkossa ja suurjännitteisessä jakeluverkossa. Säännökset voivat koskea jakelumaksujen määrittämistapaa ja jakelumaksuille asetettavia, siirrettyyn energiamäärään suhteutettuja raja-arvoja, joita jakeluverkonhaltijan on noudatettava.

Sähkömarkkinalain 56 §:n esitöissä (HE 290/2018 vp s. 9) on todettu, että sähkömarkkinalakiin lisätään säännökset, jotka mahdollistavat sähköntuotannon jakelumaksujen sääntelyn suurjännitteisissä jakeluverkoissa. Ehdotuksen tavoitteena on saattaa suurjännitteisiin jakeluverkkoihin liittyneiden voimalaitosten verkkoon pääsyn ehdot vastaamaan nykyistä paremmin kantaverkoissa sovellettavaa Euroopan unionin lainsäädäntöä.

Pykälän 2 momentin esitöissä (HE 290/2018 vp s. 10) on lisäksi todettu, että momentissa säädetään valtuus antaa valtioneuvoston asetuksella tarkempia säännöksiä sähköntuotannon jakelumaksuista ja niiden määrittämistavasta sekä jakeluverkossa että suurjännitteisessä jakeluverkossa. Asetuksella voidaan säätää sähköntuotannon jakelumaksujen määrittämisessä noudatettavista menetelmistä ja maksujen rakenteesta. Kysymykseen voi tulla myös vaihteluvälin asettaminen sähkön tuottajalta veloitettavien jakelumaksujen yhteismäärälle suhteessa siirrettyyn energiamäärään nähden. Säännös ei sen sijaan oikeuta säätämään sellaista yleistä jakelumaksun määrää, jota kaikki jakeluverkonhaltijat olisivat velvollisia noudattamaan.

Valvontalain 9 §:n mukaan, jos joku rikkoo tai laiminlyö lain 2 §:ssä tarkoitetussa kansallisessa tai Euroopan unionin lainsäädännössä säädettyjä velvoitteitaan, Energiamarkkinaviraston on velvoitettava hänet korjaamaan rikkomuksensa tai laiminlyöntinsä. Päätöksessä voidaan määrätä, millä tavoin rikkomus tai laiminlyönti tulee korjata. Päätöksessä voidaan myös määrätä palauttamaan asiakkaalle virheellisesti peritty maksu, jos palautukseen ei sovelleta lain 14 §:ssä säädettyä palautusmenettelyä.

Valvontalain 9 §:n esitöiden (HE 20/2013 vp s. 160) mukaan Energiamarkkinavirasto voi pykälään perustuvassa päätöksessään määrätä ne nimenomaiset toimenpiteet, joilla valvottava velvoitetaan säännösten rikkomistapauksessa korjaamaan virheensä tai laiminlyöntinsä. Lisäksi Energiamarkkinavirastolle annetaan toimivalta määrätä palautettavaksi yksittäisille asiakkaille näiltä virheellisesti perityksi todettuja maksuja. Ehdotettu toimivalta koskee tältä osin niitä tapauksia, joissa Energiamarkkinavirasto on nimenomaisesti todennut valvottavan menetelleen säännösten vastaisesti. Sen sijaan toimivalta ei ulotu valvottavan tai tämän asiakkaan välisiin sopimusriitoihin, jotka kuuluvat yleisten tuomioistuinten ratkaistaviksi.

Nyt kysymyksessä olevilta osin valituksenalaisessa päätöksessä on kyse Energiaviraston kansallisena sääntelyviranomaisena tekemästä päätöksestä. Oikeudelliselta luonteeltaan Energiaviraston valituksenalainen päätös on hallintolaissa tarkoitettu hallintopäätös.

Hallintopäätöksen sisällöstä säädetään hallintolain 44 §:ssä. Sen 1 momentin mukaan kirjallisesta päätöksestä on käytävä selvästi ilmi muun ohella päätöksen perustelut ja yksilöity tieto siitä, mihin asianosainen on oikeutettu tai velvoitettu taikka miten asia on muutoin ratkaistu.

Hallintolain 45 §:n 1 momentin mukaan päätös on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset.

Hallintolain 45 §:n osalta lainvalmistelutöissä on muun ohella todettu (HE 2002/72 vp s. 100), että perusteluvelvollisuudella on keskeinen merkitys asianosaisen oikeusturvan kannalta. Asianosaisen on saatava tietää, mitkä seikat ovat johtaneet häntä koskevan ratkaisun tekemiseen. Riittävät perustelut antavat edellytyksiä harkita muutoksenhaun tarvetta. Perustelujen täsmällisyydellä ja selkeydellä on merkitystä myös viranomaistoimintaa kohtaan tunnetun yleisen luottamuksen kannalta.

Mainituissa esitöissä on edelleen todettu (HE 2002/72 vp s. 100), että ensi asteen viranomaisen perusteluilla on merkitystä myös lainkäyttöviranomaisille. Hyvin perusteltu päätös helpottaa muutoksenhakuasian käsittelyä, kun tuomioistuimella on jo valmiina tiedossaan ne seikat, joiden perusteella viranomainen on ratkaissut asian. Samoin tuomioistuin saa perusteluista selville, mihin seikkoihin asian ratkaissut viranomainen on kiinnittänyt huomiota ja minkä merkityksen se on niille antanut.

Esitöissä on vielä todettu (HE 2002/72 vp s. 100), että perusteluvelvollisuuden tärkeyden ja sen lisääntyneen merkityksen vuoksi lain 45 §:n 1 momentissa vahvistetaan yleinen periaate, jonka mukaan viranomainen on velvollinen perustelemaan tekemänsä päätöksen. Momentin toinen virke koskee perustelujen sisältöä. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet asian ratkaisuun. Asian ratkaisuun vaikuttavina tosiseikkoina voidaan mainita ainoastaan ne, jotka välittömästi tukevat päätöksen lopputulosta. Lisäksi perusteluissa on mainittava säännökset, joihin ratkaisu perustuu. Momentti vastaa keskeisiltä osiltaan hallintolainkäyttölain (586/1996) 53 §:n perusteluvelvollisuutta koskevia säännöksiä.

Myynti- ja hintaehtojen julkaisematta ja vahvistamatta jättämisen merkitys maksujen palauttamisessa

Valittaja on esittänyt, että Energiavirasto on tehnyt valituksenalaisessa päätöksessään virheen katsoessaan, ettei suurjänniteverkon myynti- ja hintaehtojen julkaisematta ja vahvistamatta jättäminen ennen niiden käyttöönottoa ole automaattisesti johtanut siihen, että Tornionlaakson Sähkö Oy on perinyt tuotannon siirtomaksuja virheellisesti ja että perityt maksut tulisi palauttaa valittajalle. Valittaja ei myöskään ole hyväksynyt menettelyä maksujen perimisestä.

Energiavirasto on esittänyt, että sillä on harkintavaltaa siinä, tuleeko virheellisesti peritty maksu palauttaa. Viraston harkintaan jää muun ohella maksujen palauttamisen kohtuullisuus sekä asiakkaan että verkonhaltijan näkökulmasta. Energiavirasto on ottanut harkinnassaan huomioon muun ohella sen, että sopimusten laatiminen etukäteen vahvistamattomien ehtojen perusteella ei automaattisesti johda virheellisesti perittyihin maksuihin, että Tornionlaakson Sähkö Oy on osittain korjannut toimintaansa oma-aloitteisesti, että siirtomaksujen periminen perustuu valittajan hyväksymään sopimukseen ja että valittaja on hyödyntänyt Tornionlaakson Sähkö Oy:n verkkopalvelua katkeamattomasti.

Energiavirasto on lisäksi esittänyt, että sen selvityksissä ei ole käynyt ilmi, että valittajalta olisi perusteettomasti peritty siirtomaksuja, vaikka menettely hintojen sopimisesta onkin ollut lain vastainen. Energiavirasto mukaan esimerkiksi vertailu toisten verkonhaltijoiden tai kantaverkonhaltijan hintatasoon ei ole riittävä peruste liikaa perittyjen maksujen osoittamiselle jokaisen verkon erityispiirteiden johdosta. Energiavirasto voi erillisenä valvonta-asiana selvittää Tornionlaakson Sähkö Oy:n muilta asiakkailtaan perimiä siirtomaksuja, mikäli virasto katsoo sen aiheelliseksi.

Energiavirasto on vielä esittänyt, että yksittäisten asiakkaiden siirtomaksujen tai niiden osan palauttaminen asiakkaalle tarkoittaisi voimassa olevasta hinnoittelun kohtuullisuuden valvonnasta poikkeamista ja asiakaskohtaisen kohtuullisen hinnan määrittämistä. Tämä on systematiikaltaan vastoin voimassa olevaa sähkömarkkinalainsäädäntöä ja Energiaviraston hallintokäytäntöä sekä tarkoittaisi päällekkäistä valvontaa hinnoittelun kohtuullisuudelle. Tällainen käytäntö tarkoittaisi käytännössä verkonhaltijoille velvoitetta siirtyä asiakaskohtaisiin hintoihin, mikä olisi sähkömarkkinalainsäädännön vastaisia.

Markkinaoikeus toteaa, että valvontalain 9 §:ssä säädetty Energiaviraston mahdollisuus määrätä pykälässä tarkoitettujen velvoitteiden vastainen toimija palauttamaan asiakkaalle virheellisesti peritty maksu on Energiaviraston määräämä seuraamus, jolla pyritään korjaamaan pykälässä tarkoitettu rikkomus tai laiminlyönti. Vaikka valvontalain 9 §:ssä on asetettu Energiavirastolle velvollisuus velvoittaa edellä mainittu taho korjaamaan rikkomuksensa tai laiminlyöntinsä, pykälässä on sen sanamuodon perusteella annettu Energiavirastolle harkintavaltaa rikkomuksen tai laiminlyönnin korjaamistapojen määräämisessä. Pykälän esitöissä on edellä kuvatulla tavalla todettu, että Energiaviraston toimivalta koskee tältä osin niitä tapauksia, joissa Energiamarkkinavirasto on nimenomaisesti todennut valvottavan menetelleen säännösten vastaisesti.

Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus toteaa, että valituksenalaisessa päätöksessä todettu suurjännitteisen jakeluverkon myyntiehtojen ja hintojen julkaisematta ja vahvistamatta jättäminen ei yksin voi johtaa maksun palauttamiseen määräämiseen. Näin ollen markkinaoikeus katsoo, että Energiaviraston ei voida katsoa menetelleen virheellisesti, kun se ei ole valituksenalaisessa päätöksessään vaatinut Tornionlaakson Sähkö Oy:tä palauttamaan valittajalle sen suorittamia maksuja suurjänniteverkon myynti- ja hintaehtojen julkaisematta ja vahvistamatta jättämisen vuoksi.

Tornionlaakson Sähkö Oy:n siirtomaksujen korottaminen

Valittaja on esittänyt, että Energiavirasto on tehnyt valituksenalaisessa päätöksessään virheen katsoessaan, että Tornionlaakson Sähkö Oy on perinyt kohtuullisen korvauksen myydessään sähkön siirto- ja jakelupalveluita suurjännitteisessä jakeluverkossaan. Valittajan mukaan Energiavirasto on tehnyt virheen myös, kun se ei ole arvioinut sähkömarkkinalain 21 §:n nojalla Tornionlaakson Sähkö Oy:n sähköntuotannon siirtomaksun hinnankorotuksen salaamista, ennalta-arvattomuutta ja moninkertaisuutta aiempien vuosien hintoihin nähden.

Valittaja on lisäksi esittänyt, että hinnankorotus on johtanut moninkertaiseen hintatasoon verrattuna Tornionlaakson Sähkö Oy:n aikaisempiin vastaaviin hintoihin vuosilta 2010–2013 ja verrattuna vertailukelpoisten verkonhaltijoiden hintatasoon. Siirtomaksujen periminen ei ole perustunut sopimukseen, eikä valittaja ole hyväksynyt menettelyä siirtomaksujen perimisessä. Kyse on sähkömarkkinalainsäädännön vastaisesta menettelystä ja valvontalain 9 §:n mukaisesta tilanteesta, jossa verkonhaltija on perinyt virheellisesti maksuja. Valittajan mukaan virasto on tehnyt virheen, kun se ei ole määrännyt Tornionlaakson Sähkö Oy:tä palauttamaan valittajalle tältä osin kohtuuttomia maksuja

Energiavirasto on esittänyt, että hinnankorotuksia on valvottu osana kohtuullisen hinnoittelun valvontamenetelmiä sähkömarkkinalain 24 §:n perusteella vakiintuneesti ja tasapuolisesti kaikkien verkonhaltijoiden osalta, joten Energiavirastolla ei ole ollut tarvetta arvioida asiaa enempää päätöksessään.

Energiavirasto on lisäksi esittänyt, että sähkömarkkinalain 21 §:n mukaista siirtohinnoittelun kohtuullisuutta ja näin ollen myös liikaa perittyjä siirtomaksuja valvotaan valvontajaksoittain valvontajakson päätyttyä annettavassa valvontapäätöksessä. Verkonhaltija olisi viraston kokemuksen mukaan lähtökohtaisesti ylijäämäinen, mikäli siirtohintoja olisi peritty liikaa. Viraston mukaan Tornionlaakson Sähkö Oy on kuitenkin ollut alijäämäinen sekä niin sanotuilla toisella (2008–2011), kolmannella (2012–2015) että neljännellä valvontajaksolla. Kysymys on osin osapuolten välisestä sopimuskysymyksestä ja osin kilpailuoikeudellisista kysymyksistä, joihin Energiavirastolla ei ole toimivaltaa ottaa kantaa.

Energiavirasto on vielä esittänyt, että se ei tee vertailua verkonhaltijoiden välillä arvioidessaan verkonhaltijan hinnoittelua tai muutakaan toimintaa, eikä vertailukelpoisia verkkoja ole etenkään suurjännitteisessä jakeluverkossa. Virasto on kattavasti käynyt läpi Tornionlaakson Sähkö Oy:n hinnoitteluperiaatteita, eikä asiassa ole käynyt ilmi, että asiakasryhmää, johon valittaja kuuluu, olisi syrjitty.

Kuultavat ovat esittäneet, että Tornionlaakson Sähkö Oy ei ole missään vaiheessa perinyt sellaisia suurjännitteisen jakeluverkon siirtohintoja, jotka olisivat ylittäneet kohtuullisen tuoton ja että Tornionlaakson Sähkö Oy:n koko verkkotoiminta on ollut kaikilla valvontajaksoilla vuodesta 2005 alkaen runsaasti alijäämäinen. Tornionlaakson Sähkö Oy ei myöskään ole perinyt virheellisiä siirtomaksuja Tuuliwatti Oy:ltä tai keneltäkään muultakaan sähkön siirtopalveluja tarvitsevalta. Tuuliwatti Oy on tiennyt, että tariffi lasketaan kohtuullisen tuoton sallimissa rajoissa, minkä lisäksi korkeista kustannuksista ja pienestä sähkön siirtomäärästä johtuen tariffin keskihinta yhtiön sähköverkossa on korkeampi kuin sähköverkoissa, joissa on moninkertaiset siirtomäärät Tornionlaakson Sähkö Oy:n siirtomääriin nähden.

Valituksenalaisen päätöksen perustelujen kohdassa ”Energiaviraston toimivalta” on todettu muun ohella seuraavaa:

”Viraston valvonta kohdistuu sähkömarkkinoiden osapuolten toiminnan lainmukaisuuden valvontaan yleisellä tasolla. Virasto voi siten tutkia sähköyhtiöiden menettelyä vain siltä osin, kuin kysymys on sähkömarkkinalaissa, valvontalaissa tai niiden nojalla annetuissa säädöksissä säädetyistä tai määräyksissä määrätyistä asioista. Energiavirasto voi velvoittaa verkonhaltijan korjaamaan menettelyn vastaisuudessa sähkömarkkinalain mukaiseksi.”

Päätöksen perustelujen kohdassa ”Tornionlaakson Sähkön suurjännitteisen jakeluverkon siirtohinnoittelun tariffirakenne ja hinnoittelun kustannusvastaavuus” on todettu muu ohella seuraavaa:

”Energiavirasto on tiedustellut, onko tuotantoasiakkaiden siirtohinnoissa päällekkäisiä kustannuksia ja miten hintojen kustannusvastaavuus on varmistettu. Vastineen mukaan siirtohinnoittelu perustuu sähkömarkkinalakiin ja sen perusteella Energiaviraston antamaan Tornionlaakson Sähköä sitovaan vahvistuspäätökseen. Energiavirasto on 24.2.2014 antanut sähköverkkotoiminnan toisen valvontajakson 1.1.2008–31.12.2011 hinnoittelun kohtuullisuutta koskevat valvontapäätökset. Tornionlaakson Sähköä koskevan päätöksen (Dnro 202/430/2009) mukaan yhtiö on toisella valvontajaksolla ollut alijäämäinen. Edelleen yhtiö on kolmannella valvontajaksolla (2012–2015) ollut alijäämäinen (päätös Dnro 301/430/2012, annettu 8.2.2017). Energiavirasto toteaa, että Tornionlaakson Sähkö on neljännellä valvontajaksolla, vuosia 2016, 2017 ja 2018 koskevien alustavien laskelmien mukaan edelleen alijäämäinen.

[– –]

Yhteenvetona Energiavirasto toteaa tariffirakenteen osalta, ettei virasto edellä selostetulla tavalla ota kantaa yksittäisiin tariffeihin tai tariffin komponentteihin, vaan verkonhaltija voi itse määritellä mistä komponenteista tariffit koostuvat. Koska verkonhaltijalla on vapaus valita hinnoittelunsa rakenne, Energiavirasto toteaa, etteivät eri verkonhaltijoiden väliset eroavaisuudet tariffirakenteessa ja komponenttien määrässä välttämättä ole sellaisenaan vertailukelpoisia. Energiavirasto katsoo edellä esitetyn perusteella, että sähkön siirtotariffien rakenteen osalta verkonhaltijalla on vapaus sovittaa sähkön siirtotariffit paikallisiin olosuhteisiin siten, että verkkotoiminnan kustannukset tulevat mahdollisimman tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti eri asiakasryhmien maksettaviksi. Kuitenkin verkonhaltijan tulee pystyä perustelemaan tekemänsä valinnat ja hinnoittelussaan soveltamat periaatteet.

Tutkintapyynnössä on esitetty, ettei Tornionlaakson Sähkön siirtohinnoittelu vastaa todellisia kustannuksia eikä täytä kustannusvastaavan hinnoittelun vaatimusta. Siirtohinnoittelun kustannusvastaavuuden valvonnan osalta Energiavirasto toteaa, että kustannusvastaavuutta valvotaan edellä selostetulla tavalla osana hinnoittelun kohtuullisuuden kokonaisuutta.
[– –].

Energiavirasto toteaa vakiintuneena tulkintanaan, että sähkön siirtotariffien kustannusvastaavuus pyritään toteuttamaan asiakasryhmittäin, sillä jokaiselle asiakkaalle tarkkojen asiakaskohtaisten kustannuserojen selvittäminen vaatisi käytännössä enemmän resursseja kuin tästä seuraavalla taloudellisen toiminnan tehostumisella saavutetaan säästöjä. Yksittäisen asiakkaan maksut ovat siten harvoin täysin kustannusvastaavia. Pyrittäessä keskimäärin kustannusvastaavaan hinnoitteluun, tulee sähköverkkotoiminnan kokonaiskustannusten jako eri tariffiryhmiin perustua riittävällä tarkkuudella kustannusten aiheuttamisperiaatteeseen.

Tutkintapyynnössä on todettu, että tehomaksupainotteisilla tariffeilla on syrjivä vaikutus tuulivoimaan suhteessa muihin sähköntuotantomuotoihin. Kuten edellä on todettu, Energiaviraston näkemyksen sähkömarkkinalain 24 §:n mukainen tasapuolisuusvelvoite koskee verkonhaltijan asiakkaita tuotantomuodosta riippumatta. Se, että yhtiön tariffirakenne sisältää tehomaksun ei sinällään ole tasapuolisuusvelvoitteen vastaista. Hinnoittelun kustannusvastaavuutta ja tasapuolisuutta arvioitaessa oleellista on asiakasryhmän keskimääräinen sähkön käyttö, ei yksittäisen asiakkaan tai tuotantomuodon käyttöprofiili.

Yhteenvetona Energiavirasto toteaa, että Tornionlaakson Sähkön tariffirakenne ei sellaisenaan ole sähkömarkkinalain vastainen, jos sitä sovelletaan tasapuolisesti ja syrjimättömästi Tornionlaakson Sähkön saman asiakasryhmän sisällä. Energiavirasto toteaa siten, että Tornionlaakson Sähkö on voinut hinnoittelussaan sähkömarkkinalain estämättä käyttää ilmoittamaansa suurjännitteisen jakeluverkon tuotannon tariffia, kun sitä on sovellettu tasapuolisesti ja syrjimättömästi saman asiakasryhmän sisällä. Asiassa annetun selvityksen mukaan Tornionlaakson Sähkö on muuttanut soveltamaansa tuotannon siirtohinnoittelun tariffia vuoden 2015 alusta siten, että kaikkia yhtiön suurjännitteisen jakeluverkon tuotantoasiakkaita laskutetaan samalla tavalla. Näin ollen ei asia tältä osin enää anna aihetta Energiaviraston määräämille korjaaville toimenpiteille.”

Valittaja on esittänyt selvitystä siitä, että Tornionlaakson Sähkö Oy:n suurjännitteisessä jakeluverkossa olevilta asiakkailtaan perimät sähköntuotannon siirtohinnat ovat nousseet vuodesta 2013 vuoteen 2014 moninkertaisesti ja merkittävästi enemmän kuin muiden asiakasryhmien siirtohintojen vuosittaiset muutokset vuosina 2011–2018. Energiavirasto ja kuultavat eivät ole kiistäneet mainittua eroa asiakasryhmien vuosittaisissa hintojen nousuissa.

Energiavirasto on valituksenalaisessa päätöksessään todennut, että Tornionlaakson Sähkö Oy:n tariffirakenne ei sellaisenaan ole sähkömarkkinalain vastainen, jos sitä sovelletaan tasapuolisesti ja syrjimättömästi yhtiön saman asiakasryhmän sisällä. Päätöksessä on lisäksi todettu, että asiassa annetun selvityksen mukaan Tornionlaakson Sähkö Oy on muuttanut soveltamaansa tuotannon siirtohinnoittelun tariffia vuoden 2015 alusta siten, että kaikkia yhtiön suurjännitteisen jakeluverkon tuotantoasiakkaita laskutetaan samalla tavalla, minkä vuoksi korjaavien toimenpiteiden velvoitteiden asettaminen ei tältä osin ole tarpeen. Markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa saadun selvityksen perusteella Tornionlaakson Sähkö Oy ole soveltanut tuotannon siirtohinnoittelun tariffia vuoden 2015 alun jälkeen syrjivällä tavalla suurjännitteisen jakeluverkon asiakasryhmän sisällä.

Valituksenalaisessa päätöksessä on otettu kantaa edellä mainitun kokonaisarviointiin perustuvan kohtuullisuusarvioinnin ja asiakasryhmän sisällä tapahtuvan arvioinnin lisäksi myös tariffien kohdistumiseen eri asiakasryhmien välillä. Päätöksen perusteluissa on tältä osin todettu, että sähkön siirtotariffien rakenteen osalta verkonhaltijalla on vapaus sovittaa sähkön siirtotariffit paikallisiin olosuhteisiin siten, että verkkotoiminnan kustannukset tulevat mahdollisimman tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti eri asiakasryhmien maksettaviksi. Päätöksessä on lisäksi todettu, että verkonhaltijan tulee kuitenkin pystyä perustelemaan tekemänsä valinnat ja hinnoittelussaan soveltamat periaatteet. Valituksenalaisen päätöksen perusteluissa ei ole kuitenkaan esitetty, mitkä ovat Energiaviraston näkemyksen mukaan nyt kyseessä olevassa asiassa ne paikallisten olosuhteiden erityispiirteet, jotka tukevat erilaista hinnoittelun muutosta eri asiakasryhmien välillä. Päätöksestä ei myöskään käy ilmi, mitkä verkonhaltijan valinnat ja periaatteet tukevat asiakasryhmien välillä tehtyjä eroja hinnanmuutoksissa.

Energiavirasto on sinänsä markkinaoikeudessa esittänyt, että se on kattavasti käynyt läpi Tornionlaakson Sähkö Oy:n hinnoitteluperiaatteita ja että asiassa ei ole käynyt ilmi, että asiakasryhmää, johon Tuuliwatti Oy kuuluu, olisi syrjitty. Energiavirasto on markkinaoikeudessa lisäksi esittänyt, että Tornionlaakson Sähkö Oy:n selvitysten mukaan suurjännitteisen jakeluverkon hinnankorotuksille on ollut tarvetta myös ilman Tuuliwatti Oy:n liittymistäkin. Energiavirasto on markkinaoikeudessa edelleen esittänyt, että sen toteuttaman kohtuullisen hinnoittelun valvonnassa sähkömarkkinalain 24 §:n 2 momentin perusteella asialla ei ole ollut merkitystä.

Edellä esitetyn perusteella ei voida todeta, että asiakasryhmien väliset erot tariffeissa tai niiden rakenteissa eivät olisi sähkömarkkinalain 21 §:n ja 24 §:n 2 momentin mukaisessa kohtuullisuusarvioinnissa merkityksellisiä, ja Energiavirasto on edellä kuvatulla tavalla itsekin viitannut valituksenalaisessa päätöksessään tasapuolisuuteen asiakasryhmien välillä.

Markkinaoikeus katsoo, että verkonhaltijoiden soveltaman hinnoittelun arvioinnin kokonaisvaltaisuudesta huolimatta verkkopalvelujen hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnissa on otettava huomioon tariffien ja tariffirakenteen soveltamisen tasapuolisuus asiakasryhmän sisällä ja asiakasryhmien välillä, mikä ilmenee myös valituksenalaisen päätöksen perusteluissa todetusta. Energiaviraston sille tehtyyn tutkintapyyntöön perustuvan siirtopalvelujen hinnoittelun kohtuullisuutta koskevan arvioinnin ei näin ollen voida katsoa rajoittuvan vain valvontalain 14 §:ssä säädettyyn Energiaviraston valvontajakson päätyttyä antamaan päätökseen johtavaan valvontaan, vaan Energiaviraston valvonnan voidaan katsoa tältä osin perustuvan myös valvontalain 9 §:ssä tarkoitettuun toimivaltaan ja velvollisuuksiin.

Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, että Energiavirasto ei ole valituksenalaisessa päätöksessään esittänyt hallintolain 44 ja 45 §:ssä säädetyn mukaisesti perusteluja sille, että Tornionlaakson Sähkö Oy olisi asettanut suurjännitteisen jakeluverkon asiakkaille siirtomaksuja muihin asiakasryhmiin nähden syrjimättömällä tavalla. Tämän vuoksi markkinaoikeus ei katso voivansa arvioida, onko Energiavirasto menetellyt viimeksi mainitulta osin sähkömarkkinalain tai valvontalain vastaisesti.

Kattohintasääntely

Valittaja on esittänyt, että Energiavirasto on tehnyt virheen, kun se ei ole määrännyt Tornionlaakson Sähkö Oy:tä palauttamaan valittajalle niin sanotun kattohintasäännöksen mukaisen kattohinnan ylittäneitä ja virheellisesti perittyjä maksuja. Valittajan mukaan valtioneuvoston sähkömarkkinoista antaman asetuksen 5 §:n 2 momentissa on säädetty juuri Tornionlaakson Sähkö Oy:n kaltaisia jakeluverkonhaltijoita velvoittavasti, että sähköntuotannolta veloitettu siirtomaksu ei saa ylittää keskimäärin 0,07 senttiä kilowattitunnilta vuodessa. Valittaja on esittänyt, että Tornionlaakson Sähkö Oy:n olisi tullut noudattaa valtioneuvoston sähkömarkkinoista antaman asetuksen 5 §:n 2 momentin sisältämää säännöstä sähköntuotannon siirtotariffien kattohinnasta kaikissa tariffeissaan.

Energiavirasto ja kuultavat ovat esittäneet, että sähkömarkkinalain 56 §:n (236/2019) 2 momentin ja sähkömarkkina-asetuksen 5 §:n hintakattosäännökset ovat soveltuneet suurjännitteiseen jakeluverkkoon vasta 22.2.2019 sähkömarkkinalain muutoksella. Energiaviraston ja kuultavien mukaan sähkömarkkinalain 56 §:n 2 momentissa mainittua valtioneuvoston asetusta sähköntuotannon jakelumaksuista jakeluverkoissa ja suurjännitteisissä jakeluverkoissa ei ole myöskään vielä annettu.

Valituksenalaisen päätöksen kohdassa ”Sähköntuotannon siirtomaksun kattohinnoittelu” on todettu muun ohella seuraavaa:

”Energiavirasto on antanut asian johdosta 12.6.2014 lausunnon (Dnro 1298/403/2013) ja todennut, ettei sähkömarkkina-asetuksen 5 §:n 2 momentin mukainen sähköntuotannon siirtomaksun (jakelumaksun) kattohinnoittelu koske sähkömarkkinalain 3 §:n 3 kohdan mukaista suurjännitteistä jakeluverkkoa. Virasto on katsonut, että verkonhaltijoiden ja verkon käyttäjien yhdenvertainen kohtelu edellyttää, ettei sanottua sähköntuotannon siirtomaksun kattohinnoittelua sovelleta suurjännitteisessä jakeluverkossa riippumatta siitä, onko kysymyksessä suurjännitteisen jakeluverkon haltija vai jakeluverkonhaltija, jolla on hallinnassaan myös suurjännitteistä jakeluverkkoa.

[– –]

Suurjännitteiselle jakeluverkolle ei ole näin ollen asetettu tässä vaiheessa ns. kattohintaa, jota Tornionlaakson Sähkön tulisi soveltaa suurjännitteisessä jakeluverkossa. Tältä osin Energiaviraston kirjeenä otsikoitu kaikkia verkonhaltijoita koskeva ohjeistus, joka on annettu 12.6.2014, on ollut voimassa tutkintapyynnön vireille tullessa. Näin ollen Tornionlaakson Sähkö on toiminut sähkömarkkinalain 56 §:n 2 momentin ja viraston ohjauksen mukaisesti, kun yhtiö ei ole soveltanut ns. kattohinnoittelusäännöstä suurjännitteisessä jakeluverkossaan.

Energiavirasto toteaa, ettei sähkömarkkinalain 56 §:ää sovelleta asian vireille tullessa suurjännitteiseen jakeluverkkoon liittyneeseen tuotantoon, jota tässä asiassa käsitellään. Näin ollen sähkömarkkinalain 56 §:n säännöksellä ei ole merkitystä asiassa. Tornionlaakson Sähkön on otettava toiminnassaan huomioon sähkömarkkinalain 56 §:n muutettu säännös ja myöhemmin mahdollisesti annettava valtioneuvoston asetus.”

Sähkömarkkinalain 56 §:n (236/2019) 2 momentissa on edellä kuvatulla tavalla säädetty, että valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä sähköntuotannon jakelumaksuista jakeluverkossa ja suurjännitteisessä jakeluverkossa. Mainittu momentti on tullut voimaan 1.6.2019. Sähkömarkkinoista annetun valtioneuvoston asetuksen (65/2009) 5 §:n 2 momentti, jonka mukaan jakeluverkonhaltijan yksittäiseen liittymään sijoittuvalta sähköntuotannolta veloittama siirtomaksu ei saa ylittää keskimäärin 0,07 senttiä kilowattitunnilta vuodessa, on tullut puolestaan voimaan 1.3.2009, ja se on annettu aiemmin voimassa olleen sähkömarkkinalain (386/1995) nojalla. Kun otetaan huomioon, että lain esitöissä todetulla tavalla sähkömarkkinalain 56 (236/2019) §:n 2 momentin tarkoituksena on ollut ulottaa jakelumaksujen sääntely suurjännitteisiin jakeluverkkoihin ja antaa juuri tältä osin valtuus antaa valtioneuvoston asetuksella tarkempia säännöksiä sähköntuotannon jakelumaksuista, markkinaoikeus toteaa, että sähkömarkkinoista annetun valtioneuvoston asetuksen 5 §:n 2 momentissa säädetty ei koske suurjännitteisten jakeluverkkojen kuten nyt kyseessä olevan Tornionlaakson Sähkö Oy:n jakeluverkon siirtomaksuja.

Asiaa ei anna aihetta arvioida toisin se, että sähkömarkkinalain (588/2013) 3 §:n 10 kohdassa jakeluverkonhaltijalla tarkoitetaan myös verkonhaltijaa, jolla on hallinnassaan suurjännitteistä jakeluverkkoa ja joka harjoittaa luvanvaraista sähköverkkotoimintaa tässä verkossa, sillä sähkömarkkinoista annetun valtioneuvoston asetus on annettu sähkömarkkinalain (386/1995) nojalla, jonka 3 (1172/2009) §:n 9 kohdan mukaan jakeluverkonhaltijalla tarkoitetaan verkonhaltijaa, jolla on hallinnassaan jakeluverkkoa ja joka harjoittaa luvanvaraista sähköverkkotoimintaa, ja jonka 3 §:n (1172/2009) 2 kohdan mukaan jakeluverkolla tarkoitetaan sähköverkkoa, jonka nimellisjännite on pienempi kuin 110 kilovolttia.

Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, että valtioneuvoston asetuksen 5 §:n 2 momenttia säädettyä ei ole tullut soveltaa Tornionlaakson Sähkö Oy:n suurjännitteiseen jakeluverkkoon. Näin ollen Energiaviraston valituksenalainen päätös ei ole ollut virheellinen, kun siinä ei ole vaadittu Tornionlaakson Sähkö Oy:tä palauttamaan valittajalle sen suorittamia maksuja kattohinnoittelua koskevien säännösten mukaista kattohintaa ylittävien maksujen vuoksi.

Johtopäätös Energiaviraston päätöksen lainmukaisuudesta ja seuraamusharkinta

Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, että Energiavirasto ei ole valituksenalaisessa päätöksessään esittänyt hallintolain 44 ja 45 §:ssä säädetyn mukaisesti perusteluja sille, että Tornionlaakson Sähkö Oy olisi asettanut suurjännitteisen jakeluverkon asiakkaille siirtomaksuja muihin asiakasryhmiin nähden syrjimättömällä tavalla. Virasto on muun ohella kyseiseen toteamukseen perustuen katsonut valituksenalaisessa päätöksessään, että Tornionlaakson Sähkö Oy on toiminut sähkömarkkinalain 24 §:n mukaisesti soveltaessaan ilmoittamaansa tariffirakennetta suurjännitteisen jakeluverkon tuotantoasiakkaiden hinnoitteluun.

Valittaja on esittänyt, että Energiaviraston valituksenalainen päätös on ollut virheellinen siltä osin kuin päätöksessä ei ole arvioitu sähkömarkkinalain 21 §:n nojalla Tornionlaakson Sähkö Oy:n sähköntuotannon siirtomaksun hinnankorotusta, vaan todettu, että Tornionlaakson Sähkö Oy on toiminut sähkömarkkinalain 21§:n mukaisesti myydessään kohtuullista korvausta vastaan sähkön siirto- ja jakelupalveluita suurjännitteisessä jakeluverkossaan.

Markkinaoikeus toteaa, että edellä mainituilla puutteilla valituksenalaisen päätöksen perustelemisessa on merkitystä Tornionlaakson Sähkö Oy:n toiminnan arvioinnissa sähkömarkkinalain 21 §:n ja 24 §:n nojalla.

Markkinaoikeus on edellä katsonut, että kun valituksenalaisessa päätöksessä on todettu Tornionlaakson Sähkö Oy:n menetelleen muun ohella sähkömarkkinalain 21 §:n ja 24 §:n mukaisesti, tämän on katsottava valituksenalaisen päätöksen ratkaisua ja korjaavia toimenpiteitä koskevat osat kokonaisuutena arvioiden tarkoittaneen, että Energiavirasto on päättänyt olla tältä osin velvoittamatta Tornionlaakson Sähkö Oy:tä korjaamaan toimintaansa valvontalain 9 §:n mukaisella tavalla.

Edellä lausutun perusteella markkinaoikeus katsoo, että Energiaviraston valituksenalainen päätös on kumottava siltä osin kuin päätöksessä on katsottu, että Tornionlaakson Sähkö Oy on toiminut sähkömarkkinalain 24 §:n mukaisesti soveltaessaan ilmoittamaansa tariffirakennetta suurjännitteisen jakeluverkon tuotantoasiakkaiden hinnoitteluun ja että Tornionlaakson Sähkö Oy on toiminut sähkömarkkinalain 21§:n mukaisesti myydessään kohtuullista korvausta vastaan sähkön siirto- ja jakelupalveluita suurjännitteisessä jakeluverkossaan.

Edellä mainitut Energiaviraston valituksenalaisen päätöksen puutteellisuudet huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että asia on palautettava ilmoitetun tariffirakenteen soveltamisen sekä sähkön siirto- ja jakelupalveluiden myynnistä perityn korvauksen sähkömarkkinalain mukaisuuden arvioinnin osalta Energiaviraston uudelleen käsiteltäväksi.

Muilta osin valitus on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Pykälän 2 momentin mukaan korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle.

Energiaviraston menettely on todettu edellä lausutuilta osin puutteelliseksi, ja asia palautetaan sille uutta käsittelyä varten. Tähän nähden olisi kohtuutonta, jos Tornio Kitkiäisvaara Tuuli Ky joutuisi itse vastaamaan kokonaan oikeudenkäyntikuluistaan. Näin ollen Energiavirasto on velvoitettava korvaamaan Tornio Kitkiäisvaara Tuuli Ky:n oikeudenkäyntikulut markkinaoikeuden kohtuulliseksi harkitsemalla määrällä.

Lopputulos

Markkinaoikeus kumoaa Energiaviraston 17.1.2020 tekemän päätöksen asiassa dnro 173/420/2015 siltä osin kuin päätöksessä on katsottu, että Tornionlaakson Sähkö Oy on toiminut sähkömarkkinalain 24 §:n mukaisesti soveltaessaan ilmoittamaansa tariffirakennetta suurjännitteisen jakeluverkon tuotantoasiakkaiden hinnoitteluun ja että Tornionlaakson Sähkö Oy on toiminut sähkömarkkinalain 21§:n mukaisesti.

Muilta osin valitus hylätään pääasian osalta.

Markkinaoikeus velvoittaa Energiaviraston korvaamaan Tornio Kitkiäisvaara Tuuli Ky:n oikeudenkäyntikulut 25.000 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän päätöksen antamisesta.

Muutoksenhaku

Sähkömarkkinalain 114 §:n 4 momentin sekä sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain 37 §:n 1 momentin mukaan markkinaoikeuden tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen valituslupaa pyytämättä siten kuin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetään.

Markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Pertti Virtanen, Jaakko Ritvala ja Markus Ukkola.

Huomaa

Markkinaoikeuden päätöksestä on valitettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Katso korkeimman hallinto-oikeuden päätös 10.12.2021 taltionumero H4460/2021.
Katso korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätös KHO:2022:114

‍