Päätös, josta valitetaan

Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 11.1.2023 (liitteenä)

Asian käsittely markkinaoikeudessa

Valitus

Vaatimukset

Malte Haaning Plastic A/S on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa valituksenalaisen Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen ja palauttaa asian Patentti- ja rekisterihallitukselle tavaramerkin numero 281408 Hamacon rekisteröinnin kumoamiseksi luokan 28 tavaroiden osalta. Lisäksi valittaja on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Patentti- ja rekisterihallituksen korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 5.862,50 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Patentti- ja rekisterihallitus on virheellisesti arvioinut, että tavaramerkki numero 281408 Hamacon ei aiheuttaisi tavaraluokassa 28 sekaannusvaaraa aikaisemman hakemuksen perusteella rekisteröityyn valittajan EU-tavaramerkkiin numero 12448239 HAMA.

Merkit kattavat samoja tavaroita luokassa 28, muun ohella leluja. Kyseessä olevat tavarat ovat tavallisia, varsin edullisia kulutushyödykkeitä, joita myydään päivittäistavarakaupoissa. Merkityksellinen kohdeyleisö koostuu tavanomaisen valistuneista sekä kohtuullisen tarkkaavaisista ja huolellisista keskivertokuluttajista. Varsinkaan edullisia tuotteita ostaessaan keskivertokuluttaja ei todennäköisesti ole erityisen tarkkaavainen.

Valittajan tavaramerkin HAMA erottamiskyky on vähintään tavanomainen, koska se ei millään tavoin kuvaile merkin kattamia tavaroita.

Vastaajan tavaramerkki Hamacon on ulkoasultaan ja lausuntatavaltaan hyvin samankaltainen kuin valittajan merkki HAMA. Molemmat merkit ovat merkityksettömiä suomalaiselle kohdeyleisölle. Valittajan merkki on otettu kokonaisuudessaan vastaajan merkin alkuosaksi. Vastaajan merkissä on loppuosa ”con”, mutta se ei riitä poistamaan merkkien kokonaisvaikutelmien samankaltaisuutta. Kun merkkien kattamat tavarat ovat samoja ja vertailtavana olevat merkit hyvin samankaltaisia, keskivertokuluttaja helposti sekoittaa merkit toisiinsa. Vaikka suoranaista sekaannusta ei aiheutuisikaan, on merkkien välillä vähintäänkin sekaannusvaara.

Patentti- ja rekisterihallitus on lähtökohtaisesti korvausvelvollinen valittajan oikeudenkäyntikuluista, mikäli markkinaoikeus kumoaa valituksenalaisen päätöksen. Patentti- ja rekisterihallitus on menetellyt virheellisesti jättäessään huomiotta sen, että sekaannusvaaraa lisäävänä seikkana on otettava huomioon vertailtavien merkkien kattamien tavaroiden identtisyys ja sen, että merkkien alkuosilla on niiden samankaltaisuutta arvioitaessa erityisen suuri painoarvo. Patentti- ja rekisterihallitus vaikuttaa myös jättäneen kokonaisarvion sekaannusvaarasta tekemättä ja vertailleen ainoastaan merkkejä. Lisäksi valittaja on tuonut jo hallintomenettelyssä esille sovellettavat säännökset, EU-tason asiaan sovellettavan oikeuskäytännön ja analogisen Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston väiteosaston ratkaisun. Valittaja on siten antanut Patentti- ja rekisterihallitukselle hyvät mahdollisuudet tehdä asiallisesti oikean ratkaisun.

Patentti- ja rekisterihallituksen lausunto

Valituskirjelmässä ei ole esitetty mitään sellaista, joka antaisi aiheen muuttaa valituksenalaista päätöstä.

Vaikka valittajan merkki HAMA sisältyy kokonaisuudessaan tavaramerkkiin Hamacon, ovat merkit sekä ulkoasultaan että lausuntatavaltaan hyvin erilaisia. Vastaajan tavaramerkissä on seitsemän kirjainta ja kolme tavua, kun taas valittajan EU-tavaramerkissä on neljä kirjainta ja kaksi tavua. Sana Hama ei ole vastaajan tavaramerkissä millään lailla itsenäisessä asemassa, eikä huomio mitenkään erityisesti kiinnity sanaan Hama, vaikka ne merkin neljä ensimmäistä kirjainta ovatkin. Vastaajan tavaramerkissä Hamacon on kyse yhdestä sanasta muodostuvasta omasta kokonaisuudesta. Valittajan viittaama Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston sinänsä rinnasteinen päätös ei vastaa Patentti- ja rekisterihallituksen sekaannusvaaran arvioinnissa noudattamaa linjaa.

Patentti- ja rekisterihallitus on arvioinut merkkejä kokonaisuutena ja päätynyt katsomaan, että sekaannusvaaraa ei ole, vaikka tavarat ovat samoja.

Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä. Asiassa on kyse merkkien välisestä sekaannusvaarasta, joka on aina tapauskohtaista ja tulkinnanvaraista arviota. Valituksenalainen päätös on tehty lain ja Suomessa vallitsevan käytännön mukaisesti, eikä asiassa siten ole perusteita määrätä Patentti- ja rekisterihallitusta korvausvelvolliseksi.

Hamacon Oy:n vastaus

Hamacon Oy on ilmoittanut, ettei sillä ole asiassa lausuttavaa.

Valittajan lausuma

Malte Haaning Plastic A/S on ilmoittanut, ettei sillä ole asiassa uutta lausuttavaa. Yhtiö on toimittanut erittelyn oikeudenkäyntikuluistaan.

Muut kirjelmät

Patentti- ja rekisterihallitus ei ole sille varatusta tilaisuudesta huolimatta antanut lausumaa valittajan oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevasta vaatimuksesta.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tarkastelun oikeudelliset lähtökohdat

Patentti- ja rekisterihallitus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt valittajan väitteen tavaramerkin numero 281408 Hamacon luokan 28 tavaroiden ”lelut; pelit” osalta. Asiassa on markkinaoikeudessa kysymys siitä, aiheuttaako kyseinen tavaramerkki sekaannusvaaran mainittujen tavaroiden osalta valittajan aiempaan EU-tavaramerkkiin numero 12448239 HAMA.

Tavaramerkkilain 13 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan tavaramerkkiä ei rekisteröidä, tai jos se on rekisteröity, se on mitätöitävä, jos merkki aiheuttaa yleisön keskuudessa sekaannusvaaran sen vuoksi, että se on sama tai samankaltainen kuin aiempi tavaramerkki, joka on rekisteröity tai vakiintunut samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten.

Saman pykälän 3 momentin 3 kohdan mukaan edellä 1 momentin 2 kohdassa aiemmalla tavaramerkillä tarkoitetaan muun ohella EU-tavaramerkkiä tai EU-tavaramerkkihakemusta, jonka hakemispäivä on aiempi tai jolla muuten on aiempi etuoikeus.

Tavaramerkkilailla on pantu täytäntöön jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/2436 (jäljempänä myös tavaramerkkidirektiivi). Siten rekisteröinnin edellytyksiin liittyvän sekaannusvaaran arvioinnissa on otettava huomioon tavaramerkkidirektiivin tulkintavaikutus.

Tavaroiden vertailu ja kohdeyleisö

Asiassa ei markkinaoikeudessa ole erimielisyyttä siitä, että vastaajan tavaramerkin luokkaan 28 kuuluvat tavarat ovat samoja kuin valittajan aiemman EU-tavaramerkin kattamat tavarat.

Markkinaoikeudella ei ole aihetta arvioida asiaa toisin, ja näin ollen vastaajan tavaramerkin luokan 28 kattamia tavaroita ”lelut; pelit” on pidettävä samoina kuin valittajan EU-tavaramerkin numero 12448239 saman luokan kattamia tavaroita ”Pelit ja leikkikalut, mukaan lukien helmet ja niiden kiinnitystaulut”.

Sekaannusvaaran kokonaisarvioinnissa on otettava huomioon asianomaisen tavararyhmän tavanomaisesti valistunut sekä kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen keskivertokuluttaja. On myös otettava huomioon se, että keskivertokuluttajan tarkkaavaisuusaste voi vaihdella asianomaisen tavararyhmän mukaan.

Kysymyksessä olevat tavarat ovat päivittäistavaroita, jotka on suunnattu suurelle yleisölle. Asiassa merkityksellinen kohdeyleisö muodostuu Suomessa asuvasta suuresta yleisöstä, joka koostuu tavanomaisen valistuneista sekä kohtuullisen tarkkaavaisista ja huolellisista keskivertokuluttajista. Tällaisen keskivertokuluttajan tarkkaavaisuusastetta ei ole nyt kyseessä olevien tavaroiden osalta pidettävä tavanomaista korkeampana.

Merkkien vertailu

Sekaannusvaaraa koskevan kokonaisarvioinnin on vertailtavien merkkien ulkoasun, lausuntatavan ja merkityssisällön samankaltaisuuden osalta perustuttava tavaramerkeistä syntyvään kokonaisvaikutelmaan, ja huomioon on otettava erityisesti merkkien erottamiskykyiset ja hallitsevat osat. Sillä, miten kyseessä olevien tavaroiden keskivertokuluttaja mieltää tavaramerkit, on ratkaiseva merkitys sekaannusvaaran kokonaisarvioinnissa. Keskivertokuluttaja mieltää tavaramerkin tavallisesti yhtenä kokonaisuutena eikä tarkastele sen eri yksityiskohtia. Merkkejä vertailtaessa on lisäksi ainoastaan harvoin mahdollisuus verrata suoraan eri tavaramerkkejä, ja useimmiten vertailijan on turvauduttava siihen epätäydelliseen muistikuvaan, joka hänellä on tavaramerkeistä. (Ks. esim. tuomio 22.6.1999, Lloyd Schuhfabrik Meyer, C-342/97, EU:C:1999:323, 25 ja 26 kohta.)

Sen arvioimiseksi, missä määrin kysymyksessä olevat tavaramerkit ovat samankaltaisia, on oikeuskäytännön mukaan määritettävä niiden ulkoasun, lausuntatavan tai merkityssisällön samankaltaisuuden aste ja tarvittaessa harkittava, mikä painoarvo näille eri tekijöille on annettava, kun huomioon otetaan kyseisten tavaroiden tyyppi ja niiden markkinointiin liittyvät olosuhteet (ks. em. tuomion 27 kohta).

Valittajan EU-tavaramerkki HAMA koostuu sanasta ”hama”, jolla ei ole Suomessa edellä todetun kohdeyleisön keskuudessa mitään yleisesti ymmärrettävää merkityssisältöä. Sitä on näin ollen pidettävä tavanomaisen erottamiskykyisenä.

Vastaajan tavaramerkki Hamacon koostuu sanasta ”hamacon”. Kyseinen sana on jaettavissa osiin eri tavoin. Vaikka kyseisellä sanalla ja sen erilaisilla osilla saattaakin olla joidenkin kohdeyleisöjen keskuudessa jokin merkityssisältö tai sanan lopussa olevat kirjaimet ”con” saatetaan ymmärtää eräänlaisiin tapahtumiin viittaavana sanaosana, markkinaoikeus katsoo, että myöskään sanalla ”hamacon” tai sen erityisillä osilla ei ole Suomessa nyt kyseessä olevan kohdeyleisön eli suuren yleisön keskuudessa mitään yleisesti ymmärrettävää merkityssisältöä. Näin ollen myös sanaa ”hamacon” on pidettävä tavanomaisen erottamiskykyisenä.

Vertailtavissa merkeissä ei ole hallitsevaa osatekijää.

Ulkoasun ja lausuntatavan osalta merkkejä yhdistää osa ”Hama”, joka muodostaa kokonaisuudessaan aiemman merkin ja joka on vastaajan merkin neljä ensimmäistä kirjainta. Merkit eroavat toisistaan siten, että vastaajan merkin lopussa on kirjainyhdistelmä ”con”.

Niin markkinaoikeuden vakiintuneen oikeuskäytännön kuin Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännönkin (ks. esim. tuomio 15.12.2009, Trubion Pharmaceuticals v. OHMI - Merck (TRUBION), T-412/08, EU:T:2009:507, 40 kohta ja tuomio 28.2.2019, Groupe Léa Nature v. EUIPO, C-505/17 P, EU:C:2019:157, 41, 43 ja 50–53 kohdat) mukaan kohdeyleisö yleensä kiinnittää merkin alkuosaan enemmän huomiota kuin sen loppuosaan. Näin ollen vertailtavat merkit ovat ulkoasultaan ja lausuntatavaltaan samankaltaiset.

Koska vertailtavilla merkeillä ei edellä todetulla tavalla ole kohdeyleisön keskuudessa mitään yleisesti ymmärrettävää merkityssisältöä, ei merkkien merkityssisältöä voida vertailla.

Koska vertailtavat merkit ovat yhtäältä ulkoasultaan arvioituna ja toisaalta lausuntatavaltaan arvioituna samankaltaisia, eikä merkkien merkityssisältöä voida vertailla, niitä on pidettävä kokonaisuutena arvioiden keskimääräisellä tavalla samankaltaisina.

Sekaannusvaaran kokonaisarviointi ja johtopäätös

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sekaannusvaara on olemassa, jos yleisö saattaa luulla, että kyseiset tavarat ovat peräisin samasta yrityksestä tai mahdollisesti taloudellisesti keskenään sidoksissa olevista yrityksistä. Sekaannusvaaraa on arvioitava kokonaisuutena ottaen huomioon kaikki tekijät, joilla on merkitystä esillä olevan asian kannalta. (Ks. esim. tuomio 29.9.1998, Canon, C-39/97, EU:C:1998:442, 16 ja 29 kohta.)

Sekaannusvaaran kokonaisarviointi merkitsee huomioon otettavien tekijöiden ja erityisesti tavaramerkkien samankaltaisuuden ja niiden tavaroiden samankaltaisuuden, joita varten nämä tavaramerkit on tarkoitettu, tiettyä keskinäistä riippuvuutta. Siten tässä arvioinnissa kyseisten tavaroiden vähäisen samankaltaisuuden saattaa korvata niitä varten tarkoitettujen tavaramerkkien merkittävä samankaltaisuus ja päinvastoin. (Ks. em. tuomion 17 kohta.)

Markkinaoikeus on edellä katsonut, että vertailtavien tavaramerkkien kattamat luokan 28 tavarat ovat samoja. Lisäksi tavaramerkit ovat samankaltaiset ulkoasun ja lausuntatavan osalta. Merkkien merkityssisältöä ei voida verrata. Kokonaisuutena arvioiden vertailtavia merkkejä on pidettävä keskimääräisellä tavalla samankaltaisina.

Kun otetaan huomioon tavaroiden samuus, aiemman EU-tavaramerkin sisältyminen kokonaisuudessaan vastaajan tavaramerkin alkuun sekä se, että kohdeyleisö yleensä kiinnittää merkin alkuosaan enemmän huomiota kuin sen loppuosaan, markkinaoikeus katsoo, että vastaajan tavaramerkin lopussa oleva kirjainyhdistelmä ”con” ei riitä poistamaan vertailtavien tavaramerkkien välistä sekaannusvaaraa.

Edellä todetuin perustein markkinaoikeus katsoo, että tavaramerkki numero 281408 Hamacon aiheuttaa sekaannusvaaran valittajan aiempaan EU-tavaramerkkiin numero 12448239 HAMA luokan 28 tavaroiden osalta.

Valituksenalainen Patentti- ja rekisterihallituksen päätös on näin ollen kumottava ja asia on palautettava Patentti- ja rekisterihallitukselle uudelleen käsiteltäväksi tavaramerkin numero 281408 Hamacon rekisteröinnin kumoamiseksi edellä mainituilta osin.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Pykälän 2 momentin mukaan korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle.

Mainitun pykälän 1 momentin esitöissä (HE 29/2018 vp s. 167) on todettu muun ohella lähtökohtana olevan, että mikäli päätöksen tehnyt viranomainen tai muu julkinen osapuoli häviää asian, se velvoitetaan korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut. Arvioitaessa oikeudenkäynnin osapuolten korvausvelvollisuuden perusteita on kiinnitettävä erityistä huomiota asiassa annettuun ratkaisuun. Asiassa annetun ratkaisun merkitystä arvioitaessa on kuitenkin aiheellista ottaa huomioon, että hallintoprosessissa ei läheskään aina ole yksiselitteisesti osoitettavissa voittajaa tai häviäjää, eikä oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta voi siten perustaa yksin voittaja-häviäjä -asetelmaan.

Saman pykälän 2 momentin esitöissä (HE 29/2018 vp s. 167–168) on todettu muun ohella, että momentissa luetellaan keskeiset arviointiperusteet, joita sovelletaan täydentävästi kaikissa 1 momentissa mainituissa tilanteissa. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevassa ratkaisussa on kysymys kuluvastuun kohtuullisuuden kokonaisarvioinnista. Jos oikeudenkäynnin tarve on aiheutunut viranomaisen selvästi lainvastaisesta ratkaisusta, on kohtuullista, että yksityinen asianosainen saa korvausta hänelle tästä aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista. Tulkinnanvarainen tai vähäinen virhe asian käsittelyssä ei välttämättä muodosta viranomaiselle korvausvelvollisuutta. Toisaalta viranomainen voidaan määrätä korvaamaan yksityisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut silloinkin, kun kyse ei varsinaisesti ole viranomaisen tekemästä virheestä.

Pääasiassa on ollut kyse tavaramerkkien välisen sekaannusvaaran arvioinnista. Edellä pääasian yhteydessä selostetulla tavalla sekaannusvaaran arviointi on aina kokonaisarviointia, jossa tulee ottaa huomioon kaikki merkitykselliset tekijät.

Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään, joka on julkaistu vuosikirjapäätöksenä KHO 2021:41, kumonnut Patentti- ja rekisterihallituksen ja markkinaoikeuden päätökset, koska niissä oli arvioitu kysymys tavaramerkkien välisestä sekaannusvaarasta virheellisesti. Asiassa on ollut kysymys siitä, aiheuttaako lyhyt neljän kirjaimen sanamerkki sekaannusvaaran aiempaan tyylitellyllä kirjasinlajilla kirjoitettuun kuviomerkkiin, jonka sana vastaa sanamerkkiä ensimmäistä kirjainta lukuun ottamatta. Koska tavarayhteys on ollut asiassa selvä, on asiassa jouduttu suorittamaan vain merkkien vertailu ja sekaannusvaaran kokonaisarviointi.

Korkein hallinto-oikeus on myös 3.3.2022 antamallaan päätöksellä numero H692/2022 sekaannusvaaran virheellisestä arvioinnista johtuen kumonnut Patentti- ja rekisterihallituksen ja markkinaoikeuden päätökset.

Markkinaoikeus katsoo, että mainittujen päätösten perusteella ei ole edellytyksiä päätyä siihen, että tavaramerkkien välisen sekaannusvaaran arviointi olisi juuri koskaan yksiselitteistä. Nyt esillä oleva asia ei tee tähän poikkeusta ja sekaannusvaaraa koskevaan arviointiin on tässäkin asiassa liittynyt tulkinnanvaraisuutta.

Patentti- ja rekisterihallitus on valituksenalaisessa päätöksessään todennut vertailtavien tavaroiden samuuden ja vertailtavien merkkien ulkoasun ja lausuntatavan erot päätyen siihen, että merkit ovat hyvin erilaiset eikä sekaannusvaaraa synny niiden välille. Markkinaoikeus toteaa, ettei valituksenalaisesta päätöksestä ole mahdollista tehdä sitä johtopäätöstä, että Patentti- ja rekisterihallitus olisi asiassa varsinaisesti laiminlyönyt sekaannusvaaran kokonaisarvioinnin tekemisen.

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että nyt kyseessä olevan asian lopputuloksesta huolimatta ei ole kohtuutonta, että valittaja joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Arvioinnin lopputulosta ei muuta se, että valittaja joutuu valituksensa menestymisestä huolimatta suorittamaan asiassa laissa säädetyn oikeudenkäyntimaksun. Näin ollen valittajan oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus on hylättävä.

Lopputulos

Markkinaoikeus kumoaa Patentti- ja rekisterihallituksen 11.1.2023 tekemän päätöksen ja palauttaa asian Patentti- ja rekisterihallitukselle uudelleen käsiteltäväksi tavaramerkin numero 281408 Hamacon rekisteröinnin kumoamiseksi luokan 28 tavaroiden osalta.

Markkinaoikeus hylkää Malte Haaning Plastic A/S:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Muutoksenhaku

Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 7 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Sami Myöhänen, Pekka Savola (eri mieltä) ja Teemu Matikainen.

Asiassa on äänestetty. Eri mieltä olevan jäsenen äänestyslausunto on liitetty päätökseen.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Markkinaoikeustuomari Savola:

Olen pääasiasta samaa mieltä kuin enemmistö. Erimielisyyteni koskee valittajan oikeudenkäyntikulujen korvaamista. Viittaan enemmistön perusteluissa selostettuihin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n säännöksiin esitöineen, ja totean sen jälkeen seuraavaa.

Oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta koskevassa harkinnassa merkitystä on erityisesti sillä, onko asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen kohtuutonta, että valittaja joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan, markkinaoikeuden oikeudenkäyntimaksu mukaan luettuna. Merkitystä voi antaa myös asian mahdolliselle oikeudelliselle epäselvyydelle, osapuolten toiminnalle ja asian merkitykselle asianosaiselle.

Aluksi on syytä tarkastella pääasiaratkaisua tarkemmin Patentti- ja rekisterihallituksen menettelyä valituksenalaisen päätöksen tekemisessä ja sitä, millä tavalla valituksenalainen päätös on ollut lainvastainen. Tässä tapauksessa merkitystä on myös tavaramerkkien sekaannusvaaraa koskevan sääntelyn harmonisoinnilla ja muilla unionioikeudellisilla piirteillä.

Sekaannusvaaraa koskeva tavaramerkkilain 13 §:n 1 momentti vastaa tavaramerkkidirektiivin 5 artiklan 1 kohtaa ja aiemmin voimassa olleita direktiivejä. Direktiivien johdantolauseista ilmenee ja unionin tuomioistuin on todennut muun ohella, että tavaramerkit saavat saman suojan kaikissa jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmissä (tuomio 12.6.2019, Hansson, C-705/17, EU:C:2019:481, kohta 38). Siten sekaannusvaaran arviointiperusteiden tulee olla unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisia, ja sekaannusvaaraa on arvioitava yhdenmukaisin perustein kaikissa jäsenvaltioissa.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä on lisäksi pääteltävissä (tuomio 26.3.2020, Cooper International Spirits ym., C-622/18, EU:C:2020:241, kohta 39), että silloin kun Euroopan unionin tavaramerkistä annetun Euroopan ja parlamentin asetuksen (EU) 2017/1001 säännökset vastaavat tavaramerkkidirektiivin säännöksiä, asetusta koskeva unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö on sovellettavissa täysimääräisesti ja analogisesti direktiivin säännösten tulkintaan. Koska tavaramerkkidirektiivin 5 artiklan 1 kohta vastaa olennaisesti asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa säädettyä, voidaan todeta, että myös kyseistä asetusta koskeva unionioikeudellinen oikeuskäytäntö tulee ottaa huomioon tavaramerkkilain 13 §:n 1 momenttia sovellettaessa.

Patentti- ja rekisterihallitus on valituksenalaisessa päätöksessä esittänyt erään Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston ratkaisun olevan hyvinkin analoginen käsillä olevan asian kanssa, mutta huomauttanut muun ohella, että kyseinen ratkaisu ei vastaa viraston sekaannusvaaran arvioinnissa noudattamaa linjaa. Markkinaoikeudessa Patentti- ja rekisterihallitus on niin ikään esittänyt, että kyseinen sinänsä rinnasteinen päätös ei vastaa Patentti- ja rekisterihallituksen sekaannusvaaran arvioinnissa noudattamaa linjaa.

Edellä todetulla tavalla tavaramerkkien sekaannusvaaraa on arvioitava kaikissa jäsenvaltioissa yhdenmukaisin perustein. Myös Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston on noudatettava tavaramerkkien sekaannusvaaran arvioinnissa vastaavia perusteita. Patentti- ja rekisterihallituksella ei näin ollen voi olla sellaista sekaannusvaaran arviointia koskevaa omaa linjaa, joka olennaisella tavalla poikkeaisi muissa jäsenvaltioissa tai Euroopan unionin teollisoikeuksien virastossa noudatettavasta sekaannusvaaran arvioinnista ilman painavia, käytännössä muiden ratkaisujen lainmukaisuuden kyseenalaistavia perusteita.

Valituksenalaista päätöstä ja Patentti- ja rekisterihallituksen menettelyä voidaan nyt arvioida edellä mainitut lähtökohdat huomioon ottaen.

Patentti- ja rekisterihallitus on katsonut vertailtavien merkkien HAMA ja Hamacon olevan ulkoasultaan ja lausuntatavaltaan hyvin erilaisia. Tätä päätelmää on perusteltu lähinnä kyseisten sanojen kirjainten tai tavujen lukumäärällä ja sillä, etteivät neljä ensimmäistä kirjainta ole mitenkään erityisessä asemassa tai huomio ei kiinnity niihin sekä sillä, että sana Hamacon muodostaa oman kokonaisuutensa.

Totean, että kyseiset perustelut ovat olleet varsin ylimalkaiset, eikä tällaiselle arvioinnille ole tunnistettavissa mitään ainakaan tähän tilanteeseen soveltuvaa tukea kansallisesta tai unionioikeudellisesta oikeuskäytännöstä. Oikeuskäytännöstä sen sijaan on pääasiaratkaisun perusteluista ilmenevin tavoin käynyt ilmi päinvastainen lähtökohta muun ohella siitä, että kohdeyleisö yleensä kiinnittää merkin alkuosaan enemmän huomiota kuin sen loppuosaan. Esille ei ole tullut mitään perustetta sille, miksi tästä lähtökohdasta olisi ollut tässä tapauksessa syytä poiketa.

Näin ollen Patentti- ja rekisterihallituksella ei ole ollut mitään asiallisia ja lainmukaisia perusteita kyseiselle päätelmälle. Patentti- ja rekisterihallitukselle hyvin ilmeistä olisi tullut olla se, että vertailevat merkit ovat olleet ulkoasultaan ja lausuntatavaltaan ainakin jossakin määrin samankaltaisia. Jonkinasteista tulkinnanvaraisuutta olisi sinänsä voinut liittyä siihen, olisiko merkkien samankaltaisuuden aste ollut keskimääräistä vai sitä vahvempaa tai heikompaa ja millä tavalla tähän yksityiskohtaiseen arvioon olisi päädytty. Näillä mahdollisesti tulkinnanvaraisilla yksityiskohdilla ei ole kuitenkaan ollut merkitystä tämän asian lainmukaiseen lopputulokseen, koska tavarat ovat olleet riidattomasti samoja, joten keskimääräistä heikommankin merkkien samankaltaisuuden olisi tullut johtaa kokonaisarvioinnissa sekaannusvaaran olemassaoloon (ks. pääasiaratkaisun perustelut ja siellä mainittu tuomio 29.9.1998, Canon, C-39/97, EU:C:1998:442, 17 kohta.)

Näin ollen Patentti- ja rekisterihallituksen kyseinen päätelmä siitä, että merkit ovat olleet lausuntatavaltaan ja ulkoasultaan hyvin erilaiset, on ollut yksiselitteisesti ja ilman minkäänlaista oikeudellista tulkinnanvaraisuutta ilmeisen virheellinen. Tämän vuoksi myös valituksenalaisen päätöksen lopputulos on muodostunut virheelliseksi.

Oikeudenkäyntikulujen korvaamatta jättämisestä aiheutuvaa kohtuuttomuutta arvioitaessa on aiheellista ottaa huomioon myös se, että tuomioistuinmaksulain 9 §:n 3 kohdan mukaisesti markkinaoikeudessa – toisin kuin hallinto-oikeudessa – peritään oikeudenkäyntimaksu siinäkin tapauksessa, että valitus menestyy. Markkinaoikeuden oikeudenkäyntimaksu, tässä tapauksessa 2.120 euroa, on määrältään huomattava ja lähes kymmenkertainen ennen tuomioistuinmaksulakia voimassa olleeseen maksuun nähden.

Tuomioistuinmaksulain esitöissä (HE 29/2015 vp s. 32) on ensinnäkin hallinto-oikeuksia koskevalta osin esitetty, että asiansa voittavan muutoksenhakijan maksuvapautusta perustelee maksujen tason nostaminen sekä se, että hallintolainkäytössä vastapuoli määrätään korvaamaan asiansa voittaneen osapuolen oikeudenkäyntikulut vain harvoin. Markkinaoikeuden osalta esitöissä on puolestaan todettu, että markkinaoikeudessa samanlaista tarvetta maksuvapautukselle valituksen tai kanteen menestyessä ei ole, vaikka maksut nousevatkin ja vaikka markkinaoikeudessa sovelletaan vastapuolen kulujen korvaamiseen hallintolainkäyttölain 74 §:ää. Markkinaoikeudessa asian hävinnyt osapuoli määrätään yleensä korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli sitä vaatii. Oikeudenkäyntikulut pitävät sisällään mahdollisen oikeudenkäyntimaksun.

Tuomioistuinmaksulakia säädettäessä keskeisenä perusteena markkinaoikeuden oikeudenkäyntimaksujen moninkertaistamiselle on siten katsottava olleen se olettamus, että valituksen menestyessä päätöksen tehnyt viranomainen yleensä määrättäisiin korvaamaan valittajan kohtuulliset oikeudenkäyntikulut.

Tuomioistuinmaksulain säätämisen jälkeen viranomaisen velvollisuutta korvata oikeudenkäyntikuluja on aiemmin voimassa olleen hallintolainkäyttölain (586/1996) soveltamiskäytäntöön nähden vielä pyritty oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetulla lailla yhdenmukaistamaan ja nähdäkseni myös laajentamaan. Viimeksi mainittu on pääteltävissä esimerkiksi kyseisen lain esitöissä todetusta lähtökohdasta, että mikäli päätöksen tehnyt viranomainen tai muu julkinen osapuoli häviää asian, se velvoitetaan korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut. Tällaista lähtökohtaa ei nimittäin hallintolainkäyttölakia säädettäessä vielä esitetty. Siten hallintolainkäyttölain ajalta periytyvää hyvin pidättyväistä suhtautumista määrätä viranomainen korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikuluja ei voi pitää perusteltuna eikä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain mukaisena.

Nämä näkökohdat tulee ottaa huomioon myös tavaramerkkejä koskevissa valitusasioissa. Katson, että etenkin sellaisissa tapauksissa, joissa jo hallintomenettelyssä esitetyn perusteella Patentti- ja rekisterihallituksella olisi ollut hyvät edellytykset päätyä valituksenalaista päätöstä tehtäessä lainmukaisin perustein lainmukaiseen lopputulokseen, voi olla käsillä erityisen painavia syitä velvoittaa Patentti- ja rekisterihallitus korvaamaan muutoksenhausta aiheutuneet kohtuulliset oikeudenkäyntikulut.

Yhteenvetona totean, että Patentti- ja rekisterihallitus on suorittanut merkkien vertailun lausuntatavan ja ulkoasun osalta virheellisesti toteamalla vertailtavat merkit hyvin erilaisiksi, ja tältä osin menettelyn lainvastaisuus on ollut ilmeistä ja yksiselitteistä. Patentti- ja rekisterihallituksen esittämästä on lisäksi pääteltävissä, että se noudattaa sekaannusvaaran arvioinnissa jotakin sellaista sen omaa linjaa, joka ei perustu tavaramerkkilakiin, siten kuin sitä on tavaramerkkidirektiivin perusteella tulkittava, eikä kansalliseen eikä unionioikeudelliseen oikeuskäytäntöön. Arvioinnissa ei ole noudatettu sellaisia kansallisesta oikeuskäytännöstä ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmeneviä vakiintuneita periaatteita, jotka valittaja on jo asiaa Patentti- ja rekisterihallituksessa käsiteltäessä tuonut esiin. Markkinaoikeudessa ei ole esitetty uutta selvitystä eikä olennaisesti uusia perusteita, vaan asia on ollut jo Patentti- ja rekisterihallituksessa esitetyn perusteella lainmukaisesti ratkaistavissa. Tässä tapauksessa olisi erityisen kohtuutonta, jos valittajan määrältään kohtuulliset oikeudenkäyntikulut ja etenkin markkinaoikeuden oikeudenkäyntimaksu jäisivät valittajan itsensä vastattavaksi.

Edellä todetuilla perusteilla velvoitan Patentti- ja rekisterihallituksen korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut vaatimuksen mukaisesti 5.862,50 eurolla viivästyskorkoineen.

Vakuudeksi:

Puheenjohtaja Sami Myöhänen

Huomaa

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.