Päätös, josta valitetaan

Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 14.10.2021 (liitteenä)

Asian käsittely markkinaoikeudessa

Valitus

Vaatimukset

Hyundai Motor Company on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa Patentti- ja rekisterihallituksen valituksenalaisen päätöksen ja palauttaa asian Patentti- ja rekisterihallitukselle kansainvälistä rekisteröintiä numero 998676 PALISAD (kuvio) koskevan menettämishakemuksen uudelleen käsittelemistä varten.

Lisäksi Hyundai Motor Company on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa ensisijaisesti Patentti- ja rekisterihallituksen yksin ja toissijaisesti Patentti- ja rekisterihallituksen sekä MATRIZE Handels-GmbH:n yhteisvastuullisesti korvaamaan valittajan arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 6.182,50 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Patentti- ja rekisterihallitus on menetellyt virheellisesti hylätessään valituksenalaisella päätöksellään tavaramerkin käyttämättömyyteen perustuvan valittajan hakemuksen koskien kansainvälisen rekisteröinnin numero 998676 PALISAD (kuvio) menettämistä sillä perusteella, että valittajalta puuttuu oikeussuojan tarve asiassa.

Tavaramerkkilaissa ei edellytetä menettämishakemuksen tekijältä oikeussuojan tarvetta kysymyksessä olevassa tilanteessa. Tavaramerkkilakia on tulkittava ottaen huomioon Euroopan unionin lainsäädäntö, josta ilmenee, että jokaisella luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä on oikeus jättää hallinnollinen menettämishakemus tai ehdottomiin hylkäys- ja mitätöintiperusteisiin perustuva hallinnollinen mitätöintihakemus.

Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu, että mitätöintivaatimuksen on voinut jättää ilman oikeussuojaintressin olemassaoloa. Vaikka oikeuskäytäntö on koskenut mitätöintivaatimusta, kyseistä tulkintaa on sovellettava myös hallinnollisen menettämishakemuksen käsittelyssä, koska merkitykselliset unionin oikeudelliset säännökset ovat molempia koskien sanamuodoltaan yhteneviä. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin on todennut, että menettämisperusteiden tarkoituksena on taustalla olevan yleisen edun turvaaminen, minkä vuoksi hakijan ei tarvitse osoittaa intressiä menettelyn aloittamiseksi.

Tavaramerkin menettäminen käyttämättömyyden johdosta perustuu yleistä etua koskeviin tavoitteisiin. Oikeussuojan tarvetta voidaan edellyttää vain tilanteissa, joissa hallinnollista mitätöintiä vaaditaan niin sanottujen suhteellisten rekisteröintiesteiden osalta.

Valittajalla on joka tapauksessa asiassa oikeussuojan tarve. Mikäli valittaja hakisi uudelleen tavaramerkkinsä PALISADE rekisteröintiä luokassa 12, on mahdollista, että Patentti- ja rekisterihallitus toteaisi menettämishakemuksen kohteena olevan kansainvälisen rekisteröinnin esteeksi valittajan tavaramerkkihakemusta käsitellessään. Valittajalle voi syntyä tarve suojata PALISADE-tunnuksensa esimerkiksi sanamerkkinä tai kuvion sisältävänä yhdistelmämerkkinä.

Vaatimus valittajan oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on perusteltu ensinnäkin sen vuoksi, että lähtökohtainen korvausvelvollisuus oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain mukaan on hävinneellä osapuolella. Toiseksi markkinaoikeuden päätöksellä tässä asiassa on ennakkopäätösluonne, minkä vuoksi ratkaisulla on laajasti viranomaisen ratkaisukäytäntöä ohjaavaa yleistä merkitystä. Kolmanneksi asiassa ei ole ollut aitoa tulkinnanvaraisuutta tai muuta oikeudellista epäselvyyttä. Neljänneksi valittaja on myötävaikuttanut asian selvittämiseen hallintomenettelyssä tuomalla esiin soveltuvan Euroopan unionin lainsäädännön, soveltuvan oikeuskäytännön sekä oikeussuojan tarpeensa. Viidenneksi asian ratkaisu liittyy sekä tavaramerkkijärjestelmän toimivuuteen että kansallisten säännösten ja unionin lainsäädännön yhdenmukaisuuteen, minkä vuoksi asialla on suuri oikeudellinen merkitys. Kuudenneksi Patentti- ja rekisterihallitus on menetellyt virheellisesti laiminlyöden selvittämisvelvollisuutensa, kun se ei ole ottanut huomioon valittajan jo hallintomenettelyn aikana esiin tuomia seikkoja koskien sen oikeussuojan tarvetta. Tavaramerkkilaissa tai sen esitöissä ei edellytetä, että oikeussuojan tarve tulisi esittää jo hakemuksessa. Seitsemänneksi Patentti- ja rekisterihallitus ei ole varannut valittajalle tilaisuutta tulla kuulluksi, eikä se ole välipäätöksellä varannut valittajalle tilaisuutta täydentää hakemustaan. Tältä osin on myös otettava huomioon, että valituksenalaisen päätöksen mukaan valittajan vaatimus on jätetty tutkimatta, vaikka hakemus on hylätty. Kahdeksanneksi Patentti- ja rekisterihallitus on ratkaissut asian virheellisesti käyttäen harkintavaltaansa väärin.

Patentti- ja rekisterihallituksen lausunto

Valittaja ei ole menettämishakemuksessaan ilmoittanut aikomuksesta hakea rekisteröintiä tavaramerkille, jolle menettämishakemuksen kohteena oleva kansainvälinen rekisteröinti voisi tulla esteeksi, eikä tuonut esille omistavansa tavaramerkkejä, joista voisi aiheutua sekaannusvaaraa kansainväliseen rekisteröintiin.

Valittaja on oikeudellisen intressin ilmoittamisen asemesta myös myöhemmässä lausunnossaan Patentti- ja rekisterihallitukselle toistanut sen, ettei tarvetta oikeudellisen intressin esittämiselle ole. Valittajan näkemys asiassa on käynyt selväksi, eikä asiassa ole ollut tarvetta pyytää valittajalta lisälausuntoa. Valittajalla on ollut asiassa riittävästi aikaa ja mahdollisuus esittää oikeudellinen intressinsä ennen asiassa tehtyä päätöstä.

Valittaja on vasta markkinaoikeuskäsittelyn aikana esittänyt omistavansa kansallisen tavaramerkin, jonka suojaamiselle esimerkiksi sanamerkkinä tai muunlaisena kuviomerkkinä voi syntyä tarvetta. Valittajalla voidaan tällä perusteella katsoa olevan oikeudellinen intressi asiassa.

Lähtökohtana tavaramerkkihakemuksia koskevissa valitusasioissa on ollut, että valittaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan. Kyseistä periaatetta on perusteltua soveltaa myös nyt käsiteltävänä olevassa asiassa. Oikeudenkäynti ei ole johtunut Patentti- ja rekisterihallituksen virheestä.

Valituksenalainen päätös on tehty lain ja lain esitöiden mukaisesti, eikä asiassa siten ole perusteita määrätä Patentti- ja rekisterihallitusta tai vastaajaa korvausvelvolliseksi. Valittaja ei ole esittänyt hyväksyttävää oikeudellista intressiä eikä menettämishakemuksessaan kertonut tavaramerkkirekisteröinnistään, joten se on omalla toiminnallaan vaikuttanut päätöksen lopputulokseen.

MATRIZE Handels-GmbH:n vastaus

Vaatimukset

MATRIZE Handels-GmbH on ensisijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen ja toissijaisesti palauttaa asian Patentti- ja rekisterihallitukselle MATRIZE Handels-GmbH:n toimittaman näytön arviointia varten.

Perusteet

Kaikkien kannetyyppien osalta edellytetään kantajan osoittavan oikeussuojan tarpeensa, mikä koskee erityisesti vahvistuskanteita. Vaikka tässä asiassa on kyse hallinnollisesta menettämisvaatimuksesta, asia rinnastuu vahvistuskanteeseen.

Tavaramerkkilailla tai Euroopan unionin lainsäädännöllä ei ole tarkoitettu muutettavan yleisiä prosessinedellytyksiä, joten valittajan on osoitettava oikeussuojan tarpeensa, vaikka edellytyksenä ei enää ole aiemman tavaramerkkisääntelyn tavoin osoittaa valittajan kärsivän haittaa tavaramerkin rekisteröinnistä.

Valittaja on ainoastaan väittänyt, että jos valittaja tekee tavaramerkkihakemuksen samankaltaisesta tavaramerkistä, valituksen kohteena oleva kansainvälinen rekisteröinti saatetaan mahdollisesti asettaa valittajan tavaramerkkihakemuksen esteeksi. Valittaja on lisäksi todennut, että sen ei tarvitse osoittaa oikeussuojan tarvetta. Valittaja on käytännössä myöntänyt, että sillä ei ole oikeussuojan tarvetta, eli siltä puuttuu ehdoton prosessinedellytys.

Patentti- ja rekisterihallitus on valituksenalaisessa päätöksessään arvioinut oikein, että valittajan viittaama unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö, jossa on arvioitu rekisteröinnin kumoamista ehdottoman esteen perusteella, ei ole analoginen nyt käsiteltävään asiaan nähden.

Valittajan ensisijaisen oikeudenkäyntikuluvaatimuksen osalta tulee ottaa huomioon, että vahingonkorvaussääntelyn yleisten periaatteiden mukaisesti vahinkoa, joka on aiheutunut julkista valtaa käytettäessä, ei korvata. Valittajan toissijainen oikeudenkäyntikuluvaatimus on perusteeton. Hallintoprosessissa osapuolet vastaavat lähtökohtaisesti itse kuluistaan. Tässä tapauksessa vastaajan ei ole edes väitetty menetelleen millään tavoin moitittavasti tai aiheuttaneen vahinkoa valittajalle.

Valittajan lausuma

Valittaja on esittänyt, että valituksenalainen päätös tulee kumota joka tapauksessa sillä perustella, että Patentti- ja rekisterihallitus on lausunnossaan todennut valittajalla olevan oikeussuojan tarve.

Toisin kuin Patentti- ja rekisterihallitus on esittänyt, valittaja on hallintomenettelyn aikana sille toimittamissaan 30.11.2020 ja 16.4.2021 päivätyissä lausumissaan tuonut esiin sen, että se voisi jättää uuden tavaramerkkihakemuksen ja että sillä joka tapauksessa on oikeussuojan tarve. Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden arvioinnissa on otettava huomioon, että tässä asiassa ei ole kysymys tavaramerkkihakemusasiasta vaan tavaramerkin menettämistä koskevasta hakemusasiasta.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Perustelut

Tavaramerkin menettämistä voidaan tavaramerkkilain 53 §:ssä säädetyn mukaisesti vaatia paitsi kanteella tuomioistuimessa myös hakemuksella hallinnollisessa menettelyssä Patentti- ja rekisterihallituksessa.

Patentti- ja rekisterihallitus on hylännyt valittajan tekemän menettämishakemuksen valituksenalaisella päätöksellään kokonaisuudessaan ja todennut, että valittajan vaatimuksia ei oteta tutkittavaksi, koska valittaja ei ole ilmoittanut oikeudellista intressiä saada asiassa Patentti- ja rekisterihallituksen ratkaisu. Riippumatta siitä, mitä valituksenalaisessa päätöksessä on tarkoitettu menettämishakemuksen hylkäämisellä kokonaisuudessaan, markkinaoikeus toteaa, että Patentti- ja rekisterihallitus ei ole arvioinut valittajan tekemän menettämishakemuksen pääasiavaatimuksia aineellisesti valituksenalaisessa päätöksessään.

Markkinaoikeudessa on nyt arvioitavana kysymys siitä, onko Patentti- ja rekisterihallitus voinut jättää valittajan hallinnollisessa menettelyssä esittämän kansainvälistä rekisteröintiä koskevan käyttämättömyyteen perustuvan menettämishakemuksen aineellisesti käsittelemättä sillä perusteella, että valituksenalaisen päätöksen mukaan valittaja ei ole ilmoittanut oikeudellista intressiään.

Menettämistä ja mitätöintiä koskevien asioiden käsittelystä hakemuksen perusteella Patentti- ja rekisterihallituksessa säädetään tavaramerkkilain 54–57 §:ssä.

Tavaramerkkilain 54 §:n 1 momentin mukaan hallinnollinen tavaramerkin menettämistä tai mitätöintiä koskeva asia pannaan vireille toimittamalla Patentti- ja rekisterihallitukselle kirjallinen hakemus ja suorittamalla hakemusmaksu. Hakemuksessa on ilmoitettava vaatimus ja sen perusteet, hakijan tunnistetiedot sekä tieto siitä, mihin rekisteröintiin ja rekisteröinnin kattamiin tavaroihin tai palveluihin hakemus kohdistuu. Pykälän 2 momentin mukaan, jos mitätöintiä koskeva vaatimus perustuu aiempaan oikeuteen, hakemuksen saa tehdä vain tämän aiemman oikeuden haltija.

Tavaramerkkilain 54 §:n esitöiden (HE 201/2018 vp s. 154) mukaan aiemmin voimassa ollut laki ei sisältänyt vastaavaa menettelyä vaan sääntely on uutta. Pykälän 2 momenttia koskevien esitöiden (HE 201/2018 vp s. 155) mukaan oikeus panna vireille menettämistä tai mitätöintiä koskeva hakemus on lähtökohtaisesti kaikilla luonnollisilla ja oikeushenkilöillä. Jäljempänä 58 §:n 1 momentin perusteluissa mainituin tavoin ehdottomiin prosessinedellytyksiin katsotaan kuitenkin kuuluvan oikeussuojan tarve. Toisin sanoen hakijalla tulee olla oikeudellinen intressi saada Patentti- ja rekisterihallituksen ratkaisu asiaansa. Jos mitätöintiä koskeva vaatimus perustuu kuitenkin aiempiin oikeuksiin (esimerkiksi tavaramerkkeihin tai toiminimiin), hakijan tulee olla kaikkien niiden aiempien oikeuksien haltija.

Tavaramerkkilain 57 §:n 1 momentin mukaan asia ratkaistaan hakemuksen ja sen johdosta annettujen lausuntojen perusteella. Pykälän 2 momentin mukaan, jos menettämistä koskeva hakemus perustuu tavaramerkin tosiasiallisen käytön puuttumiseen eikä tavaramerkin haltija ole esittänyt selvitystä tavaramerkin tosiasiallisesta käytöstä, tavaramerkin rekisteröinti menetetään hakemuksen mukaisesti kokonaan tai osittain, jollei hakemus ole ilmeisen perusteeton.

Tavaramerkkilain 88 §:n 2 momentin mukaan kansainväliseen rekisteröintiin sovelletaan tätä lakia ja sen nojalla annettuja säännöksiä, ellei tavaramerkkilain 9 luvussa (88–99 §) toisin säädetä.

Valittajan Patentti- ja rekisterihallitukselle toimittama kansainvälisen rekisteröinnin menettämistä koskeva hakemus on perustunut tavaramerkkilain 46 §:n 1 momentin mukaiseen tavaramerkin tosiasiallisen käytön puuttumiseen. Kyse on näin ollen ollut tavaramerkkilain 54 §:n 1 momentissa tarkoitetusta tavaramerkin menettämistä koskevasta hakemuksesta.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan valittaja on hallinnollisen menettelyn aikana Patentti- ja rekisterihallitukselle toimittamissaan 30.11.2020 ja 16.4.2021 päivätyissä lausumissa esittänyt, että sillä on joka tapauksessa oikeussuojan tarve saada hakemuksensa käsiteltäväksi siltä varalta, että se hakisi uudestaan Suomessa tavaramerkkinsä PALISADE rekisteröintiä luokassa 12. Tällaisen hakemuksen esteeksi saatettaisiin valittajan mukaan asettaa menettämishakemuksen kohteena oleva kansainvälinen rekisteröinti. Valittaja on viitannut edellä mainittuihin lausumiin ja sen tavaramerkkiin myös valituksessaan markkinaoikeudelle.

Patentti- ja rekisterihallitus on esittänyt markkinaoikeudessa, että valittajalla voidaan edellä mainittujen seikkojen vuoksi katsoa olevan asiassa oikeudellinen intressi.

Todetun johdosta markkinaoikeus katsoo, että Patentti- ja rekisterihallitus on menetellyt virheellisesti riippumatta siitä, edellytetäänkö myös tavaramerkkilain 54 §:n 1 momenttiin perustuvan menettämishakemuksen tekijältä edellä pykälän 2 momenttia koskevissa esitöissä mainittua oikeussuojan tarvetta eli oikeudellista intressiä Patentti- ja rekisterihallituksen ratkaisun saamiseksi, kun se on jättänyt ottamatta huomioon valittajan jo hallinnollisen menettelyn aikana esittämät seikat.

Näin ollen valituksenalainen päätös on kumottava ja asia on palautettava Patentti- ja rekisterihallitukselle kansainvälistä rekisteröintiä numero 998676 PALISAD (kuvio) koskevan menettämishakemuksen uudelleen käsittelemiseksi.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Pykälän 2 momentin mukaan korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 2 momentin esitöiden (HE 29/2018 vp s. 167–168) mukaan momentissa luetellaan keskeiset arviointiperusteet, joita sovelletaan täydentävästi kaikissa pykälän 1 momentissa mainituissa tilanteissa. Muihinkin näkökohtiin on mahdollista kiinnittää huomiota arvioinnissa. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevassa ratkaisussa on kysymys kuluvastuun kohtuullisuuden kokonaisarvioinnista. Esitöissä on lisäksi todettu, että korvausvelvollisuuteen voivat vaikuttaa viranomaisen mahdollisen virheen lisäksi myös muiden oikeudenkäynnin osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle. Siten esimerkiksi oikeusriidan luonne, osapuolen myötävaikutus asian selvittämiseen sekä asian ratkaisun oikeudellinen tai taloudellinen merkitys voidaan ottaa arvioinnissa huomioon.

Mainituissa esitöissä on edelleen todettu, että jos oikeudenkäynnin tarve on aiheutunut viranomaisen selvästi lainvastaisesta ratkaisusta, on kohtuullista, että yksityinen asianosainen saa korvausta hänelle tästä aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi silloin, kun viranomainen on päätöstä tehdessään ylittänyt toimivaltansa tai kun kyse on selvästi harkintavallan väärinkäytöstä. Tulkinnanvarainen tai vähäinen virhe asian käsittelyssä ei välttämättä muodosta viranomaiselle korvausvelvollisuutta.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 99 §:n 2 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuolen on kuitenkin yksin korvattava ne kustannukset, jotka liittyvät ainoastaan tätä koskevaan asian osaan tai jotka tämä on aiheuttanut pitkittämällä oikeudenkäyntiä tarpeettomasti. Pykälän 3 momentin mukaan hallintotuomioistuin määrää, kuinka kulut usean korvausvelvollisen välillä jaetaan tai onko jonkun heistä korvattava kaikki kulut.

Markkinaoikeus on edellä todetuin tavoin katsonut valittajan tuoneen jo hallinnollisen menettelyn aikana esiin sellaiset seikat, joiden johdosta Patentti- ja rekisterihallitus on markkinaoikeudessa katsonut valittajalla olevan oikeudellinen intressi saada hakemuksensa aineellisesti ratkaistua. Patentti- ja rekisterihallitus ei kuitenkaan ole ottanut huomioon valittajan kyseisissä lausumissa esittämiä seikkoja valituksenalaisessa päätöksessään, minkä seurauksena valittajan on ollut perusteltua saattaa asia markkinaoikeuden käsiteltäväksi.

Todettuun nähden olisi kohtuutonta, jos valittaja joutuisi itse vastaamaan kokonaan oikeudenkäyntikuluistaan. Patentti- ja rekisterihallitus on näin ollen velvoitettava yksin korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut markkinaoikeuden asian laatuun ja laajuuteen nähden kohtuulliseksi harkitsemalla määrällä. Tämän vuoksi MATRIZE Handels-GmbH:lla ei ole korvausvelvollisuutta valittajan oikeudenkäyntikuluista miltään osin.

Lopputulos

Markkinaoikeus kumoaa Patentti- ja rekisterihallituksen 14.10.2021 tekemän valituksenalaisen päätöksen ja palauttaa asian Patentti- ja rekisterihallitukselle kansainvälistä rekisteröintiä numero 998676 PALISAD (kuvio) koskevan menettämishakemuksen uudelleen käsittelemiseksi.

Markkinaoikeus velvoittaa Patentti- ja rekisterihallituksen korvaamaan Hyundai Motor Companyn oikeudenkäyntikulut 4.050 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän päätöksen antamisesta.

Markkinaoikeus hylkää Hyundai Motor Companyn oikeudenkäyntikuluvaatimuksen muilta osin.

Muutoksenhaku

Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 7 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Sami Myöhänen, Jari Tiainen ja Tobias von Schantz.

Huomaa

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.